Sagrada – värikkäitä noppalasimaalauksia

Alkujaan Kickstarter-kampanjan kautta tulille polkaistu Sagrada (2017) on saanut aikain saatossa paitsi lukuisan määrän eri kieliversioita, myös useamman lisäosan. Suomenkielinen laitos tulimarkkinoille viimein 2022, kiitos Asmodee Nordicsin. Tämä paljon kiitelty abstrakti noppapeli ylsi myös Pelaajien Valinta -voittajaksi perhepelisarjassa mikä on oiva syy tarkastella peliä vielä tavallistakin tarkemmin.

Lasimaalaus 20 nopalla

Pelin alkaessa pelaajat saavat henkilökohtaiset pelaajalaudat, joissa on mallinnettuna kirkon 20 ruutuinen lasimaalauksen kehikko. Tähän kehikkoon kukin asettaa toisen saamistaan kaksipuoleisista maalausaihioista. Kun kullekin jaetaan vielä salainen väri, josta pelaaja saa pelin päätteeksi pisteitä sekä maalausaihion vaikeustasoa vastaava määrä lasihelmiä, on alkuvalmistelut tehty.

Pelaajalaudan alareunasta valittu maalausaihio sujahtaa kätevästi paikalleen. ‘Shadow Thief’ antaa viisi lasihelmeä käytettäväksi.

Itse peli kestää 10 kierrosta. Kierroksen alkaessa kangaspussista nostetaan laskukaavalla “kaksi kertaa pelaajien määrä + 1” verran noppia ja ne heitetään. Näistä nopista vuorotellen pelaajat valitsevat yhden asetettavaksi omaan lasimaalausaihioon ja sama toistetaan uudemman kerran mutta nyt käänteisessä järjestyksessä. Se jäljelle jäänyt noppa päätyy kierroslaskuriksi apulaudalle.

Pelaajan ensimmäinen noppa tulee asettaa maalausaihion reunaan tai kulmaan, seuraavat nopat aiempien noppien viereen tai edes kulmittain. Noppien asetteluun on lisäsääntöjäkin: koskaan kaksi samanväristä noppaa tai silmälukua ei saa koskettaa toisiaan kyljittäin. Lisäksi lasimaalausaihioissa on määrättyjä ruutuja, joihin kelpaa vain tietynvärinen tai -numeroinen noppa. Näin on pulma asetettu!

Kolminpelissä noppia on tarjolla alkuun seitsemän, viimeistä valitessa näistä on hävinnyt kahta vaille kaikki.

Noppien valintaan ja asetteluun on apuja tarjolla. Pelin alkaessa arvotaan pelaajien avuksi kolme työkalukorttia, jotka antavat venyttää sääntöjä. Työkalukortin käyttö kuitenkin maksaa: ensimmäinen nikkaroija maksaa käytöstä yhden lasihelmen, sen jälkeiset käytöt kustantavat kaksi helmeä. Kun käyttämättömät lasihelmet antavat pelin päätteeksi lisäpisteitä, niin työkalut jättäisi mieluiten kokonaan käyttämättä. Vaan jos noppatarjoomasta ei muutoin millään mitään käypäistä saa – ja kun rakentamattomista ruuduista seuraa miinuksia – niin työkalut voivat olla se viimeinen oljenkorsi.

Kymmenessä kierroksessa ja täydellisesti pelaten oman lasimaalauksensa saa juurikin valmiiksi, mutta voi kun homma kulminoituisikin vain siihen! Ei, tottahan jotain erityistä pitää tavoitella ja tässä mukaan kuvioon tulevat kolme pelaajien yhteistä tavoitekorttia ja se kunkin pelaajan salainen peliväri.

Työkalut antavat pelaajille mahdollisuuksia venyttää sääntöjä. Ylempänä kierroslaskuri ja pisteytyskortit.

Tehtäväkorteita riippuen välillä pyritään rakentamaan pystyrivejä eri väreissä, välillä palkitaan 3&4 noppapareista ja niin edelleen. Mitä paremmin tehtäväkorttien haasteeseen pystyy vastaamaan, sitä enemmän pisterata suorituksesta tykkää.

Niin ja sitten on vielä se salainen pelaajaväri, joka jaettiin pelin aluksi. Kukin pelaaja saa yhden värin nopista silmälukuja vastaavan pistepotin, joten tietyn värin isojen numeroiden keruu kannattaa. Jos siis vastapelaaja jo aloittaa pelin poimimalla vaikkapa vihreän kutosen, niin kertooko se jotain siitä salaisesta väristä? Todennäköisesti kyllä.

Tässä ei kummoinen Sherlock tarvitse olla päätelläkseen mikäköhän väri on keräilyn kohteena. 😀

10 kierroksen ja (toivottavasti) sen 20 asetetun nopan jälkeen lasinoppamaalaus on valmis – tai jos se vajaaksi sitten jäikin, niin maali on kuitenkin saavutettu (ja kuivunut). Pelaajat laskevat tehtäväkorteista saatavat pisteet, lisäävät siihen henkilökohtaisen pelivärin tuomat pisteet, ynnäävät tähän käyttämättömät lasihelmensä ja vähentävät tuloksesta mahdolliset tyhjät ruudut. Isoimmalla pistepotilla voittaa.

Mainio pikku noppapähkinä koko perheelle

Sagrada tarjoilee säännöiltään suoraviivaisen noppapähkinän, jonka paitsi opettaa nopeasti, myös pelaakin rivakkaan. Neljä pelaajaa ja puoli tuntia on täysin saavutettavissa jo ensi pelissä, siinä määrin suoraviivaisia eteen tulevat haasteet ovat. Mutta sittenkin vaihtoehtoja oman pelin edistämiseen on monia ja kulloisetkin päätökset kaikkea muuta kuin ilmeisiä. Tästä suurin kiitos sille kuinka Sagrada tarjoilee nopat peliin pienissä erissä ja koskaan ei voi tietää minkälainen kattaus säkistä seuraavaksi nousee. Se pitää yleistilanteen mielenkiintoisena.

Toki täydellä neljällä pelaajalla pussi tulee kolutuksi pohjalankojaan myöten, joten viimeisen noppajakauman pystyy tarvittaessa ennalta laskemaan jos sen kokee tärkeäksi tiedoksi. Pienemmillä pelaajamäärillä tämäkin laskentaharjoitus menettää merkityksensä. Se kumpaa näistä arvostaa enemmän on makukysymys, mutta itse pidän siitä satunnaisuudesta mitä esim. kolminpeli ja siten pussinpohjalle jäävät nopat peliin mukanaan tuovat – tietysti sen lisäksi, että nopat heitettynä tuovat nekin oman yllätysmomentuminsa mukanaan.

Sagrada, mainio kepeä noppa-asettelu.

Kokonaisuutena Sagradaa ei saata kuin kehaista. Siinä yhdistää perhepelimäiseen tapaan hienosti tuuri ja taito ja varsin suoraviivainen noppapähkäily kun on, sitä voi tarjoilla hyvin erilaisiin tilanteisiin. Vakavammin peliin suhtautuvaa voi harmittaa se, että noppien silmäluvut eri väreissä eivät todellakaan jakaudu tasan ja siten osa salaisista väreistä voi yksittäisessä pelissä olla huomattavasti toisia heikompi, mutta onko se lopulta pelin vika? Ei minusta, noppapeli on noppapeli ja tässä tapauksessa vielä nopea sellainen.

Jos nyt oikeasti jotain parantamisen varaa pitäisi keksiä, niin olisipa ollut hieno nähdä peli toteutettuna standardikoon nopilla! Nyt nopat ovat jonkun pykälän pienempää kokoa kuin yleensä on totuttu näkemään ja siten ei ihan niin näppäriä käsitellä. Mutta niin kovin pieni nillityksen aihe tämäkin – pelin hyvyyttä se ei laske milliäkään! Hieno pikainen makustelu Sagrada on moneen tilanteeseen.

Tero

Tero on pitkän linjan lautapelaaja, jota pelit ja pelaaminen - oli sitten kyseessä pahvilauta tai digitaaliset pelit - ovat kiinnostaneet aina. Uusiin peleihin tutustuminen kutittelee aina ja leikkisästi voidaankin sanoa, että Teron missiona on tietää lautapeleistä enemmän kuin kaupan myyjät. Teron sweet spot on peleissä, joiden kesto on noin tunnin luokkaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.