Spiel ’23 -ennakko: potentiaalit esiin

Se on se aika vuodesta kun lautapelaava maailma kääntää katseensa tiukasti Saksan Esseniin: on nimittäin vuosittaisten Spiel-messujen aika! Neljä vuorokautta (5.-8.10.2023) täyttä pelaamisen riemua on tapahtuma joka lautapeleistä innostuvan kannattaa kokea edes kerran elämässä.

Spiel-messut ovat tapahtumana maailman suurin kuluttajille suunnattu lautapelitapahtuma. Vuonna 2022 kävijöitä oli 147 000, pelijulkaisijoita paikalle saapui miltei tuhat. Tapahtuma oli pakattu kuuteen päähalliin mikä neliöinä tarkoittaa yli 50 0000 neliöitä. Tämän kaiken näkeminen ja kokeminen livenä on silmiä avaava kokemus.

Lunkisti-toimitus on kokenut Spiel-messujen huuman kymmenkunta kertaa livenä, ensimmäisen kerran jo vuonna 2005. Joka syksy tapahtuman h-hetken lähestyessä mieli halajaa Messe Essenin käytäville ja halleihin yhä uudelleen mistä isoin kiitos kuuluu meidän ydinryhmälle: sopivankokoisella ja tutulla iskuryhmällä on kiva viettää neljä päivää lautapelien merkeissä hyvinkin tutuksi käyneessä ympäristössä.

Vuoden 2023 Spiel-messut jäävät kuitenkin nyt väliin, juurikin siitä johtuen että samalle viikonlopulle pakkaantui muita esteitä eikä pienemmällä porukalla koeta mielekkääksi lähteä reissuun. Hauskaa varmasti olisi niinkin, mutta koetetaan järjestäytyä mieluummin tuleville vuosille koko porukalla – ainakin toiveissa on hyvä elää!

Vuoden 2022 Spiel-messuille julkaistiin ensi kertaa mobiiliapplikaatio, jossa oli potentiaalia. Tällekin vuodelle tuo ilmainen applikaatio on päivitetty, johon kannattaa tutustua. Sieltä löytyy niinikään hallikartat, merkintävälineet omista suosikeista ja niin edelleen. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Reissuun taikka ei, olemme silti perinteisesti tutustuneet Spiel-uutuuksien tarjontaan ja ”päivittäneet itsemme siten ajantasalle”. Tänäkin vuonna uutuuksien listan läpikäyntiin on käytetty mainiota Tabletop Together Toolia. Jos ei väline ole tuttu, niin sen kautta pystyy tekemään merkintöjä ja muistiinpanoja ja lopputuloksena saat valmiit värikoodatut hallikartat ja muistilistat – mikä siis etenkin messut paikanpäällä kokevalle ovat arvossaan. Omat muistiinpanot mukaan tulostamalla tai esimerkiksi puhelimeen tallentamalla on oiva apu paikan päällä suunnistamiseen ja muistiavuksi. Näin tulee vähennettyä epämääräistä hortoilua ihmismassassa (siellä nimittäin on tunkua) eikä muutenkaan missaa niitä itselle tärkeitä juttuja. Omien listojen jakaminen vaikkapa jo työstövaiheessa tutuille onnistuu sekin Tabletop Together Toolsissa vaivattomasti.

Uutuuksien kahlaamisen lopputuloksena on alla lista peleistä, jotka meillä nousivat kiinnostavimpien kärkeen. Ottakaa siis vinkit ja tärpit hyötykäyttöön. Suosittelen tässä yhteydessä tsekkaamaan vielä viimevuotisenkin listauksemme (linkki), vuodessa kun pelit eivät vanhene mihinkään. Mutta tämän pidemmittä puheitta itse listan kimppuun, ne esitellään alla aakkosjärjestyksessä.

Lunkisti.fi nostot kiinnostavimmista uutuuksista

3 Ring Circus (Devir, 1-4 pelaajaa, kesto 45-75 min). Sirkus tulee kaupunkiin – jos tulee. Pelaajien klovnilaumat liikkuvat Ameriikan mantuja tuppukylästä aina isompiin kasvukeskuksiin asti ja pistävät shown pystyyn. Tai jollei näin, niin palkaten aina vain kiinnostavampia uusia esiintyjä riveihinsä. Mitä isompi karavaani sitä todennäköisemmin kulkuun voi tulla hidastetta tai muuta säädettävää, mutta monipuolisempi katras mahdollistaa paremmat tulot.

3 Ring Circus – mainio sirkuspeli 1-4 pelaajalle. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Niin, niillä esiintymisillä ropisee lipputuloja, pisteitä tai sekä että – isommista mestoista enemmän sikäli kuin ylipäätään esitys riittävästi yleisöä kiinnostaa. Pikkupitäjille taasen kelpaa minkälainen kirppusirkus tahansa jos siellä ei kukaan vielä ole käynyt – ja tässä tapauksessa naapurikylän jonnetkin rientävät paikalla ihmettä katsomaan. 3 Ring Circus haiskahtaa oikeinkin potentiaaliselle perhepelille, jonka ulkoasu näyttäisi olevan kunnossa.

Big Top (Allplay; 3-4 pelaajaa, 30 min). Nopaisa huutokauppailu Don (2001) ja/tai Boomtown (2004) -hengessä. On suljetut rahamarkkinat eli kaikki kaupoissa käytetty raha siirtyy aina yhdestä kädestä toiseen. Jutun juoni on, että huutokaupoissa hankitut kortit koetetaan saada ”valmiiksi” myöhemmissä huutokaupoissa mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että pääset tekemään kortin numeroarvoja vastaavia tarjouksia ja siten peittämään niitä korteista.

Big Top (kuva: Allplay)

Muilta osin Big Top laskettelee varsin tutunoloisia uria ja jos koko paketti ei vaan veny liiaksi, niin tässä voi olla potentiaalia. Loppu tulee hitusen yllättäen (viimeisten korttien sekaan sekoitettu lopetuskortti), mikä on tämänkaltaisissa peleissä paljon nähty, mutta hyvä systeemi.

Bonsai (DV Games; 1-4 pelaajaa; kesto 40 min). Näyttävännäköistä bonsai-puun kasvattelua, jossa kukin keskittyy oman puun hoitamiseen, mutta tarveaineet valitaan yhteisestä poolista. Vuorolla joko otetaan näitä tarveaineita eli kortteja ja bonsaipuun kasvattamiseen tarvittavia laattoja TAI kasvatetaan itse puuta. Jälkimmäisessä on rajoitteita eli varren ja oksiston tulee muodostaa yksi yhtenäinen kokonaisuus ja tästä oksistosta lähtee leviämään lehtivihreä ja lehtivihreistä itse kukinnot ja hedelmät. Lopputulos on sitten… niin puunnäköinen laattojen muodostama hökötys. Puun kasvattamisella pyritään pääsemään pelin alussa arvottuihin tavoitteisiin ”nopeat syövät hitaat” -periaatteella, mutta helpompia tavoitteita voi jättää myös välistä ja pyrkiä saman tavoitesetin arvokkaampaan korttiinkin. Eli pientä riskinottoa Bonsai tarjoilee.

Bonsai (kuva: DV Games)

Pelin päätteeksi kaikki puut vielä pisteytetään ja isoimmalla potilla luonnollisesti voittaa. Bonsai näyttää veikeältä, mutta pidemmässä juoksussa hiukkasen arveluttaa pelin uudelleenpelattavuus: homma todennäköisesti etenee enempi vähempi samoja kaavoja pelistä toiseen eikä tavoitteissakaan merkittäviä eroja ole? Eli liekö käy kuten My Shelfielle eli nopeasti nähty fiilis?

Deductio (Brain Games; 2-4 pelaajaa, kesto 20 min). Klassisempi päättelypeli, jossa kullakin pelaajalla on yksi piilonumero 1-20 väliltä ja tarkoituksena selvittää muiden hallussa olevat numerot. Pöytään käännetään kolme sääntökorttia, joista omalla vuorolla yksi poimitaan itselle eteen kertomaan, että oma piilonumero täyttää kortissa mainitut ehdot. Poimitun sääntökirjan tilalle käännetään aina uusi tilalle, jolloin valikoima lukumääräisesti pysyy aina samana.

Deductio (kuva: Brain Games)

Tämä pikaisempi päättelyfilleri kiinnostaa vähintäänkin kokeilla. Peli mennee pitkälti samaan kastiin (niin hyväss kuin pahassa) kuin aikoinaan suomennettukin Da Vinci Code (2002).

Empire’s End (Brotherwise Games; 2-4 pelaajaa, kesto 45-60 min). Nyt on astetta tylympi teema ja lähtökohdat: pelaajien valtakunnat ovat rappeutumassa, viholliset kolkuttelevat ovella, ruokahuolto mättää ja kulkutaudit jylläävät. Kuka luovii kansakuntansa näistä haastavista lähtökohdista parhaiten läpi – toisin sanoen menettää lopulta kaikkein vähiten? Kierros kierrokselta uutta haastetta läväytetään pakasta tarjolle ja ’No Thanks’ -henkisesti joko lisätään tarjousta tiskiin tai jos pelaaja ei kykene/halua tähän otetaan esillä oleva riesa omalle kontolle, mutta samalla saa välttelyyn käytetyt resurssit itselle. Siis käänteisbidailua.

Tähän päälle barbaarit jotka rynnivät välillä päälle, jolloin tarkastellaan pelaajien puolustuskalustoa ja ynnätään päälle piilotarjouksena tehdyt lisäykset. Parhaiten panostaneet palkitaan voittopisteillä ja muulla hyvällä, heikoimpia tökitään kepillä vielä vähän lisää. Kaikkien valtakuntiin barbaarien käynti vaikuttaa lopulta jollain tapaa.

Empire’s End: kuka selättää katastrofivyyhden parhaiten? (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Ja jotta kaikki ei olisi pelkää tulta, savua ja raunioita, pääsee aika-ajoin valtakunnan tuotannoista heruttelemaan lisätuloja ja hieman korjauksiakin tekemään. Empire’s End kuulostaa ihanan raikkaalta ja valtavirrasta poikkeavalta uutuudelta, jossa oman kurjuutensa pääsee maksimoimaan alle tuntiin. Eittämättä raikkaan tuulahduksen jälkeen voi palata niiiden lukuisten pelien joukkoon, jossa peli antaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista ja joissa pisteitä ropisee laariin pelkästään jo läsnäolosta. 🙂

Evergreen: Pines and Cacti (Horrible Guild; 1-4 pelaajaa, 45 min). En ole pelien lisäosaihmisiä koska useimmat niistä tuntuvat jälkikäteen lisätyiltä keinotekoisilta ”pullataikinan kasvattelulta”, jossa yksinkertaisesta designistä muovautuu kompleksinen vyyhti. Kuitenkin mainioksi osoittautunut ja mukavan suoraviivainen Evergreen (arvosteltu blogissamme aiemmin) saa jatkoa tavalla, jossa tarjoillaan vaihtelua ilman ylenmääräistä häsmäisyyttä: ’Evergreen: Pines and Cacti’ tuo nimensä mukaisesti peliin männyt ja kaktukset, joilla korvataan peruspelin pari laudalle lätkittävää muuta elementtiä. Vaihtoehtoisesti voidaan kaikista elementeistä arpoa peliin kahta vailla kaikki eli joustavuutta on tarjolla.

Evergreen: Pines and Cacti (kuva: Horrible Guild)

Männyt eivät välitä valosta, vaan ne kasvavat suuremmiksi ollessaan muiden kasvien varjostamia. Muilta osin ne käyttäytyvät kuin muukin kasvusto eli pienet männyt varjostavat yhden ja suuret kaksi takanaan olevaa ruutua. Kaktuksia putkahtaa laudalle kaktuskorteilla eikä niitä voi kasvattaa, mutta ne kuivuvat ja katoavat laudalta jolleivat saa joka valoa. Kaktukset eivät varjosta mitään takanaan joten ne toimivat hyvin pitkälti peruspelin puskien tapaan. Molemmat uusista elementeistä keskittyvät pelin valojen ja varjojen kanssa pelaamiseen mikä kuulostaa kyllä hyvältä. Ja jos hinnoittelu on kohdillaan, niin todennäköisesti Evergreen: Pines and Cacti löytää tiensä meidänkin talouteen.

Forest Shuffle (Lookout Games, 2-5 pelaajaa, 60 min). Pelaajat kasvattavat omaa metsäänsä ja kunkin puun ympärille pääsee vaalimaan luonnon monimuotoisuutta eläimien ja kasvien muodossa. Puukortit toimivat siis tukikohtana, jonka ympärille (=puoliksi alle) muita kortteja pelataan näiden muiden korttien esitellessä aina kaksi muuta asiaa riippuen mille puolelle puuta niitä pelataan.

Forest Shufflessa rakennellaan omaa metsää eläimineen. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Pelivuorot ovat ”ota kortteja TAI pelaa kortti” -henkisiä jälkimmäisen maksaessa aina ylimääräisiä kortteja. Korteista saa kerta- tai pysyviä efektejä ja bonuksia voittopisteiden lisäksi. Simppeliä, ulkoasultaan näyttävää ja todennäköisesti toimivaa etenkin kun Forest Shufflen loppu tulee leikaten: kun pakan viimeisestä kolmanneksesta tupsahtaa esiin viimeinenkin talvikortti, on homma paketissa – eli tämä tuo pienen lisäjännitteen peliin.

Kutná Hora: The City of Silver (Czech Games Edition; 2-4 pelaajaa, 60-120 min). Pelaajilla on kuuden kortin kierroskäsi kaksikäyttöisiä kortteja, joista viidestä suoritetaan toinen sen toiminnoista ja sen jälkeen korttia lepuutetaan aina seuraavaan pelin kolmannekseen asti. Toiminnoilla hankitaan rakennusoikeuksia, varataan maata, laitetaan pytinkiä kartalle, toimitetaan kaivosbisneksiä ja niin edelleen – kaikki nämä yhteisellä pelilaudalla. Pelaajien toimilla on vaikutuksensa Kutná Horan raaka-aineiden hintoihin, joiden seuranta on toteutettu mainionnäköisillä korttitelinehärveleillä.

Kutná Hora: the City of Silver ja alati vaihtuvat raaka-aineiden hinnat pitävät pelaajavat varpaisillaan. (kuva: Tero Hyötyläinen)

Voihan se olla, että loppuviimeksi Kutná Hora: The City of Silver on liiaksi kuin muut resurssipuljaus-eurot, mutta ulkoasu on kunnossa, yhteisellä laudalla toimiminen hyvä lähtökohta ja kaksitoimiset kortit, joiden käyttöjärjestystä rajoitetaan miellyttävästi niin kiinnostava paketti, että tämä vaatii tarkempaa paneutumista.

My Island (Kosmos; 2-4 pelaajaa, 30 min). Reiner Knizian lukuisia palkintoja voittanut (mm. Pelaajien valinta) legacy-peli My City (2020) nyt uusissa vaatteissa. My Island kutsuu kartoittamaan omaa saarta uudestaan ja uudestaan ja paljastamaan saaren salaisuudet pala palalta. Aivan kuten edeltäjänsä oma pelilauta muokkautuu pysyvästi jokaisen pelin 24 skenaarion myötä.

My Island ja näin se saari avautuu. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Merkittävin uutuus – ainakin näin alkuun – on heksalauta heksalaattoineen ja samalla näihin liittyvät laattojen perusasettelusäännöt, jossa aiempien laattojen viereen rakentelun lisäksi pitää saada edes yksi ”väriosuma” uusimman ja jo aiemmin asetetun laatan välille. Mitä muuta sieltä paljastuukaan on sitten kuorista paljastuva yllätys. Mutta koska My City oli erittäin hyvä (blogista löytyy arvostelu tästä) on tähänkin ladattu jo valmiiksi odotusarvoja. Spiel-messuilla peliä on jo saatavilla, mutta ostohousut kannattaa säästää joulukuun suomi-julkaisuun, kiitos Lautapelit.fi:n.

Nekojima (Unfriendly Games; 1-5 pelaajaa, 15-30 min). ”Täydellinen messupeli”: napakka, nopea ja näyttävä. Nekojimassa pinotaan puuparruja joiden välillä on viritettynä naruja. Tavoitteena pitää koko hökötys pystyssä oman vuoron yli eli toisin sanoen välttää olemasta se, joka möhlii koko rakennelman nurin ja mieluusti jättää mahdollisimman vaikea tilanne seuraavalle. Vaihtoehtoisesti kimpassa koetetaan kyhätä mahdollisimman korkea rakennelma.

Nekojima (kuva: Unfriendly Games)

Nopat kertovat minkälaisin rajoituksin oma vuoro suoritetaan ja joutuuko kenties asettamaan puisen kissankin roikkumaan kaapeleihin. Tällaisista peleistä on pelkistä kuvista mahdoton sanoa onko idea ja toteutus huti vaiko osuma – Nekojima pitää siis kokea! Coconuts (2013) oli aikanaan hitti, Marble Bobsleigh (2018) huti, joten aika näyttää kuinka Nekojiman käy?

Nokosu Dice (Engames; 3-4 pelaajaa, 45-60 min). Tikkipeli, jossa pelaajien käsi koostuu korteista viidessä maassa ja nopista joissa toistuvat maiden värit niinikään. Kortit sekoitetaan ja jaetaan pelaajien kesken tasan, nopat tulee jatkeeksi pääosin pöydästä vuorotellen valiten. Tämän jälkeen pelataan tikit, jossa omalla vuorolla pelataan joko kortti tai joku nopista – ajettua maata pitää tunnustaa. Valttikin löytyy, sen määrittää alkuvalmisteluissa pöytään jäänyt ylimääräinen noppa.

Nokosu Dice (kuva: Engames)

Kun ”käsi” on tyhjä eli kortit ja nopat on käytetty lasketaan pisteet: tikeistä pisteet ja bonuspisteitä jos tikkejä on voittanut yhtä monta kuin valtin määrittäneen nopan silmäluku. Kokonaan tikkejä välttelemällä saa silläkin onnistuessaan bonuspisteitä. Nokosu Dice vaikuttaa ihan vinkeältä, mutta aika näyttää onko se osuma vaiko Nirvana:n (2021) kaltainen huti. Tosin ne näkee ketkä ehtii: Spiel-messuille Nokosu Dicea on luvattu tuotavan 150 kappaletta ilman ennakkovarausmahdollisuutta ja pöhinä on sitä luokkaa, että nämä kaikki on myyty loppuun messujen ensimmäisen kymmenen minuutin aikana.

Sea Dragons (Fractal Juegos; 2-5 pelaajaa, kesto 30-45 min). Tähän varsin simppeliin peliin on löytynyt yllättävän monta suunnittelijanimeä, Simone Luciani tunnetuimpana nimenä. Pelin ulkoasu näyttää vähän tympeältä, mutta tarkempi sääntöjen tarkastelu nostaa odotuksia sitä mukaa kun loppua kohti päästään. Parin kortin kädellä vuorotellen lätkitään laudalle merihirviöitä erilaisissa polyominomuodoissaan ja tuhotaan (=kerätään) laivoja tehtäväkorttien täyttö mielessä. Koralliruutuja peittelemällä saa piilokortteja myöhempää käyttöä varten.

Sea Dragons (kuva: Fractal Juegos)

Omat merihirviöt eivät saa olla koskaan kosketuksissa toisiinsa, mutta kaverin viekkuun on pakko mennä edes ruudun verran, mutta jokainen kylkiosuma antaa näille rahaa. Peli loppuu, kun merihirviöt on kaikki laudalla (eli pelataan kiinteä määrä kierroksia), jolloin laudan neljänneksistä jaetaan vielä enemmistöpisteytyksellä bonuksia. Nämä enemmistöbonukset vaihtelevat sen mukaan, miten pelin aikana on mahdollisesti peitelty pyörteitä joten heikommin edustetuissa laudanosissa pyörteiden peittely – vaikka siitä pieniä miinuksia ropiseekin – voi olla toisinaan kannattaa loppupisteytys silmällä pitäen. Sea Dragons vaikuttaa sääntöjensä perusteelta hyvinkin pätevältä abstraktilta, vaikka ulkoasu vilunväristyksiä aiheuttaakin. No, ehkä se ei luonnossa näytä niin karmealta?

Taiwan Night Market (Good Game Studio; 2-4 pelaajaa, kesto 60-80 min). Illan tullen Taiwanin katuruokakojuilla käy kuhina kansan etsiytyessä lempiruokiensa äärelle. Pelissä tämä tarkoittaa sitä, että kierros toisensa perään pelilaudan ulkoreunoille kertyy kertyy asiakkaita ja tämän tiedon + omaa piilotietoa yhdistelemällä pyritään pystyttämään oma ruokakoju laudan parhaalle paikalle. Uusien kojujen paikat nousevat pakasta arvalla, sitten ne myydään suoraviivaisella tarjouskaupalla pelaajille – jokainen saa jonkun kojun lopulta lisää. Tätä seuraa valinta siitä, minkälaista ruokaa kojussa tarjoillaan.

Taiwan Night Market (kuva: Good Game Studio)

Kierros päättyy siihen, että kansa vaeltaa pelilaudalile vähän eri suunnista ja pysähtyy ensimmäiselle ruokakojulle joka tarjoilee juuri hänelle mieluisinta pöperöä ja missä vielä tilaa on. Kun tätä kojujen pystyttely ja yleisöryntäilyä on riittävä kierrosmäärä katseltu, on voittaja se jolla on isoin rahapinkka. Taiwan Night Market kuulostaa hauskalta ja tällaista asiakasvirta-kuviota näkee harvemmin käytetyn. Vähän tässä on jotain samaa kuin Stefan Dorran MarraCashissa (1996), mutta tähän uutuuteen on sentään leivottu mukaan piilotietoakin.

Tea Time Crime (Piatnik, 2-4 pelaajaa, kesto 30 min). Kevyempää noppailua – vaan ei kupongintäyttöä. Pelaajilla on 5×5 ruudukon kartano, jossa laatat alussa väärinpäin. Yksi pelaaja heittää nopat maksimissaan kolmeen kertaan – eli jatsihengessä. Tämän jälkeen hän lukitsee itselleen yhden numeron nopat ja loput jää muiden yhteiskäyttöön. Valitut nopat osoittavat minkä ruudun kartanostaan saa kääntää ympäri tai jos kohderuudussa on jo oikeinpäin oleva laatta, siirtää sen toisaalle.

Tea Time Crime ja konnien etsintää omasta kartanosta. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Laattojen kääntelyllä ja siirtelyllä pyritään siihen, että taskulampuin liikkuvat etsivät paljastavat lampun valokiilan osoittamasta suunnasta kartanossa hiippailevia varkaita. Riittävä määrä osumia yksittäisellä pelaajalla lopettaa pelin ja siirrytään pistelaskuun. Tea Time Crime vaikuttaa hupaisalta pikku filleriltä ja varsin toimivalta sellaiselta.

The Vale of Eternity (Mandoo Games; 2-4 pelaajaa, kesto 30-45 min). Peli taruhahmojen kesyttämisestä. Pelissä on valuuttana maagiset kivet kolmessa eri arvossaan ja niitä saa olla kerrallaan hallussa hyvin rajattu määrä – myöskään vaihtaminen pienemmästä suurempaan ei ole sallittua ja jos ylihintaa maksaa ei vaihtorahaa tunneta.

Kierrokset alkavat taruhahmoja pöydästä tietyssä vuorojärjestyksessä varaillen. Sen perään joko vaihdetaan maagisiin kiviin osa korteista, täräytetään kortti pöytään maksaen sen hinta, nostetaan kortti kätöseen tai poistetaan aiemmin pöydättyjä hahmoja (maksusta) tehden samalla tilaa uusille korteilla. Kierroksen lopuksi ajetaan omien pöydättyjen hahmojen toiminnot.

The Vale of Eternity (kuva: Mandoo Games)

Kaikella tällä tarkoitus päästä ensimmäisenä 60 pisteeseen tai ylipäätään olla pisteissä kärjessä pelin päätteeksi. The Vale of Eternity ei ehkä ole minkään genren uudistaja, mutta sääntöjensä ja ulkoasun perusteella tässä voi hyvinkin olla makoisa ja mukavasti eteenpäin soljuva tapaus.

World Wonders (Arcane Wonders; 1-5 pelaajaa, kesto 50-75 min). Polyominopalojen kanssa puuhastelut ovat tunnetusti meikäläisen mieleen. Genre on kuitenkin niin kyllästetty laadulla että uusien tulokkaiden pitää olla todella hyviä raivatakseen pysyvän paikan sydämessäni. Tämän vuoden puolella viimein käsiin saamani Planet Unknown (ks. arvostelu) osoitti, miten genren kirkkaimpaan valokeilaan kiilataan, mutta onnistuuko World Wonders samassa tempussa?

Sääntöjen perusteella WW on huomattavan simppeli: tietyllä ”kierrosrahalla” joka vuoro ostellaan yksi tarjolla olevista tie- tai rakennuslaatoista ja liitetääne osaksi oman laudan rakentuvaa kaupunkia. Kun rahavarat lopulta loppuu tai sijoitat loput kukkarosi sisällöstä tarjolla olevaan monumenttiin, hyppäät sivuun odottelemaan että päästään aloittamaan uutta kierrosta. Kierrosten välissä tie- ja rakennuslaattojen valikoima täydentyy uusilla. Rakentelulla koetetaan hilata asukasluku tappiin jolloin peli päättyy, muutoin pelataan tietty vakiomäärä kierroksia. Lopussa pisteitä ropisee monumenteista, eri resurssituotannoista (rakennusten kautta), asukasluvusta, jättämällä tiettyjä pelilaudan ruutuja peittämättä jne. Suoraviivaista, kuvien perusteella nättiä ja kun monumentit on (turhaan) vielä puisia erinäköisiä ja muotoisia pytinkejä, niin on sitä silmäkarkkiakin tarjolla niille jotka sitä kaipaa.

World Wonders (kuva: Arcane Wonders)

Saattaapi olla, että World Wonders on lopulta liiankin ”vanilja” jopa kehittyneemmillä säännöillään, mutta mistäpä tuota tietää ennen kuin testaa? Olen silti kiinnostunut.

Muut Hot-listat

Edellä oli siis henkilökohtaisempi lista kiinnostavimmista uutuuksista. Lopuksi jakoon listat merkittävimmistä muista lähteistä eli BGG:n Preview ja TabletopTogether Tools -käyttäjiltä. Listaus on tehty vajaa viikko messujen alkuun joten tilanne h-hetkellä saattaa olla jonkun verran muuttunut. Listoissa lihavoidulla näkyvät nimikkeet löytyvät edeltä omaltakin listalta eli tästä näkee melkoisen hyvin miten ~1200 eri pelin joukosta porukalle tarttuu vähän erityyppisiä pelejä riippuen omasta pelimausta.

BGG:n Spiel’23 Preview, nimen perässä sulkeissa ”yläpeukkujen” yhteismäärä. Niin ja listalta skipattu pelien lisäosat joita BGG:n listan kärkipäässä on suuri joukko:

  1. Among Cultists: A Social Deduction Thriller (~1000), Godot Games, 4-8 pelaajaa, 45-90 min
  2. Evacuation (~1000), Delicious Games, 1-4 pelaajaa, 60-150 min
  3. The White Castle (976), Devir, 1-4 pelaajaa, 80 min
  4. Nucleum (918), Board&Dice, 1-4 pelaajaa, 60-150 min
  5. Kutná Hora: The City of Silver (747), Czech Games Edition, 2-4 pelaajaa, 60-120 min
  6. Unconscious Mind (634), Fantasia Games, 1-4 pelaajaa, 60-120 min
  7. From the Moon (614), La Boite de Jeu, 1-4 pelaajaa, 90 min
  8. 3 Ring Circus (602), Devir, 1-4 pelaajaa, 45-75 min
  9. Planta Nubo (591), The Game Builders, 1-4 pelaajaa, 30-120 min
  10. World Wonders (581), Arcane Wonders, 1-5 pelaajaa, 50-75 min
  11. Barcelona (567), Board&Dice, 1-4 pelaajaa, 60-90 min
  12. Shipyard (2nd edition) (526), Delicious Games, 1-4 pelaajaa, 40-120 min
  13. Arborea (522), Alley Cat Games, 1-5 pelaajaa, 90-120 min
  14. Sky Team (503), Le Scorpion Masqué, 2 pelaajaa, 15 min
  15. Karak II (500), Albi, 2-5 pelaajaa, 45-90 min
  16. Satori (484), Perro Loko Games, 1-4 pelaajaa, 60-90 min
  17. Evil Corp. (473), La Boite de Jeu, 2-4 pelaajaa, 45-60 min
  18. Hegemony: Lead Your Class to Victory (455), Hegemonic Project Games, 2-4 pelaajaa, 90-180 min
  19. Voidfall (451), Mindclash Games, 1-4 pelaajaa, 90-240 min
  20. Septima (446), Mindclash Games, 1-4 pelaajaa, 50-100 min

Tabletop Together Tool – Top Games -käyttäjien kahdenkympin kärki taasen näyttää seuraavalta josta huomiona, että ”podiumkolmikko” on selkeästi karussa muilta. Pelin perässä sulkeissa oleva numero on kiinnostavuusindeksi käyttäjien prioriteettimerkkien pohjalta laskettuna.

  1. Evacuation (3.837), Delicious Games, 1-4 pelaajaa, 60-150 min
  2. Nucleum (3.697), Board&Dice, 1-4 pelaajaa, 60-150 min
  3. The White Castle (3.067), Devir, 1-4 pelaajaa, 80 min
  4. Kutná Hora: The City of Silver (2.750), Czech Games Edition, 2-4 pelaajaa, 60-120 min
  5. Sky Team (2.750), Le Scorpion Masqué, 2 pelaajaa, 15 min
  6. World Wonders (2.469), Arcane Wonders, 1-5 pelaajaa, 50-75 min
  7. Planta Nubo (2.414), The Game Builders, 1-4 pelaajaa, 30-120 min
  8. Rats of Wistar (2.277), Cranio Creations, 1-4 pelaajaa, 90 min
  9. Forest Shuffle (2.232), Lookout Games, 2-5 pelaajaa, 40-60 min
  10. Shipyard (2nd edition) (2.093), Delicious Games, 1-4 pelaajaa, 40-120 min
  11. Evenfall (2.035), Nanox Games, 1-4 pelaajaa, 60-120 min
  12. 3 Ring Circus (1.840), Devir, 1-4 pelaajaa, 45-75 min
  13. Arborea (1.787), Alley Cat Games, 1-5 pelaajaa, 90-120 min
  14. Barcelona (1.729), Board&Dice, 1-4 pelaajaa, 60-90 min
  15. Age of Innovation (1.618), Feuerland Spiele, 1-5 pelaajaa, 40-200 min
  16. Apiary (1.532), Stonemaier Games, 1-5 pelaajaa, 60-90 min
  17. Footprints (1.509), Chilifox Games, 1-6 pelaajaa, 30-60 min
  18. The Fox Experiment (1.437), Pandasaurus Games, 1-4 pelaajaa, 60 min
  19. Pirates of Maracaibo (1.431), DLP Games, 1-4 pelaajaa, 25-100 min
  20. Ancient Knowledge (1.411), IELLO, 2-4 pelaajaa, 75 min

Tero

Tero on pitkän linjan lautapelaaja, jota pelit ja pelaaminen - oli sitten kyseessä pahvilauta tai digitaaliset pelit - ovat kiinnostaneet aina. Uusiin peleihin tutustuminen kutittelee aina ja leikkisästi voidaankin sanoa, että Teron missiona on tietää lautapeleistä enemmän kuin kaupan myyjät. Teron sweet spot on peleissä, joiden kesto on noin tunnin luokkaa.

2 thoughts on “Spiel ’23 -ennakko: potentiaalit esiin

  1. Hyvä lista. Kiitos näistä.

    BGG:n preview-listassa Among Cultist linkki osoittaa Hamlet:iin.

    1. Kiitos Sami tarkkaavaisuudesta, Among Cultists -linkki korjattu. Ja hienoa, jos listoille löytyy käyttöä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.