Ticket to Ride: Rails & Sails – maalla, merellä vaan ei ilmassa

Menolippu-pelisarjan tuntevat kaikki lautapelaajiksi itseään tituleeravat – tai ainakin pitäisi tuntea. Alkuperäinen Menolippu vuodelta 2004 on kiistatta yksi modernien lautapelien klassikoista Carcassonnen ja Catanin tapaan ja suosionsa myötä peli on saanut lukuisia lisäosia tai itsenäisiä sisarpelejä. Pelisarjan pelit ovat olleet helposti lähestyttäviä ja kestoltaan hyvinkin vakioituja sarjan monimutkaisimpaa ‘Ticket to Ride: Märklin’:iä myöten – eikä se Märklinkään niin monimutkainen ole.

Pidempää ja ehkä uudella tavalla haastavampaa Menolippua odottaneiden aika on sekin viimein ohi. Syksyllä 2016 julkaistu ‘Ticket to Ride: Rails & Sails’ laajentaa pelisarjan nimensä mukaisesti raiteilta myös merelle. Samassa rytäkässä peliin tuupataan joukko uusia sääntöjä, kortteja ja kestokin kasvaa muutosten myötä puolisen tuntia totutusta.

Isompi pelilauta, enemmän tavaraa

‘Ticket to Ride: Rails & Sails’ -pelin laatikko on tutunoloinen neliönmuotoinen mötikkä, mutta paksuutta on tullut jokunen sentti lisää. Paksuus selittyy aiempaa suuremmalla pelilaudalla – kartalle kun on tullut kokoa neljännes lisää.

Muitakin komponentteja on enemmän: pelaajakohtaiset muovinappulat, junat ja veneet siis, tulevat väreittäin pakattuna eri pusseissa. Lisäksi on muutama satamanappula per pelaaja. Muovinappuloita on määrällisesti enemmän kuin koskaan. Junavaunujen design on sekin kokenut muutoksen, mutta koko on kutakuinkin sama kuin aiemmin.

Erilaisia kortteja on paljon: omat pakat löytyvät juna- ja laivakorteille ja näiden pakkojen sisällä on erityyppisiä kortteja. Junapakasta löytyvät pelin jokerit, joita kuitenkin voi hyödyntää sekä juna- että laivareiteillä. Laivapakasta vastaavasti löytyy sekä yksittäisiä laivoja että tuplalaivoja. Molemmissa pakoissa osassa korteista löytyy ankkureita, joita tarvitaan satamien rakentamiseen.

Jollei havaintoa tee vielä pelilautaa katsomalla, niin viimeistään kortteja pläräämällä huomaa, että pakoissa on vähemmän värejä kuin ennen.

Juna- ja laivakorttien lisäksi on reittikortteja molempia karttoja varten ja näitä todellakin riittää. Reittikorttien uutuus on useamman kaupungin yhdistävät reitit, josta saa isommat pisteet, jos reitin tekee juuri siinä järjestyksessä kun reittikorttiin on kirjattu.

Kaikille komponenteille ja pelilaudalle sekä sääntökirjoille (molemmille kartoille on omansa) löytyvät omat lokosensa laatikon insertistä.

Päätöksiä tehtäväksi jo pelin valmisteluissa

Pelivalmistelut ovat pitkälti tuttua Menolippua: pelaajille jaetaan alkuun juna- ja laivakortteja sekä viisi reittikorttia joista vähintään kolme täytyy pitää. Loput juna- ja laivakortit muodostavat kaksi nostopakkaa ja kummastakin pakasta käännetään tarjolle kolme korttia.

Vaan tässä vaiheessa otetaan aikalisä. Kukin pelaaja joutuu aloituskortit nähtyään tekemään päätöksen minkälaisella juna- ja laivajakaumalla pelinsä aloittaa. Kartasta riippuen käytössä on joko 50 tai 60 nappulaa, mutta jokainen pelaaja päättää toisiltaan salassa omat aloitusnappulat.

Erityisesti ‘Maailma’ -kartalla pelattuna jo alkuvalmisteluissa jaettavat kortit muodostavat kohtuullisen korttiviuhkan. ‘Suuret järvet’ -kartalla aloituskäsi on niukempi.

Turvalliset vuorovaihtoehdot, mutta myös uutta

Pelaamisen osalta mukana ovat kaikki sarjasta perinteiset eli ‘ota lisää juna-/laivakortteja’, ‘ota reittikortteja’ tai ‘rakenna laudalle linkki kahden kaupungin välille’. Juna-/Laivakorttien ottoon sisältyy kuitenkin yksi lisävivahde: riippumatta siitä ottiko juna- vai laivakortin voi tilalle kääntää uuden kortin kummasta pakasta tahansa. Näin pöydällä näkyvien korttien välinen suhde voi vaihdella laidasta laitaan sen mukaan, kumpia kortteja pelaajat milläkin hetkellä suosivat.

Linkkien rakentamisessa tulee luonnollisesti huomioida kumpia kortteja (junat vai laivat) linkkiin täytyy käyttää. Ja tuplalaiva-kortilla saa – yllätys yllätys – laittaa kaksi laivaa kerralla, joten niiden avulla laivaväyliä rakentaa nopeammin. Linkkien rakentamisessa pelaajat joutuvat seuraamaan kaiken muun ohella omien nappuloiden kulumista eli pelin alussa tehty päätös siitä, minkälaisella nappulajakaumalla lähtee peliin, pitäisi huomioida pelatessa.

‘Maailma’ -kartalla on joitakin linkkejä, joissa jo yksittäisten ruutujen rakentaminen kuluttaa kaksi korttia mutta joissa jokaisen tällaisen ruudun kohdalla saa käytetyn väriparin valita erikseen. ‘Suuret järvet’ -kartalla tällaisia kalliimpia linkkejä ei ole lainkaan.

Sataman rakentaminen on hankalampi prosessi, siihen kun tarvitsee samanvärisiä kortteja neljä, joista puolet on juna- ja puolet laivakortteja. Kaikista sataman rakentamiseen käytetyistä korteissa pitää löytyä lisäksi ankkurisymbolit, jollaisia on pakassa joka värissä vain muutamia. Kaikista jokereista tuo ankkuri kuitenkin löytyy, mikä osaltaan tekee jokerikorteista haluttuja. Satamien rakentaminen kannattaa, sillä yksittäinen satama kasvattaa pelaajan pistepottia 10-40 pistettä sen mukaan, monestako reittikortista löytyy juuri se kaupunki, johon sataman on rakentanut.

Reittikorttien ottamiseen ei sisälly uusia sääntöjä, joten se on turvallinen ‘ota neljä reittikorttia, pidä vähintään yksi’. Se viides ja viimeinen vaihtoehto on vaihtaa junanappuloita laivoihin tai päinvastoin. Jos siis alussa tehty jakauma ei pelin edetessä enää miellytä voi nappuloita vielä vaihtaa, mutta jokaisesta vaihdetusta nappulasta menettää voittopisteen. Pisteiden menettämisen vuoksi tähän vaihtoehtoon tarttuu vain jos on aivan pakko.

Menolipun ystäville

Kokonaisuus kaikkine pienine nyansseineen vastaa tuttua Menolippua. Pieniä sääntömuutoksia on jo nähty aiemmissa pelisarjan peleissä eikä niitä ole määrällisesti sen enempää ‘Sails & Rails’ -osassakaan. Suurin muutos on kahden eri kulkuneuvon korttipakat ja tämä muokkaakin peliä yllättävän paljon. Ja miksi näin?

Ensinnäkin näkyvissä on vain muutama kortti per kulkuneuvo ja vaikka eri värejä ylipäätään on normaalia vähemmän, on todennäköisyys itselle mieluiselle kortille silti pienempi. Nostopakasta sokkona korttien vetäminen on edelleen tarjolla, mutta siihen strategiaan nojaava huomaa loppua kohden olevansa tilanteessa, jossa turhia kortteja on rutkasti eikä niistä pääse yhtä näppärästi eroon kuin aiemmin. Tämä syystä, että pelissä on kaksi eri kulkuneuvoa ja molemmilla omat reittinsä. Ylijäämäkorttien pitäisi lisäksi osua yksiin oman nappulajakauman kanssa. Satamien myötä myös jokerikorttien arvo on kasvanut, mikä on pelkästään hyvä juttu.

Muutoksistaan huolimatta ‘Rails & Sails’ on edelleen Menolippu. Jos ei Menolippu ole aiemmin maistunut, ei se maistu nytkään. Jos taas pelisarjast tykkää, on ‘Rails & Sails’ sitä vastoin mielenkiintoinen vaihtoehto ja vie sarjaa kirjaimellisesti uusille vesille. Pelissä on riittävästi uutta erottuakseen aiemmista osista ja haasteet ovat samalla uudenlaiset. Kaksipuolinen pelilauta on sekin luonnollisesti plussaa.

Lunkisti-toimituksessa ‘Suuret järvet’ -kartta miellyttää ‘Maailma’:a enemmän. Syitä tähän on kaksi: ‘Suuret järvet’ ei sisällä lainkaan rasittavia tuplakortteja syöviä linkkejä, mutta se isompi syy on puuttuvat reunan yli linkit, joita ‘Maailma’ -kartalta löytyy. Pelilauta kun on muutenkin massiivinen, niin noiden reunojen yli yhdistyvien linkkien hahmottamisessa on oma haasteensa.

Valitettavia karikkoja

‘Ticket to Ride: Rails & Sails’ ei ole täydellinen. Sen lisäksi, että pelilaudan reunan ylittävien linkkien hahmottamisessa on oma haasteensa, vieläkin isompi käytettävyysongelma liittyy kortteihin – tarkemmin sanottuna niiden suureen määrään. Kaksilla erityyppisillä korteilla pelaaminen tarkoittaa luonnostaankin isompaa käsikorttien määrää ja paljon Menolippuja pelanneet tietävät, että jo entuudestaan Menolipussa on usein iso tukku kortteja kädessä.

‘Rails & Sails’ -tapauksessa korttiviuhka kasvaa massiiviseksi ja tärkeää olisi erottaa selkeästi mitkä kortit ovat juna- ja mitkä laivakortteja. Molemmissa näissä on vielä “alalajinsa”: onko kyse yksittäisestä vai tupla-laivakortista. Entä onko kortissa ankkuri? Näitä ominaisuuksia ei ole riittävässä määrin huomioitu korttisuunnittelussa asetteli kortit käteensä miten hyvänsä. Käytetty symboliikka korttien kulmissa on niin pientä, että siitä ei vaan saa tarvittavaa tietoa ja esim. ankkurit noista kulmista puuttuvat kokonaan. Niinpä pelaajat huomaavat pläräävänsä korttiarsenaaliaan edes takaisin vuorosta toiseen eikä peli etene siinä määrin napakasti eteenpäin kuin voisi toivoa.

Pelin hidastumista saattaa kasvattaa lisäksi korttien nostoon liittyvä päätös: haluanko uuden kortin käännettäväksi juna- vai laivapakasta? Tähän liittyen pelipöydässä kannattaa sopia, että jollei vuorossa oleva heti selkeästi sano, että käännetään vastakkaisesta pakasta, niin korvaava kortti tulee aina samasta pakasta. Tällä herrasmiessäännöllä peli sujuvoituu edes jotenkin.

Mutta kaikesta huolimatta käy niin, että siinä ajassa mikä menee yhteen peliin ‘Rails & Sails’:ia pelaa kaksi muuta Menolippua. Saako käytetylle lisäajalle riittävästi vastinetta jää jokaisen omaan harkintaan. Itse kallistun sille puolelle, että ei – lisäkesto menee osittain tuohon käsikorttien hallinnointiin ja kovasti pelisarjassa pitämäni vuorojen napakkuus ja nopea pelaaminen ei samalla tavalla onnistu. Niinpä valitsen mieluummin pari peliä muita Menolippuja ‘Rails & Sails’:n sijaan, joskin vaihtelun vuoksi olen valmis toisinaan pelaamaan tätäkin uutuutta. Mutta ei uutuus ole samalla tapaa minulle 10/10 peli kuin alkuperäinen, se on selvää jo näin muutaman pelin jälkeen.

Niin… ja se hinta. ‘Ticket to Ride: Rails & Sails’ maksaa 79 euroa, mikä on noin 30 euroa enemmän kuin muut sarjan itsenäiset pelit. Hintaero on melkoinen vaikka kuinka huomioidaan isompi kartta ja isompi määrä muoviosia. Tällä hintalapulla epäilen monen jättävän pelin hyllyyn vaikka aiemmista pelisarjan osista pitäisikin.