Päämaagin paikka on tulossa hakuun Sorcerer Cityssä minkä seurauksena joukko pestistä kiinnostuneita velhoarkkitehtejä on ilmestynyt kaupungin porteille. Viiden vuoden ajan ehdokkaat esittelevät maagisia arkkitehtitaikojaan järjestellen kaupunginosan palaset uudelleen ja uudelleen ja vasemmalla kädellä hoituu kaupunkia vaivaava hirviöhaastekin. Ken taitaa homman lopulta parhaiten saa itselleen kaupungin päämaagin pestin.
(Taustatarina sääntökirjasta)
…onpahan taas melkoista hölynpölyä koko Sorcerer Cityn taustahumppa, mutta tämä on europelaajille enemmänkin tuttua huttua kuin ihmettelyn paikka. Vaan mitä tämän diipadaapan taakse kätkeytyykään?
Rivakkaa rakentelua
Sorcerer City haastaa pelaajat laattarakentelun saralla. Tarkoin harkitun pohdiskelun ja vuorotellen tehtävän ’laatta pöytään ja on seuraavan vuoro’ -rytmityksen sijaan kukin rakentaa omaa kaupunginosaansa omaan tahtiin mutta kuitenkin tiukan aikarajan puitteissa. Pelin alussa kaikilla on identtinen 12 laatan setti, joka laatta kerrallaan paljastaen pöydätään omaan kaupunkiin. Tätä jatketaan kunnes laatat loppuvat tai tiimalasin tarjoilema viimeinenkin hiekanjyvä on käytetty.
Rakentelua seuraa tulojen lasku neljällä eri mittarilla: sininen kuvaa raakamagiaa, punainen vaikutusvaltaa, keltainen rahaa ja vihreä voittopisteitä. Laatoista löytyy värillisiä vaakunoita, jotka antavat kyseisen värin tuloja joko vaakasuoraan jatkuvasta jonosta/rykelmästä tai ko. laatan ympäriltä löytyvistä vaakunoista. Ja jotta tuloja ylipäätään saa, minimivaatimus on kolmen laatan suora/rykelmä/lähivaakunaa. Kerätyt tulot merkitään erilliselle mittaristolle.
Seuraavassa vaiheessa sininen raakamagia muutetaan joko vaikutusvallaksi, rahaksi tai voittopisteiksi. Tämä päätös tehdään yhtä aikaa erillisten korttien avulla. Yhtäaikaisuus johtuu siitä, että vaikutusvallan osalta kolmelle vaikutusvaltaisimmalle pelaajalle on tarjolla lisäbonuksia voittopisteiden ja/tai muun kertaedun muodossa. Kukin pelaaja joutuu yleisen tilanteen nähtyään pohtimaan mihin omat rahkeet riittävät ja toisaalta mitä muut mahdollisesti valitsevat: onko mahdollisuus lisäetuihin vai onko raakamagian lisäpykälille mahdollisesti parempia ja/tai turvallisempia käyttökohteita. Vaikutusvallan osalta huonoimmillekin suoriutujille tarjotaan lisärahaa ostovaiheeseen tai ekstraosto.
Ostovaiheessa pääsee viimein tuunaamaan omaa laattasettiään. Kauppalaudalla on tarjolla lisää peruslaattoja muutamalla roposella, mutta katse kiinnittyy kalliimpiin laattoihin jos vaan rahavarat riittävät: lisävaakunat mahdollistavat lisätuloja, mutta on tarjolla myös jokerilaattoja sekä erilaisia erikoistoimintoja jotka aktivoituvat myöhemmillä rakennus- tai ostokierroksilla.
Kunkin oston jälkeen käännetään pakasta aina uusia laatta tarjolle, joten vaikka äsken markkinoilla ei kiinnostavaa välttämättä niin näkynytkään voi tilanne muuttua nopeastikin.
Kun ostokset on tehty, mutta ennen kuin pelaajakohtaiset mittarit voidaan nollata, kerätään kierroksen aikana saadut pisteet. Sen jälkeen oman rakennelman saa purkaa ja sekoittaa koko pakan kera uusien hankintojen odottamaan seuraavaa rakennuskierrosta… vaan eipä hätäillä vielä.
Hirviöt viimeistelevät kokonaisuuden
Kierroksen päättää kirsikka koko komeuden päällä: on nimittäin aika maustaa pelaajien laattapakkaa hirviölaatalla. kukin pelaaja saa laattasettiinsä yhden pelin alussa mukaan arvotuista hirviöistä – jokainen samanlaisen hirviön per kierros. Hirviölaatat, kuten arvata saattaa, hankaloittavat tavalla tai toisella joko rakentelua tai pisteiden keruuta ja onpa joukossa laattoja tuhoaviakin mörököllejä.
Suurin osa Sorcerer Cityn hirviöistä aktivoituvat rakenteluvaiheessa, kun kyseinen laatta pakasta paljastuu. Kesyimmillään hirviöt pakottavat poistamaan jo rakennettuja laattoja oman pakan pohjalle, josta nopea rakentaja ehtii ne tuoda vielä samassa vaiheessa uudelleen peliin. Osa taas peittää pisteytyslaattoja, blokkaa otollisia rakennussuuntia tai muuta ”mukavaa”.
Oma suosikkini toistaiseksi on Kuolonherra, joka pakottaa ottamaan omaan pakkaan luurankoja, joita sitten kertyy rakennusvaihe rakennusvaiheelta lisää ja lisää. Luurankolaatat blokkaavat raskaasti rakennussuuntia, mikä osaltaan hankaloittaa pisteiden keruuta.
Sorcerer City sisältää 14 erilaista hirviötä, joista yksittäiseen peliin valikoituu arvalla neljä. En ole kaikkia näistä päässyt käytännössä kokeilemaan, mutta variaatiota on mukavasti ”pikkuhaitasta” aina ”tosi ikävään” ja on tosiaan tuuristakin kiinni, miten pahasti hirviöt eri kierroksilla haittaavat.
Hirviöiden vastaiseen taisteluun lääke löytyy laattamarkkinoilta: osta laatta tai laattoja, joilla voit siirtää sopivanväriset hirviöt harmittomampaan paikkaan tai jos tuuri käy voi tarjolle ilmaantua ’Tapa hirviö’ -laatta, jolla yksittäisestä harmituksesta pääsee kokonaan eroon. Niinikään ainakin jokerilaattojen sarjaan sisältyy laattoja, jotka mahdollistavat yksittäisen laatan peittämisen (mukaanlukien hirviölaatat), jolloin ne eivät ainakaan ole sotkemassa pisteytystä.
Kaikkinensa koko hirviölaattojen olemassaolo tuo todella paljon väriä Sorcerer Cityyn ja muuttaa pelin perusluonnetta melkoisesti.
Kiinnostavista elementeistä rakennettu paketti
Sorcerer City on juuri niin oivallinen paketti kuin mitä sen ounastelinkin olevan. Peli oli alkujaan yksi viidestä ”pakko-ostoksesta” mitä tulee Spiel’19 messujen tarjoomaan. Niinpä harmittelinkin kovasti, kun se aivan kalkkiviivoilla vedettiin pois Essenin listoilta Kickstarter-kampanjan toimitusten viimeistelyyn vedoten. Mutta parempi myöhään kuin ei lainkaan.
Pelin kantava yhdistelmä ’pakanrakennusta laatoilla ja nopeuspeliä’ ei aivan tällaisenaan ole tullut toisaalla vastaan – eritoten kun huomioidaan hirviölaatat sekoittamassa cocktailia. Hirviöt maustavat tuttua laatta-asettelua hivenen samaan tapaan kuin Cartographers-pelin hirviöt toivat ytyä kuluneeseen kupongintäyttö-genreen.
Peli tarjoilee myös mielenkiintoisen pulman mihin tarttua: omaa laattapakkaa haluaa kovin mielellään rikastaa paremmilla, mutta mihin keskittyä? Rahaa tarvitsee etenkin alkuun parempien laattojen ostoon, mutta liiaksi niihin panostamalla ei kerry pisteitä. Punainen vaikutusvalta tarjoaa parhaille suoriutujille kierros kierrokselta kasvavia etuja, vihreä voittopistekoneisto on tietysti se aina tärkeä – toisaalta raaka magia on se kaikista joustavin, joka taipuu moneksi.
Jokainen hankittu laatta hidastaa rakennusvaihetta ja alun löysältä vaikuttanut vajaa pariminuuttinen rakennusaika tuntuu loppua kohti riittämättömältä. Kierros kierrokselta todennäköisyys kasvaa kasvamistaan, että ne parhaat laatat jäävät kokonaan rakentamatta tai kaikessa hötäkässä tulee rakentaneeksi sellaisen monenkirjavan tilkkutäkin, jossa hankittujen laattojen potentiaali menee isolta osin hukkaan. Keitos on äärimmäisen mielenkiintoinen!
Sorcerer Cityn kudelma on siten kovin mieleinen ja sitä uskaltaakin suositella kaikille laattapelien ystäville – eritoten, jos nopeuspelielementti ei kuulosta vallan kauhistukselta. Peli kutittelee samoja nystyröitä kuin Cosmic Factory, mutta tuo pelaamiseen pari kerrosta vivahteita lisää. Samalla toki kestoakin tulee jo isomman pelin verran eli riippumatta pelaajamäärästä kuluu aikaa tunnin verran.
Pelin plussasarakkeeseen on ehdottomasti lisättävä se, että Sorcerer Cityyn mahtuu jopa kuusi pelaajaa, mikä lautapelien saralla tänä päivänä on poikkeus. Ja mieluiten peliä pelaakin vähän isommalla porukalla (4->), sillä mukana on elementtejä, joihin lisäpelaajat tuovat eloa. Kuuden pelaajan peliä pohtivien kannattaa kuitenkin varautua riittävän isolla pelipöydällä, sillä pöytätilaa Sorcerer City vaatii melkoisesti.
Kaikista kehuistaan huolimatta jättää peli myös parantamisen varaa, joskin ongelmat ovat enemmän kosmeettisia kuin itse pelaamiseen liittyviä. Ensimmäisenä kauneusvirheenä on laattojen ulkoasu, jossa on menty käytettävyys edellä. Pelaajan laatoilla luoma maisema ei suinkaan muistuta keskiajan kaupunkia, vaan neljällä toisistaan selkeästi erottuvalla värillä rakennettu kudelma tuo mieleen enemmänkin modernin taideteoksen. Toisaalta ulkoasun voi kääntää myös vahvuudeksi: kerrankin on selkeät rajat ja kuvitus!
Pelin sääntökirja on kaikesta kattavuudestaan huolimatta osin huonosti suunniteltu: pari yksityiskohtaa on huitaistu vähän outoihin paikkoihin ja esim. takasivun muuten näppärästä sääntötiivistelmästä on unohtunut huonoimman kierroskohtaisen pistesaldon keränneen tasoitusetu. Nämä pitää sitten erikseen muistaa tai jos omaa muistiaan epäilee, lueskella koko sääntökirja etukäteen kursorisesti läpi vaikka peli muutoin olisikin jo tuttu ja pelattu.
Viimeinen pieni motkotuksen aihe liittyy pelilaatikon inserttiiin. Se(kin) kyllä ajaa loppuviimeksi asiansa eli kun laatat on laitettu omiin lokeroihinsa riittävällä tarkkuudella, asettuu kirkas välimuovi paikalleen tukevasti niin ettei sisältö hölsky. Mutta ongelma on sen kirkkaan välimuovin asettelu, joka asettuakseen vaatii laattapaketin tiukkaa asettelua pohjainsertin kolmella eri sivustalla. Osa pelin kickstartanneista on valitellut myös metallikolikkojen pakkaamisen haasteista, mutta ainakin tässä standardipainoksessa laatikon sisuksissa on paljonkin ilmaa.
Vaan kuten sanottua, edelliset kitinät ovat lopulta puhtaasti kosmeettisia haitakkeita. Pelinä Sorcerer City on vuoden 2019 ehdottomia valopilkkuja ja omintakeisuutensa vuoksi jotakin, mitä suosittelen vahvasti vähintäänkin kokeilemaan. Saatat jopa rakastua… näin kävi minulle.
