Joskus on vaan kiva vaihtaa maisemaa, sukeltaa erilaiseen kulttuuriin ja kieleen. Viro on verrattain mukavan matkan päässä, laivamatka kestää nopeimmilla laivoilla vain muutaman tunnin. Koirallekin matka on suhteellisen vaivaton. Olemme käyneet Tallinnassa aikaisemmin koirien kanssa näyttelymatkalla. Näyttelymatka on aivan omantyyppisensä reissu, tuolloin ei juuri nähtävyyksiä ennätä ihmettelemään kun edessä on näyttelypaikalle navigointia sun muuta valmistautumishässäkkää. Tällä erää lähdimme reissun päälle ihan lomamielessä, Tallinnan lisäksi päätimme piipahtaa hieman pidemmällä, Tartossa.

Laivaan – hii-o-hoi!

Koirilta löytyi jo entuudestaan passit – sellaisen saa tarvittaessa eläinlääkäriltä. Kaikki Suomesta Viroon suuntaavat laivayhtiöt ottavat koiria kyytiin, mutta säännöt vaihtelevat yhtiöittäin. Ohjeisiin ja sääntöihin kannattaa tutustua hyvissä ajoin. Helpointa on jos koiran saa jättää autoon autokannelle, mutta esimerkiksi kesällä se ei onnistu, koska autokansi voi muodostua liian lämpimäksi paikaksi koiralle. Tällöin koira otetaan mukaan laivaan; osa edellyttää, että koira viedään niille tarkoitettuun kuljetustilaan ja osa antaa pitää koiran mukana kuljetuskopassa. Meillä kesäinen matka meni kuljetuskopassa ulkona kannella tuulen suojassa matkasta nauttien.

Hotelli Tallinnasta

Hotelli on hyvä varata etukäteen – mitä aikaisemmin hotellin varaa, sitä edullisempi huonehinta todennäköisesti on. Samalla voi varmistaa, että saa koiraihmisille varatun huoneen, sillä näitä on rajoitetusti. Tallinnan majapaikkamme, Villa Hortensia, löytyi booking.comista – sieltä löytyy suoraan koirat sallivat hotellit. Majapaikkamme keskustasijainti oli mitä parhain, mutta autolla liikuttaessa ei niinkään… Vanhankaupungin kapeat kujat ovat todella kapeita autolla ajettaessa – myös parkkipaikkoja on naftisti. Majapaikkamme isäntä oli mitä ystävällisin ja lupasi meille oman autopaikkansa kun kuuli meidän viipyvän vain yhden yön. Koiratkin saivat tulla – jos ovat kilttejä eivätkä hauku  – noo, ainahan tähän pyritään. Pääsimme kuin pääsimme majapaikkaamme.

Kun olimme saaneet tavarat purettua (ja yhden kännykän uitettua vessanpöntössä), lähdimme koirien kanssa kävelylle. Totesimme olevamme aivan Vanhankaupungin ytimessä. Kaupunkikierroksen jälkeen veimme koirat takaisin huoneeseen ja lähdimme syömään. Peppersäck tarjoilee tuhtia ruokaa keskiaikaistvistillä. Kunnon pihviaterian ja hunajaoluen jälkeen oli mukava kömpiä kämpille nukkumaan.

Villa Hortensian sisäpihalla on ihania käsityöläispuoteja sekä kaakaohon erikoistunut kahvila. Siitä saa myös kahvilan avautuessa aamupalaa. Hortensian huoneissa on myös pieni keittolevy, tiskiallas ja jääkaappi joten aamupalaa voi nauttia myös huoneessa. Kävimme aamusta vielä kierroksen kaupungilla kunnes lähdimme kohti Tartoa.

Akateeminen Tarto

Tie Tallinnasta Tartoon on yllättävän suora. Maisemat ovat pian peltoisen metsäisiä. Haikaran pesiä ja haikaroitakin nähtiin paljon. Yövyimme paikallisen ravintola- ja hotellikoulun yhteydessä toimivassa Kutsehariduskeskuse Hotellissa. Se oli viihtyisä perushotelli, joskin palvelu oli hiukan virallisen kankeaa. Siinä missä Villa Hortensia ei ottanut koirista lisämaksua, täällä koirista otettiin 7 euroa koira.

Tarton keskustaan oli hotellilta noin viitisen kilometriä, mutta toisaalta täällä oli rauhallista ja helppo liikkua koirien kanssa. Kävimme keskustassa – ja samalla hakemassa koirille Virosta Suomeen palattaessa viranomaisten edellyttämän ekinokokkoosi-matolääkkeen. Tartosta löytyi parikin eläinlääkäriä, mutta menimme lähimpään (Loomaklinik Animal). Lääkäri otti meidät vastaan samantien “voitte puhua suomea”, katsoi millaisia koiria ja kysyi painoa, antoi lääkkeen annettavaksi koirille ja merkkasi lääkkeen antamisen passeihin. Koko projekti kahdelta koiralta lääkkeineen oli 14 euroa. Samalla hän muistutti ystävällisesti, että Virossa koirille pitää antaa joka vuosi raivotautirokotus, kun Suomessa rokote annetaan yleensä joka toinen vuosi.

Sitten kiireesti meille suositeltuun pizzapaikkaan ja kaupunkikierrokselle. Kiipesimme mm. tähtitornimäelle ja sieltä takaisin keskustaan. Tarton keskusta on siisti ja muistuttaa Tallinnan vanhaakaupunkia. Nähtiinpä kylttejä Alvar Aallon suunnittelemalle villalle, mutta kahvihammasta alkoi vihloa jo siihen malliin, että kaarsimme kahvilaan. Koirat olivat tervetulleita katetulle terassille ja koirat saivat kahvilan puolesta vettä kun ryystimme mustaa vettä oivien paakkelsien kera.

Ilta kului “pojilla” ikkunalaudalla maatessa ja “koirien telkkaria” katsellessa kun me muut kulutumme aikaa korttipöydän ääressä. Aamulla olikin aika suunnata takaisin Tallinnaan, missä kävimme katsastamassa Ülemiste-keskuksen ja vielä Kadriorg-puistossa kävelemässä ja kahvilla. Sitten vielä Superalkoon ja kotiin…

Kiinnostaako lähteä Tallinnaan koiran kanssa? Tripsterissa on erinomainen artikkeli aiheesta, ja vielä enemmän mm. kahvilavinkkejä!

Tallinnassa koiran kanssa