Huutokauppapelien tunnustettu ja arvostettu klassikko Ra (1999) ei ole vaipunut unohduksiin kiitos tasaiseen tahtiin julkaistujen uusintapainosten sekä sisarpelien sarjan joita niitäkin piisaa. Ja hyvä niin sillä peli kaikessa yksinkertaisuudessaan jaksaa viehättää tänäkin päivänä eikä aika ole tehnyt pelille lainkaan hallaa. Ra mainitaan yhdeksi osaksi Reiner Knizian (epävirallista) huutokauppa-trilogiaa yhdessä Medicin (1995) ja Modern Artin (1992) kanssa.
Lunkisti.fi-toimitukselle Ra on ollut tuttu yli 20 vuotta ja lähtemätön osa pelikokoelmaamme. Tästäkin syystä viimeistään nyt on aika esitellä blogissamme niillekin joille peli ei entuudestaan ole tuttu. Artikkelin kuvat ovat 25th Century Games vuoden 2023 painoksesta, mutta lopusta löytyy kuvavertailu myös Amigon vuoden 2004 Razzia! -painokseen. Ns. ”vanhoille parroille” se tutuin versio on varmastikin Alea-sarjan se alkuperäinen 1999 -versio, joka artikkelin pääkuvassakin kansikuvan verran näyttäytyy.
Nyt huudetaan: Ra!
Pelin ydinmekaniikkana toimivat huutokaupat jotka käynnistyvät joko pelaajien toimesta tai pelin pakottamina. Huutokaupoissa pelaajat haalivat haltuunsa erilaisia laattoja pisteytyksiä silmällä pitäen: osa haalituista laatoista huomioidaan kaikissa pisteytyksissä ja toiset vasta pelin päätteeksi. Tarjolla on niin niili-, sivilisaatio-, kulta- kuin faaraolaattojakin joista kaikista hyötyy jo pelin aikana pisteytyksissä. Monumenttilaattojen keräilyyn on aikaa läpi pelin eli niiden pisteytys on vasta aivan pelin lopussa. Huutokaupattavien laattojen joukossa on myös katastrofeja jotka nimensä mukaisesti tuhoavat jo hankittuja laattoja.
Huutokauppaan päätyvät laatat vedetään vuorotellen kangaspussista jollei sitten vuorossa oleva pelaaja päätä laatan noston sijaan ilmoittaa huutokaupasta huudahtamalla ”Ra!”. Toinen huutokaupan laukaiseva triggeri on pussista nousevat Ra-laatat. Kummin vain huutokauppa käynnistyykin on jokaisella pelaajalla nyt yksi mahdollisuus tehdä tarjous näkyvästä laattasetista tai jättäytyä pois tarjouskierroksen kiertäessä myötäpäivään.
Tarjouksen tekemiseen käytössä on kiinteäarvoiset aurinkolaatat joita kullakin pelaajalla on kolme. Tehtyjen tarjousten tulee olla suurempi kuin nykyinen voittava tarjous ja tarjoamiseen saa käyttää vain yhtä vielä käyttämätöntä aurinkolaattaa. Laattasetti menee suurimman tarjouksen tehneelle joka samalla vaihtaa huutoon käyttämänsä aurinkolaatan edelliseen aurinkolaattaan joka tosin vaihdon yhteydessä pyöräytetään alassuin pelaajan eteen.
Näin kullakin pelaajalla on aina aina kolme aurinkolaatta, mutta vain numeropuoli näkyvillä olevia voi käyttää huutokaupoissa. Jos kaikki aurinkolaatat nököttävät nenän edessä alassuin on pelaaja kolme huutokauppaa jo voittanut eikä osallistu enää tarjouskierroksiin tässä kohtaa.
Jos nyt aivan tarkkoja ollaan, niin pelivuoroilla voi olla vielä kolmaskin toimintovaihtoehto laatan kääntämisen tai huutokaupan ilmoittamisen sijaan: nimittäin hankittavien laattojen oukossa on myös kahden pisteen jumalalaattoja, jotka Razzia! -versiossa ovat temaattisesti paremmin nimetty rosvoiksi. Jumalan/Rosvon uhraamalla voi nyysiä laattatarjoomasta mieleisen odottamaan pisteytyksiä, mutta mitään muuta omalla vuorolla ei muuten tehdäkään.
Kun kukin pelaaja on kolme voittavaa huutoaan tehnyt eli aurinkolaatat on käytetty TAI jos pussista nousee kymmenes Ra-laatta, päättyy kyseinen kierros ja siirrytään pisteytykseen.
Suoraviivaisimpia pisteytettäviä ovat jumala- ja kultalaatat. Ensimainituista saa kaksi pistettä, jälkimmäisistä kolme. Sivilisaatiolaatoista kerätään erilaisten laattojen settejä ja nistä voi napsahtaa jopa 15 pisteen potti; toisaalta jos sivilisaatiolaattoja ei ole ensimmäistäkään joutuu maksupuolelle viiden pisteen verran.
Jokilaatat ovat pisteen arvoisia, mutta vain jos mukana on vähintään yksi tulvalaatta. Tulvalaatat, samoin kuin jumala-, kulta- ja sivilisaatiolaatatkin, ovat sikäli ikäviä että ne poistuvat pisteytysten välissä. Tähän muistiapuna toimii uusimmassa versiossa pelilauta, jossa ne keräillään pelilaudan oikealle puolelle pysyvien laattojen sijaitsessa laudan vasemmalla puolella. Vanhemmissa versioissa tämä sama muistisääntö oli pelkästään laatoissa (tai Razzia!:n tapauksessa korteissa) pienellä symbolilla.
Faaraolaatoissa on enemmistökilpailu: joka pisteytyksessä eniten niitä omistava saa 5 pistettä kun taas vähimmälle on tarjolla sapiskaa -2 pisteen verran.
Laattakavalkadin täydentävät monumentit, jotka ovat mukana vasta kolmannessa pisteytyksessä. Monumentteja koetetaan kerätä sekä samanlaisten setteinä että erilaisia. Riittävän monta samanlaista tietää 5-15 pisteen pottia, erilaisista niin monta kuin niitä on erilaisia kerännyt ja jos setti on lähes täysi tai täydellinen on vielä lisäpisteitäkin luvassa.
Kolmannen pisteytyksen lopuksi vielä suurimmasta ja pienimmästä aurinkolaattojen summasta tulee plussaa ja miinusta, joten monta asiaa on huomioitavaksi läpi pelin.
Yksi peli Ra:ta kuluttaa pelikelloa 30-45 minuuttia hivenen pelaajamäärästä (2-5) riippuen.
Mehukas settienrakentelu
Ra/Razzia! on huutokauppapelien klassikko – siitä ei pääse mihinkään. Minkälaiset aurinkolaatat hallussasi kulloinkin ovat vaikuttavat isosti käytettävään strategiaan, mutta lisäksi kaikkeen vaikuttaa se mihin tahtiin pussista nousee Ra-laattoja eli miten liki se seuraava pisteytys onkaan?
Lady Fortunalla on pelissä aina oma suurehko merkityksensä, mutta sekin rooli on leivottu mukaan äärimmäisen hienosti. Etenkin pelikierrosten loput ovat usein huikeita jännitysnäytelmiä: vieläkö uskaltaa kääntää uutta laattaa vai tyytyäkö suosiolla vähempään?
Ra on myös äärimmäisen vuorovaikutteinen: se mitä kavereilla on ja mitä he voivat saada just nyt on asia johon pitää kiinnittää huomiota ja se pitää päätöksenteossa huomioida. Siltikään tähän pelitilanteen lukemiseen ei hetkeä enempää vierähdä eli pelivuorot pysyvät napakoina ja vuorot kiertävät viuhuen eteenpäin. Jopa siinä määrin, että alkuun vähän ”turhaksi” leimatulle Ra-figuurille huomaa aidosti olevan tarvetta, jotta tietää kuka ilmoitti/aloitti huutokaupan ja kenen vuoro on käydyn huutokaupan jälkeen toimia.
Mitä tulee pelin ulkoasuun niin 25th Century Gamesin painos vuodelta 2023 on kauniistikin sanoitettuna ”överisti ylituotettu”. Kaikki on isoa ja värikästä mikä korostuu etenkin kun peliä vertaa alkuperäiseen Alea-sarjan (1999) hillittyyn hiekanharmaaseen ulkoasuun saati sitten Amigon halpisversio Razzia!:aan. Heh, tämän uusimman painoksen pelkkä Ra-figuuri on sitä kokoluokkaa, että se nippanappa mahtuu Amigo-painoksen pelikoteloon!
Uuden painoksen grafiikoista vastaa Ian O´Toole ja jälki on hyvää – ei tosin ihan samaa tasoa kuin mitä Ianilta on tottunut näkemään. Laattojen ulkoasu muistuttaa yksittäisten sarjojen sisällä vähän liiaksi toisiaan, jolloin esim. sivilisaatiolaattojen kanssa saa olla tarkkana keräilläkseen erilaisten settejä. Tässä mielessä Razzia!:n karun ja halvannäköisen version ulkoasu on käyttäjäystävällisin mutta siihen Amigo-version paremmuus ulkonäöllisesti kyllä jääkin.
Razzia! on peliversioista ainoa, josta on karsittu katastrofielementti kokonaan pois. Se kaipaako tätä on puhtaaksi makukysymys. Minulle Razzia! on pelin eri versioista se kaikkein tutuin ja pelatuin enkä katastrofeja niin kaipaa vaikka en sano niille myöskään ei.
Valitsi niin taikka näin, on Ra kautta aikain parhaita huutokauppapelejä. Säännöiltään se on ihanan suoraviivainen ja selkeä tapaus sisältäen silti aimo annoksen jännitystä paitsi settien rakenteluun mutta myös jännittävät kierroksen loput. Ja sitä paremmat pelit saa aikaiseksi mitä suurempi nuppiluku eli kaksinpeliksi eikä oikein kolmellakaan tästä ei ole. Edellinen huomioituna Ra on sittenkin erinomainen peli ja Lunkisti.fi -kestosuosikkeja.
