Turm Bauer – huipulle on päästävä

Alkujaan vuonna 2008 Good Games Companyn julkaisema Cornerstone muovautui Kosmoksen käsittelyssä puolet vähemmän rakennuspalikoita sisältäväksi peliksi Turm Bauer (ja alkuperäisen julkaisijan käsissä tämä kompaktimpi laitos sai peräänsä lisäsanan Essential). Dramaattisen palikoiden vähenemisen myötä herää luonnollisesti kysymys, katosiko tornin rakentamiseen keskittyvässä pelissä samassa yhteydessä itse pelikin? Siitä otamme nyt selvää.

Pussikaupalla puisia komponentteja

Perinteisestä neliönmallisesta Kosmoksen pelilaatikosta kuoriutuu viisi kangaspussillista puisia rakennuspalikoita, siis yksi pussi per pelaaja, sekä siinä viidennessä pienempiä namiskoita ja noppapari. Lisäksi on lyhyehköt saksankieliset säännöt.

Pelaajakohtaisista pussukoista löytyy 12 rakennuspalikkaa kuudessa eri koossa. Kukin rakennuspalikka koostuu pienemmistä kuutioista, jotka on liimattu yhteen. Yksittäisen palikan väritys on shakkilautamainen eli joka toinen kuutio on maalaamatonta puuta ja joka toinen vastaa pelaajan omaa väriä. Tämä kuviointi tekee palikoista mielenkiintoisen näköisiä, mutta pelkästään ulkoinen kikka ei ole kyseessä vaan kuvioinnilla on pelin kannalta merkitystäkin, mutta palataan siihen hivenen jäljempänä. Pakko silti jo alkuun on kehua ja ihastella laadukkaita ja puisia osia, jotka on viimeistelty aina kulmien pyöristyksestä lähtien. Jälleen kerran Kosmos hoitaa homman kotiin, mitä laatuun tulee!

Itse pelaamisen alkuun pääsee nopeasti. Riittää, kun kukin pelaaja kippaa pussinsa sisällön pöydälle ja nappaa itselleen kiipelijän ja kaksi markkeria. Lisäksi pöydän keskelle asetetaan tornin rakentamisen aloittava neutraali pohja, joka on 2×2 -kokoa oleva puupalikka. Kun vielä nopat ojennetaan ensimmäisenä vuorossa olevalle pelaajalle, niin alustukset on suoritettu.

Heitä noppaa, rakenna, kurota huipulle

Turm Bauerissa pelaajat rakentavat yhteistä tornia, mutta toisin kuin useimmissa torninrakentelupeleissä, tässä voittaja ei ole se, joka onnistui viimeisimpänä asettamaan sinne palan ilman että torni kaatuu (toki peli voi päättyä myös näin, mutta se on äärimmäisen harvinaista) vaan se, joka saa juoksutettua kiipeilijänsä korkeimmalle pelin aikana kasvavassa tornissa.

Pelivuorot etenevät napakasti: omalla vuorolla heitetään kahta noppaa ja nopat kertovat minkäkokoinen rakennuspalikka pitää tällä vuorolla laittaa torniin. Jos siis pelaaja heittää vaikkapa numerot 4 ja 5, pitää laittaa jompaa kumpaa kokoa oleva rakennuspalikka. Jos kumpaakaan kokoa ei ole enää tarjolla, on yksi vapaavalintainen palikka palautettava omaan pussiin (=se poistuu pelistä). Näin palikoiden määrä vähenee joka kierros yhdellä ja peli siten etenee vääjäämättömästi kohti loppua. Heittämällä nopilla kaksi samaa numeroa voi onnitella itseään: tällöin saa itse valita, mikä rakennuspalikoistaan rakentaa.

Rakentamisessa on pari keskeistä sääntöä:

• Kunkin pelaajan ensimmäinen palikka rakennetaan pöytää vasten, mutta aloituspalan yhteyteen. Pelaajan seuraavat palikat eivät saa enää koskettaa pöytää.
• Palikoiden tulee rakennettaessa noudattaa shakkilautakuviota joka suuntaan ELI tornin joka toisen palan tulee siten olla sekä ylöspäin että sivusuuntaan puunväriä ja joka toisen pelaajavärejä.
• Reunaylitykset on sallittu yhden kuution verran.
• Rakentamisella ei saa blokata kiipeilijöiden liikkumista kokonaan (tästä tarkemmin alla).

Rakentamisen jälkeen saa liikuttaa omaa kiipeilijää, tarkoituksena johdattaa kiipelijä mahdollisimman ylös tai muutoin hyviin asemiin. Kiipeilijä aloittaa pelin alussa pöydän pinnan tasolta, mutta se saa pelivuoron aikana nousta ja laskeutua kuinka paljon tahansa (myös palata takaisin pöydän tasolle), kunhan nousut ja laskut tapahtuvat yksi kerros kerrallaan. Lisäksi kiipeilijä saa liikkua (ja pysähtyä) vain neutraaleihin ja pelaajan omaa väriä oleviin ruutuihin.

Näin siis jo tornia rakennettaessa pelaajat pyrkivät sopivassa määrin rakentamaan itselle sopivaa porrastusta neutraaleista ja oman värin ruuduista ja toisaalta myös peittämään vastapelaajien ruutuja silloin kun se omiin tarpeisiin sopii. Liikkumista haittaa myös kanssakiipelijät, jotka blokkaavat ne ruudut joissa kullakin hetkellä ovat.

Kertakäyttöisillä markkereilla tarvittavaa lisätvistiä

Edellä on esitettynä koko peli lukuunottamatta kertakäyttöistä markkereita, joita kullekin pelaajalle on kaksi. Nämä tuovat juuri sopivasti lisämaustetta peliin, joka muuten saattaisi olisi jopa liian (?) suoraviivainen. Markkerin käyttämällä saa tehdä yhden seuraavista toiminnoista:

• Pelaaja saa vuoron aikana liikkua mitä tahansa ruutuja pitkin ja myös  pysähtyä mihin tahansa ruutuun. Myös toisen kiipeilijän läpi saa juuri tällä kierroksella liikkua.
• Pelaaja saa liikkumisen yhteydessä kiivetä tai pudottautua kertaalleen kaksi kerrosta kerralla.
• Pelaaja voi rakentaa minkä tahansa rakennuspalikoistaan riippumatta siitä, mitä on nopilla heittänyt.

Markkereitten oikea-aikainen käyttö antaa pelaajille paljon mahdollisuuksia, mutta milloin on se oikea aika? Sitä kukin pelaaja joutuu pohtimaan läpi pelin ja pelivuorojen.

Kun kierroksia on takana 12 ja kaikki palikat käytetty on voittaja se, joka on saanut kiipeilijänsä juoksutettua korkeimmaksi tornissa. Tai, mikäli torni kaatuu kesken pelin, on voittaja se, joka on tornissa korkeimmalla ennen sortumista – poislukien luonnollisesti se, joka tornin hajotti.

Tornin sortumista en ole ollut todistamassa kuin kertaalleen kymmenien pelattujen pelien jälkeen, joten tämä vaihtoehto on harvinainen Turm Bauerissa, kun rakennuspalikoitakaan ei ole kuin maksimissaan se 48 kappaletta.

Mitä mainioin perhepeli, joka melkein tuli suomeksi

Turm Bauer on hauska peli: kaikesta pelkistyksestä huolimatta se herättää mielenkiintoa ja vaikka valmistuva torni harvoin on kovinkaan kiikkerä, myös se tornin sortumisen vaara on riittävästi läsnä. Pelin idea on myös uniikki, joten vielä reilun 1500 erilaisen pelin jälkeen tällaiseen peli-ideaan olen törmännyt vain kerran aiemmin. Samaan kastiin kuuluvan Climbersin Turm Bauer kuitenkin jättää surutta kakkoseksi, sillä Turm Bauer erikoisliikkeisiin oikeuttavien markkereiden avulla ja muutenkin eheämmällä kokonaisuudellaan nyt vaan on paljon innostavampi ja houkuttelevampi vaihtoehto.

Niinpä onkin harmi, että Turm Bauer ei koskaan tullut Suomen pelimarkkinoille. Tiettävästi lähellä tämä suomi-julkistuskin oli, mutta komponenttien laatua pohjoismaista painosta varten ei saatu riittävälle tasolle suhteessa kustannuksiin. Joten jos pelin haluaa pitää tähytä ulkomaisten pelikauppojen suuntaan.

Ja alkuperäiseen kysymykseen ‘katosiko peli samalla kun Turm Bauerista pudotettiin puolet komponenteista pois?’ vastaus on edellä luetusta ilmeinen: peli ei kadonnut mihinkään, mutta se muuntui onnistuneesti hieman toisenlaiseksi.

Kaksi Turm Baueria yhdistämällä (ja säännöt BGG:stä lukemalla) on mahdollista kokea myös se alkuperäinen Cornerstone -elämys, ja tähänkin pelimuotoon olen tutustunut pari kertaa. Cornerstonea pelatessa jätetään  pelaajamarkkerit pois ja tornin rakentamisessakin on laajemmin valinnanvaraa. Tuplamäärä rakennuspalikoita tuo tuplaten lisää peliaikaa, mutta vastineeksi saa myös tornin luhistumisen vaaran kasvun.

Omaan makuuni Turm Bauerin napakkuus on kuitenkin mieleisempi. Ja onhan näitä tornin sorruttamispelejäkin nähty ihan riittävästi, joten sitä osaa en niin jää kaipaamaan Turm Bauerissa.

Lyhyesti kyseessä on laadukas puinen pinoamispeli, johon suosittelen tutustumaan, jos vaan mahdollisuus siihen tulee. Ja jollei muuten tule, niin ei kun peliä tilaukseen. Lunkisti-toimitus olisi noita myynyt itsekin useamman kuin mitä alkujaan ulkomailta tuli tilanneeksi… kai se sekin kertoo jo jotakin?