Welcome to the Dungeon – oletko jänishousu vai yllytyshullu?

Jere katsoo kortin näyttämättä sitä muille ja asettaa sen hirviöpinon ensimmäiseksi kortiksi: “Soturi näillä varusteilla selviää kyllä tästä hirviöstä”.
Teemu katsoo seuraavan kortin, asettaa myös sen hirviöpinoon ja on siten sitä mieltä, että “Samainen sankari selviää näistä molemmista”.
Maija katsoo kolmannen kortin, asettaa sen pakan sivuun ja poistaa sankariltamme viiden osumapisteen haarniskan. “Soturi selviää siis ilman haarniskaa edellisistä monstereista”.
On jälleen Jeren vuoro.
Jere katsoo seuraavan kortin, asettaa senkin sivuun ja poistaa sankarilta nyt soihdun. “Soturi selviää ilman soihtuakin niistä hirviöistä”.
Teemu katsoo seuraavan kortin ja epäröimättä asettaa sen hirviöpinoon. “Eiköhän soturi selviydy kaikista kolmesta hirviöstä.”
Maija näyttää olevan samaa mieltä vaikka ei ole yhtäkään odottavista monstereista nähnyt ja ja kortin katsottuaan lisää senkin hirviöpinoon. “Neljä hirviötä menee siinä missä kolmekin”.
Jere toteaa (tietäen, että hirviöpakassa on seitsemän osumapisteen demoni): “Minulle riittää, hyppään siis tässä kohtaa sivuun”.
Teemu sitä vastoin katsoo taas uuden kortin ja nakkaa senkin hirviökasaan. “Viisi hirviötä ei tee edes tiukkaa”.
Maija katsoo uuden kortin, laittaa sen sivuun ja poistaa sankarilta keihään, jolla surmataan eteentuleva lohikäärme. “Noista viidestä selviää ilman tätäkin apuvälinettä.”
Teemu on tässä kohtaa eri mieltä. “No sinä saat nyt sitten selvitä jäljellä olevilla varusteilla noista viidestä hirviöstä.”
Maijalla on siten edessä näytönpaikka ja palkinto on joko puolimatka voitosta tai tappiosta.

Edellinen on ‘Welcome to the Dungeon’ -pelin henki. Kyseessä on pieni mutta pippurinen korttipeli, jossa pelaajat joutuvat omalla vuorollaan pohtimaan vieläkö nostaa vaikeustasoa vai astuako sivuun ja jättää tuleva haaste jonkun muun pelaajan kohdattavaksi. Puhutaan siis press-your-luck -pelimekaniikasta puhtaimmillaan, jonka tunnetuimpia edustajia Suomessa lienevät Can’t Stop ja Diamant.

Kompaktista pelilaatikosta kuoriutuu 13 kortin hirviöpakka, neljä hirviöpakan sisällöstä kertovaa kaksipuolista muistilappua ja kahdeksan käärökorttia merkitsemään onnistuneita luolastoseikkailuita. Korttien lisäksi on neljä seikkailijalaattaa ja kullekin seikkailijalle omat kuusi tarvikelaattaa. Sekä tietysti lyhyt mutta selkeä sääntökirja.

Ennen pelin alkua hirviöpakka sekoitetaan. Pelaajat valitsevat yhteisesti millä seikkailijalla ko. kierros pelataan. Valittu seikkailija tarvikelaattoineen asetetaan keskelle pöytää. Tästä alkaakin sitten pelaajien välinen kissa-hiirileikki, jossa koetetaan pelata joko kaveri kiikkiin kohtaamaan monsterit ilman riittäviä varusteita tai pitämään huoli, että pääsee itse luolastoon sellaisilla välineillä, jolla annetusta haasteesta selviää voittajana.

Vuorot – kuten artikkelin alussa on kuvattu – etenevät siten, että pelaajalla on kaksi vaihtoehtoa: joko passaat ja olet tältä kierrokselta ulkona TAI nostat hirviöpakan päällimmäisen kortin ja lisäät sen kohdattavien hirviöiden pakkaan tai jätät kyseisen hirviön sivuun, mutta samalla poistat yhden sankarin varusteista. Näin jatketaan, kunnes vain yksi pelaaja on jäljellä.

Jäljelle jäänyt pelaaja kohtaa hirviöt yksi kortti kerrallaan. Kun hirviökortti paljastetaan se kuluttaa sankarin osumapisteitä sen mukaisesti mikä numero hirviökortissa on (1-9) ellei sitten sankarillamme ole varustekorttia, joka hoitaa juuri kohdatun hirviön. Kun sankarilla parhaassakin tapauksessa on osumapisteitä vain 11, niin kovin monesta hirviöstä ei selviä ilman sopivia varusteita.

Jos hirviöpinosta selviää hengissä, saa käärökortin merkiksi voittoisasta retkestä – kahdella kääröllä voittaa koko pelin. Jos taas hirviöt pieksevät sankarin, pelaajasta jää vain verilammikko jäljelle mistä merkiksi kyseinen pelaaja kääntää apulappunsa ympäri punainen puoli näkyviin. Toistamiseen häviö tiputtaa pelaajan kokonaan pelistä pois. Koko pelin voi siten voittaa myös niin, että on ainoa, joka pelissä ylipäätään on enää mukana.

Onnistunut yhdistelmä bluffausta ja riskinottoa

Peli on kaikessa yksinkertaisuudessaan tässä. Welcome to the Dungeon onkin äärimmäisen helposti lähestyttävä paketti, joka tarjoaa samalla tavalla kutkuttavia hetkiä kuin vaikkapa kovasti kehuttu ja rakastettu Love Letter, mutta samalla pelielämys on silti tyystin erilainen. Kukin pelaaja näkee vain osan hirviöpinon korteista ja kunkin kortin kohdalla joutuu pohtimaan miten saadun tiedon käyttää: poistaako jokin kriittinen tarvike tältä kierrokselta vai sujauttaako kortti alati kasvavaan hirviöpinoon? Vai pitääkö nyt passata vai pääseekö kaveri silloin liian helpolla TAI käykö tässä niin, että jos nostan kortin, niin se olen lopulta minä, joka joutuu kohtaamaan pahikset ja varusteet ovat jo nyt kovin vähissä?

Pelistä löytyvät neljä eri sankarihahmoa poikkeavat riittävästi toisistaan varusteidensa osalta, mikä pitää pelin mielenkiintoisena vielä useiden pelien jälkeen. Sankarien varustelaatat vaihtelevat simppeleistä osumapisteitä kasvattavista panssareista aina nerokkaampaan “sano ennen luolaan menoa jokin hirviö; jos se tulee vastaan, niin se ei tuota vahinkoa” -tikariin ja muihin vieläkin oudompiin virityksiin.

Minulle Welcome to the Dungeon on parasta, mitä press-your-luck -genrestä on tullut toistaiseksi vastaan. Olen myös saanut todistaa, että jo pelkästään teemansa puolesta peli tuntuu maistuvan loputtomiin nuorisolle, joka viihtyy Heartstonen kaltaisten pelien parissa. Tämä nyt hetken mietittynä ei itse asiassa edes yllätä, sillä on näissä kahdessa sopivasti yhtymäkohtia.

Yleensä karsastan peleissä pelaajaeliminaatiota, mutta Welcome to the Dungeonin tapauksessa edes se ei ole isompi kivi kengässä, sillä peli on pituudeltaan kuitenkin fillerikamaa ja uuden pelin alkuun ei loputtoman kauan tarvitse varttoa. Ja kun kerran pelin kaivaa esiin, niin harvemmin yksi erä riittää.

Pelin hinta pyörii 15 euron hujakoilla, joten suosittelen tähän kompaktiin laatikkoon tarttumista kun tilaisuus tulee. Minä en ainakaan pelin ostoa ole katunut – sen sijaan useammankin kerran sitä, että olen ollut se, joka on  liian vähissä varusteissa joutunut luolaan. Mutta sehän se tämän pelin juoni onkin.