Splotter julkaisi Indonesia nimeä kantavan talouspelin vuonna 2005. Pelissä pelaajat (2-5) hyppäävät perustamaan yrityksiä alati kehittyvässä Indonesian saaristossa. Kartalle pulpahtaa siten pelaajien toimesta erilaisia plantaaseja mutta myös laivayhtiöitä; täytyyhän tuotteet toki saada rahdatuksi kaupunkeihin maksavien asiakkaiden luokse.
Indonesia on säännöiltään yllättävän kevyt mutta sisällöltään tymäkkä talouspeli jonka pelaamiseen menee 3-4 tuntia. Ei siten ihan jokaiselle, mutta se ken “tämän kortin katsoo” ei todennäköisesti pety – on nimittäin parhaita talouspelejä koskaan.
Pienestä ponnistaen
Peli kestää kolme aikakautta, joiden aluksi kartalle ilmestyy joukko uusia bisnesmahdollisuuksia ja aina myös muutama uusi kaupunki. Bisnekset tulevat tarjolle maantieteellisesti pelikerrasta riippumatta samoihin paikkoihin ja aina sen tietyn aikakauden aluksi, mutta kaupunkien tarkkojen lokaatioiden osalta päätökset jäävät pelaajille.
Varsinaisten pelikierrosten alkaessa tarkistetaan alkuun onko nykyinen aikakausi tullut päätökseensä vai jatketaanko uudelle kierrokselle. Jos kartalla ei ole aloittamattomia yhtiötä tai ne kaikki ovat yhtä ja samaa tyyppiä on aika siirtyä uudelle aikakaudelle. Tai jos pelattiin jo kolmoskautta niin pelin lopetustoimiin.
Pelin alkaessa käynnistetään joka tapauksessa ensimmäinen kolmesta aikakaudesta. Kukin pelaaja on saanut pelivalmisteluissa kaupunkien paikat määrittelevivä kortteja joissa on tarjolla muutamia vaihtoehtoja minne kaupunki ilmaantuu. Kukin pelaaja paljastaa oman korttinsa ja tekee valinnan kaupungin sijainnista vapaaseen ruutuun. Kaupunkien sijoittumisilla on lopulta hyvinkin suuri merkitys ja tämä alkuun vähäpätöiseltä vaikuttava päätös takaa jo itsessään kovin kovin erilaiset pelikerrat.
Tästä edetään vuorojärjestyksen määrittämiseen joka hoituu kertatarjouksin. Se ken latoo rahaa tiskiin eniten pääsee ykköspositioon ja eniten pihistelevä jää viimeiseksi. Vuorojärjestyskauppaan käytetyt rahavarat siirtyvät sellaisenaan kunkin pelaajan loppurahapottiin eli talletetaan pysyvästi pelaajan “pankkiin”.
Vuorojärjestystä seuraa mahdolliset yritysfuusiot joihin pelin alkaessa kenelläkään ei ole vielä tarvittavaa taitota. Siispä jätämme sen tuonnemmaksi ja hyppäämme firmojen perustamiseen.
Pelilaudalla on joukko yrityslätkiä joista tässä vaiheessa saa vuorotellen poimia yhden ja näin uusi yritys saa alkunsa. Plantaasin perustaessaan kartalta varataan ensimmäinen maapalanen viljelyä varten, kuljetusyhtiön tapauksessa kartalle putkahtaa sen ensimmäinen laiva. Firman perustaminen ei maksa mitään, mutta pelaajalla tulee olla vapaa “slotti” uudelle yritykselle. Slotteja on kullakin pelin alkaessa yksi mutta määrää voi kasvattaa aina viiteen asti.
Kierroksen vaihe ‘tutkimus- ja tuotekehitys’ on nimeään suoraviivaisempi, mutta päätöksenteon kannalta kimurantti. Siinä saa kehittyä pykälän verran jollakin seuraavista pelin osa-alueista ja jälleen kerran ilmaiseksi: lisäkertoimia vuorojärjestyshuutikseen, lisäslotti yrityksille, fuusiointikyvykkyyden kasvu, laajentumisen kasvu, rahtitilan kasvu.
Täällä tavara, missä laivat?
Firmojen operointivaihe on pelin keskeisin pihvi. Tällöin firmat pääsevät toimimaan kartalla yksi kerrallaan niin, että aloittava pelaajaa valitsee yhden firman ja operoituaan on seuraavan pelaajan vuoro ja niin edetään kunnes kaikki firmat ovat saaneet kertaalleen toimia.
Laivayhtiöllä operointi on suoraviivaisin. jos laivayhtiön sallittu kapasiteetti ei ole vielä maksimissaan voi pelaaja tuoda lisälaivoja laudalle aiempien ko. firman laivojen jatkeeksi. Kunkin rahtifirman maksimilaivasto näkyy firman peruskortissa ja oman laajennuskyvykkyyden ja em. maksimin rajoissa voi tuoda lisäarsenaalia pelilaudalle. Laivaston maksimikoot kasvavat hivenen sitä mukaa mitä myöhäisemmässä aikakaudessa ollaan menossa joten vaikka välillä se maksimi olisikin jo saavutettu niin uusi aikakausi saattaa antaa vielä pientä lisävaraa.
Plantaasit pyrkivät toimittamaan tuotteitaan kaupunkeihin mutta tarvitsevat tähän avuksi laivayhtiöitä. Jos plantaasilla on rannikolla kytky laivayhtiöön ne kuskaavat tuotteitaan niin moneen kaupunkiin kuin mahdollista ja laivayhtiön ruumatila vain antaa myöten. Esimerkiksi kahden ruudun kokoinen riisiplantaasi yrittää toimittaa kaksi riisiä pelilaudan kaupunkeihin jos vaan sopiva ketju plantaasilta rahtilaivojen kautta kaupunkeihin on. Jos rannikolla odottaa vain yksi rahtilaiva ja sen ruumakapasiteetti on yksi, jää se toinen riisi viemättä.
Ja sama rajoitus voi tulla vastaan kohdekaupungissakin: pelin alkaessa kaikki kaupungit ottavat ainoastaan yhden kutakin tuotetyyppiä vastaan koko operointivaiheen aikana joten vain nopein riisifirmaa ehtii kääräistä voitot ja muut joutuvat suuntaamaan katseensa muihin kaupunkeihin. Riisistä irtoaa 20 taalaa, mausteesta 25 taalaa ja vaikkapa öljystä 40. Laivayhtiöiden omistajat vetävät kuitenkin välistä oman siivunsa mikä on viisi taalaa per käytetty ruumatila. Pahimmillaan voi käydä niinkin, että valtaosa tuloista rapsahtaakin ihan eri pelaajan tilille kuin itse tuottajalle. Ei ole tuottajan elämä välttämättä helppoa Indonesiassakaan.
Kelpasi tuotteet kaupunkiin tai ei on lopuksi mahdollisuus laajentaa plantaasiyrityksen maa-alueita. Hinta on pyöreä nolla jos onnistui myymään kaikki tuotteensa, muutoin laajentaminen tapahtuu lisämaksusta. Laajennuksessa katsotaan tässäkin pelaajan laajennuskyvykkyyttä eli toiset saattavat laajentua nopeammin kuin toiset.
Kun kaikki yhtiöt on operoineet katsotaan onko pelilaudalla kaupunkeja jotka ovat saaneet maksimimäärän tarjolla olevia resursseja mikä tietäisi kaupungin kasvua. Alun vihreät ykkösen kaupungit tarvitsevat laajentuakseen yhden kaikkia kierroksella tuotettuja resursseja, kakkosen keltaiset kaupungit kaksi ja punaiset kolmosen kaupungit kolme. Ei yhtään vähempää mutta ei myöskään yhtään enempää. Jos ehdot täyttyvät pienemmät kaupungit kasvavat pykälää isommiksi ja ovat siten seuraavassa operointikierroksessa valmiita ottamaan enemmän tuotteita vastaan.
Kaupunkien kasvun päätteeksi pelilaudalta siivotaan toimitetut tuotteet ja homma pyörähtää takaisin kierroksen alkuun eli aloitetaan tarkistamalla vaihtuuko kausi vaiko eikö. Kun kolmoskaudella firmojen operointi päättyy huomioon ettei laudalla ole enää firmoja tai ne ovat kaikki samaa laatua, tulee peli päätökseensä.
Pelin viimeiseksi operointikierrokseksi jääneet tulot annetaan kaikille tuplana jonka jälkeen pelaajan rahavaroihin lisätään pankkiin kierroshuutokaupoissa siirtyneet rahavarat. Isoimman kokonaispotin kerännyt pelaaja julistetaan Indonesian menestyneimmäksi bisnespohataksi.
Merkitykselliset fuusiot
Indonesian keskeisistä pelimekaniikoista on käsittelemättä vielä fuusiot, joille on oma vaiheensa pelikierroksella mutta joista edellä kiirehdittiin sanomaan ettei niitä kukaan pysty tekemään vielä ensimmäisellä pelikierroksella.
Päästäkseen käynnistämään fuusioita tulee tutkimus- ja tuotekehitysradalla kehittää tätä “osaamista”. Jo yksi askel eteenpäin mahdollistaa kahden perusfirman fuusioinnin, mutta lisäksi pelaajalla täytyy olla rahavarat tehdä ensimmäinen ostotarjous että myöskin vapaa yritysslotti jos fuusioitu yritys päätyy omiin hoteisiin.
Niin, fuusiota aloittavan ei suinkaan tarvitse olla yhdistämässä omaa tai omia firmoja vaan hän voi vapaasti valita mistä vain jo toimivasta saman alan yrityksestä. Poikkeuksena riisi- ja maustefirmat, jotka voi yhdistää jolloin lopputulemana syntyy mikroaterioita valmistava yritys.
Yhteensulautuvista yhtiöistä käydään vuorojärjestyksessä huutokauppaa lähtöhinnan ollessa firmojen senhetkinen laivojen- tai plantaasien arvo ja tästä tarjouksia nostaen sopivin askelmin. Yllä olevan kuvan laivafirman (siniset+keltaiset paatit) huutokauppa olisi siten 50 taalaa (5×10) ja korotukset viiden välein koska laivoja on viisi.
Kuka lopulta yhdistyneen yhtiön ostaakaan maksaa huutamansa summan ko. firmojen nykyomistajille siinä suhteessa minkäarvoiset osuudet niistä ko. pelaajilla olikaan. Fuusioiden myötä voi paitsi menettää arvokkaaksi kokemansa firman jos ei omaa riittävästi rahavarantoja sijoituksensa puolustamiseen, mutta toisaalta se on myös tapa vapauttaa yritysslotteja uusia bisneksiä varten. Kolikolla on aina kaksi puolta, niin tälläkin kertaa.
Huikea kokemus rosoisella käytettävyydellä
Aloitan paljastamalla, että Indonesia on pitkäaikaisia suosikkejani mitä tulee raskaampiin talouspeleihin. Pelissä yhdistyvät suhteellisen suoraviivaiset säännöt (joiden aukot täyttää FAQ, toim.huom.) selkeisiin ja loogisiin pelimekaniikkoihin mistä seuraa se, että sääntöjä ja erilaisia lillukanvarsia ei tarvitse muistaa vaan kaiken ajatuskapasiteettinsa saa pyhittää itse pelille ja sen tilanteille. Ja niitä pelitilanteihin tässä riittää, sillä Indonesia on täynnä toinen toistaan merkityksellisempiä päätöksenteonpaikkoja lukuisine mahdollisuuksineen ja uhkakuvineen.
Indoensia on täynnä vuorovaikutusta. Kierroksen aloittava napakka vuorojärjestyshuutokauppa on vasta lähtölaukaus josta edetään mahdollisien fuusioiden kautta uusien firmojen perustamisiin ja siitä edelleen yritysten operointikierrokseen. Eikä aina edes halua olla ensimmäisenä liikkeellä vaikka useimmiten se se paras paikka onkin.
Vaikka pelin firmat aloittavat aina samoilta alueilta ja vielä tiettyjen aikakausien alussa on lukuisat pelikerrat osoittaneet pelikertojen muovautuvan silti ominlaisikseen. Aloitus painottuu Java- ja Sulawes -saarten ympäristöön, mutta missä määrin peli keskittyy näihin vai kasvavatko kaupungit sittenkin toisaalle ja siten painopiste siirtyy niiden mukana? Kakkoskauden kumi- ja kolmoskauden öljybisnekset lyhyeksi jäävinäkin on kannattava bisnes sikäli kun pelilaudan tilanteet kehittyvät oikeansuuntaisiksi – mikä taas sekin riippuu täysin laivayhtiöiden kehittymisen suunnista ja verkostoista. Peli todellakin on kaikkea muuta kuin etukäteen skriptattu.
Ulkoasu on seesteisen rauhallinen kartan ollessa yhdistelmä beigen ja harmahtavan eri sävyjä; näin pelin ensimmäisen (2005) ja toisen (2016) painoksen kohdalla josta artikkelin kuvatkin ovat. Vastarannan kiiski saattaisi sanoa näitä versioita jopa tylsähkön näköisiksi. Vuonna 2025 julkaistu kolmospainos on sitävastoin saanut reilumman ulkoasupäivityksen: saaret ovat nyt vihreitä ja kartan eri alueiden reunat saaneet vahvemmat siveltimen vetonsa.
Vanhempien painosten heikot alueviivat on yksityiskohta mistä Indonesia saakin sapiskaa: ohuina ja hentoisina ne katoavat kartan syövereihin mikä vieläpä korostuu kun kartalle levittäytyy plantaaseja ja osin (fyysiseltä kooltaan) ylisuuria kaupunkeja. Ensimmäisillä pelikerroilla joku pieni läntti jää helposti huomaamatta ja toisaalta isompiin vesialueisiin saattaa kadota laivakin ilman että joku (useimmiten laivafirman omistaja) sen olemassaolosta lopulta ystävällisesti huomauttaa.
Toinen kovin “Splottermainen” kompastus liittyy pikkunattereiden määrään. Siinä missä pelilauta itsessään täyttyy pelin edetessä omistusmarkkereista, niin se suorastaan ylitsepursuilee niitä operointivaiheessa kun kartalle aletaan latomaan kuljetettuja tuotteita ja rahtauksiin liittyviä “vitosen kustannuksia”. Tässä kohdassa kysytään pelaajilta jälleen tarkkaavaisuutta, kärsivällisyyttä sekä hitusen myös sorminäppäryyttä. Ja on ehdottomasti asia, johon pelin ystävätkin toivoisivat parannusta mutta johon ei tähän päiväänkään mennessä ole sellaista jouhevaa ja nopeaa ratkaisua olemassa; tuskin tuleekaan.
Artikkelin kuvamateriaaleissa vilahtaa pari muutakin apua, jotka sujuvoittavat pelaamista. Alkuperäisistä komponenteista olen korvannut kaupunkeja kuvaavat ylisuuret lasihelmet vastaavanvärisillä puisilla kaupunkikomponenteilla mikä helpottaa (vähän) toimitusten seurannassa kun tavarat voi nyt pinota kaupunkiruutujen päälle. (Tähän muuten tulee parannusta kolmosedikan myötä).
Toiseksi Indonesia on peli joka huutaa pokerichippien käyttöä etenkin kun pelin omat rahat ovat yhdistelmä paperirahaa ja pikkiriikkisiä pahvikolikoita. Pelin mukana tulevia rahoja tulee käytettyä enää ainoastaan “pankissa” eli kun kierroshuutokaupan jälkeen ne muuttaa chipeistä eri muotoon niin ei ole vaaraa, että pelaaja sekoittaa käteisvarojaan voittopisteisiin.
Vaikka joitakin käytettävyyskukkasia Indonesiasta löytyy on se silti paitsi paras Splotter-julkaisu (subjektiivinen oma mielipiteeni) niin myös yksi kautta aikain parhaista lautapeleistä. Lunkisti.fi suosittelee sitä siten lämpimästi kaikille raskaampien talouspelien ystäville! Ja jos missasitkin Indonesian 3. painoksen (loppuunmyyty jo), niin kyllä pelin eri versioita liikkuu onneksi myös käytettyjen markkinoilla.
