Remember Our Trip & Photograph – (kuva)muistoja matkoilta

Nousevan auringon maasta tulee aika-ajoin virkistävän erilaisia pelejä, joiden saatavuus Euroopasta vaihtelee helposta erittäin hankalaan. Siksipä eritoten Spiel-reissujen valmisteluissa japanilaisten julkaisijoiden uusi tarjoama on erityistarkastelussa. Miksikö? Koska Spiel-messuilta kaikkien japanilaisten julkaisijoiden tuomiset ovat poimittavissa yhdeltä-kahdelta messuosastolta – ainakin jos on ollut kaukaa viisas ja tehnyt varauksensa ja hoitanut maksut etukäteen. Paikan päällä myöhäisherännäisille myydään useimmiten pelkkää ”ei oota” syvien kumartelujen ja pahoittelujen kera, kun koko tuotu setti on myyty jo ennakkoon.

Miksi aloitin jorinan Spiel-messuista enkä suoraan peleistä? Koska nyt tarkastelussa olevat pelit, joiden takakaa on yksi ja sama pelisuunnittelija (Saashi) ovat molemmat Spiel-julkaisuja ja sitä kautta päätyneet omaankin seurantaan.

Itseltäni vuoden 2016 Spiel-messut jäivät väliin, joten ’Wind the Film’ -nimeä tuolloin kantanut korttipeli ”meni ohitse”, mutta se jäi takaraivoon kummittelemaan veikeän peli-ideansa ja kauniin ulkoasunsa vuoksi. Vuoden 2020 Spiel.Digitalin julkaisuista seurantaan ja sittemmin tilauskoriin asti tarttui sen sijaan päätyi ’Remember Our Trip’, koska sille oli löytynyt eurooppalainen julkaisija, DLP Games.

Keväällä 2021 ’Wind the Film’ sai uuden painoksensa – nyt vähemmän lennokkaasti nimettynä ’Photograph’ – jota päätyi jonkun verran Eurooppaankin. Tässä kohtaa tartuin sitten mahdollisuuteen minäkin. Nyt onkin oikein mainio hetki paneutua näihin molempiin peleihin tarkemmin: Onko japanilaisten tenho tallella tällä kertaa vai tuliko huti vaiko parikin?

Remember Our Trip (2019) – kartankartoitusta

”Muistatko sen matkan” peli-idea on kuin kostean baari-illan jäljiltä, jossa porukalla pohditaan, että missäs sitä tulikaan edellisilta notkuttua? No ei, tällä kertaa saken kiskominen on todennäköisesti jätetty vähemmälle ja kansikuvansa mukaisesti oikeasti yritetään muistella mennyttä lomamatkaa ja miten kohdekaupungin mainiot ravintolat, vehreät puistot sekä upeimmat nähtävyydet asemoituivatkaan suhteessa toisiinsa.

Tarjolla kahden laatan setit, jotka on asetettava keskenään suoraan linjaan harmaan kortin mukaisesti.

Ja ei, peli ei pohjaudu deduktioon vaikka hetkellisesti taustatarina Old Town -etiäisiä herätteleekin. Ei, nyt yhteinen kartta rakentuu kierroksittain valittujen rakennuspalojen kautta joiden pohjalta tilaisuuden tullen pelaaja ilmoittaa, että kartan tietyssä kohtaa sijaitsee rakennus ’x’.

Pelin 12 kierrosta etenevät keskenään samalla kaavalla: pakasta paljastettu kortti kertoo paitsi sen, montako rakennuslaattaa kaivetaan kangaspussista kuhunkin poimittavaan settiin, myös sen mihin muotoon ne pitää rakentaa. Laattasetit napataan vuorojärjestyksessä ja pelataan pelaajien omille laudoille.

Pelaajan saadessa sopivan muodon omalle laudalle se pisteytetään. Eri rakennustyypeistä irtoaa tietty vakiopistemäärä ja lisäpisteitä on luvassa mikäli sille on tilaa vielä päälaudallakin. Päälaudalle rakennus pitäisi mahtua juuri samoihin koordinaatteihin kuin mihin sen rakennutti omallekin laudalle. Jos päälaudalla tila on jo edes osittain varattu, ei päälaudalle putkahda mitään uutta, mutta pelajaa voi silti saada irtopisteitä juuri valmistuneen rakennuksensa niistä osista, jotka vastaavat päälaudan tilannetta.

Oranssin pelaajan lautaa verrattaessa yläpuolen yhteislautaan näkee, että viiden ruudun kokonainen ravintolarypäs on juuri kohdillaan (ja todennäköisesti ko. pelaajan rakentama), mutta muutaman muun kohdalla on vähän enemmän soviteltavaa…

Pohjimmiltaan Remember Our Trip on siten peli, jossa ”nopeat varmistavat täydet pisteet”, mutta takanatulevillakin on mahdollisuus samoihin pisteisiin, jos pystyy mahdollisimman pitkälle seuraamaan ja ennakoimaan omissa rakentamisissaan päälaudalle muovautuvaa kokonaiskuvaa. Kaikkeen ei tietenkään kykene sen verran monta kokkia on kaupunkia rakentelemassa.

Mennyttä reissua muistellaan kunnes kierroskorttipakka on pelattu läpi – mikä tarkoittaa siis 12 napakkaa pelikierrosta. Sinä aikana on pyritty rakentamaan paitsi mahdollisimman täysi pelilauta myös kerättyä pisteitä toivottavasti voittoon asti riittävä potti. Lopuksi tarjotaan vielä pelin alussa arvotun loppupistekortin mukaiset bonukset ja huomioidaan mahdolliset miinukset rakentamattomien laattojen myötä. Pelikelloa Remember Our Trip syö puoli tuntia.

Photograph / Wind the Film (2016) – kuvat ojennukseen

Photograph vie pelaajat aikaan ennen digikameroita. Pelaajalla on käytössään perinteinen filmikamera, jolla on tarkoitus kuvata lähiympäristön päivittäistä elämää niin, että lopputuloksena – kun filmi kehitetään – kuvavirta muodostaa mahdollisimman eheän tarinan ilman tarvetta kuvien uudelleenjärjestämiseen.

Seuraavat otokset odottamassa ”laukaisua”. Käsikorttien järjestyksellä on väliä.

Pelimekaanisesti Wind the Film yhdistelee osia Bohnanza ja Lost Cities -peleistä. Ensimainitusta on lainattu käsikorttien järjestelykielto ja jälkimmäisestä sääntö kuinka niitä pelataan pöytään.

Aloituskäden jaon jälkeen pelivuorot etenevät siten, että vuoron alkuun valitaan pöydästä 1-3 korttia kädessä odottavan kuvajonon jatkoksi. Sen jälkeen yhtä korttia pitää siirtää kuvajonossa taaksepäin. Tätä seuraa kuvan otto ”räps”, tai kuvien otto ”räps… räps… räps”, jolloin pelaaja pöytää kortteja eteensä. Kuvia otetaan (eli pöydätään) yhtä monta kuin vuoron aluksi niitä käteen lisättiin. Näin ollen käsikorttien määrä pysyy aina vakiona.

Pöydällä otetut kuvat asetetaan väreittäin ja värin sisällä niiden pitää olla joko nousevassa tai laskevassa järjestyksessä – ja vain rajallinen määrä numeroita saa puuttua väleistä. Jos edellinen sääntö ei täyty, uusi kuva on mennyt pilalle ja se paitsi lopettaa pelaajan mahdollisuuden haalia lisää saman värin kuvia, myös tuo miinuspisteitä kaikista tulevista ko. värin korteista.

Sinisten otosten osalta näyttää hyvältä, ruskeiden kohdalla homma tyssäsi jo toisen räpsyn kohdalla. Loput ruskeat (jos sellaisia tulee) tuovat nekin miinuksia.

Kun loppuun lisätään vielä nopeuskilpailu haalia tietty määrä samanvärin kortteja bonuspisteiden toivossa ja se, että pöydästä käteen valittavat kortit sisältävät osittain piilotietoa, on Photograph hyvin pitkälti esitelty. Kesto tälläkin pelillä max. 30 minuuttia, mutta jos peli on jo tuttu, niin kyllä tämän pelaa tuntuvasti alle jopa neljällä pelaajalla.

Iloisen väritykityksen tarjoavaa pelattavaa

Tartutaan otsikon mukaisesti ensin siihen ilmeiseen: molempia pelejä yhdistää runsas värien käyttö (pelien kannet poislukien) ja graafinen tyyli, joka poikkeaa siitä mitä ainakin oma silmäni on tottunut peleissä näkemään. Kumpaisenkin pelin kuvituksesta vastaa Takako Takarai, pelisuunnittelijan puoliso.

Lopputulos miellyttää silmääni tavattomasti ja etenkin Photographissa korttien kuvitus – vaikka kuinka yksinkertaisia ovatkin – ovat jotenkin poikkeuksellisen mainioita. Ulkoasuista on vähänlaisesti moitittavaa, toki ’Remember Our Trip’ -pelin eri pelilaudat levitettynä luovat melko rauhattoman mosaiikin, mutta selkeitä ne ovat sittenkin. Kansikuvista molemmille lisäpisteet.

Saashin nyt tarkastelussa olevien pelien komponentteja…

Peleinä molemmat ovat napakan toimivia. Siinä missä Photograph on selkeää joskin yllättävän kimuranttia settienkeräilyä pienellä kädenhallinnan lisätvistillä, pitää ’Remember Our Trip’:n perusajatusta kehaista jopa uniikiksi. Pelimekaanisesti sekin on selkeä kunhan päänsä saa ensin asemoiduksi mitä siinä ollaan tekemässä ja kuinka pelissä saa pisteitä.

Molemmat ovat tällä kertaa nappihankintoja. Photograph pääsee pikaisten korttipelifillereiden jatkoksi monen jo siellä odottavan Amigo-korttipelin kaveriksi. Remember Our Tripissä näen vielä tätäkin enemmän potentiaalia, mutta aika näyttää jaksaako se esim. ensi kevään top-100 listalle?

Näiden kahden pelin kansia tarkastellessa ei liene suuri yllätys, että kuvitus on tullut samoista käsistä.

Tero

Tero on pitkän linjan lautapelaaja, jota pelit ja pelaaminen - oli sitten kyseessä pahvilauta tai digitaaliset pelit - ovat kiinnostaneet aina. Uusiin peleihin tutustuminen kutittelee aina ja leikkisästi voidaankin sanoa, että Teron missiona on tietää lautapeleistä enemmän kuin kaupan myyjät. Teron sweet spot on peleissä, joiden kesto on noin tunnin luokkaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.