El Grande – enemmistöpelien kruunattu kuningas

Vuonna 1995 suunnittelijakaksikon Wolfgang Kramer & Michael Ulrich käsistä putkahti maailmalle El Grande. Peli oli menestys: se voitti heti seuraavana vuonna sekä Spiel des Jahres että Deutcher Spiel Preise -palkinnot. Ruotsalaiset saivat pelistä oman painoksensa vuonna 1997 ja El Granden voittokulku jatkui myös länsinaapurissa vuoden aikuistenpeli palkinnon muodossa.

Pelin alkuperäisversiota ei koskaan suomennettu, mutta El Grandella on ollut meilläkin oma vankkumaton – mutta luonnollisesti vähän pienempi – kannattajakuntansa. Siksipä onkin hienoa, että kun pelistä viimein noin 40 vuotta alkuperäisen versionsa jälkeen, otettiin uusintapainos päivitetyin grafiikoin ja pienine hienosäätöineen niin Lautapelit.fi tarttui suomennoksen kimppuun. Parempi korjata koettu “vääryys” edes tässä kohtaa.

El Grande ei sisällä muoviosia vaan komponenteille on mainiot pahvikotelot. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Yhdeksän kierrosta pikavoittoja ja pullistelua

El Granden lauta tarjoilee pelikentäksi Espanjan jaettuna yhdeksään maakuntaan joiden hallinnasta käydään seuraavat yhdeksän kierrosta veristä vääntöä. Lisäksi on Castillo – torni, jonne caballerojaan voi lähettää – ja josta ne ennen pisteytyksiä ohjataan jäljempänä kerrotulla tavalla vahvistuksiksi maakuntiin.

Pelin alkaessa kullakin pelaajalla on kartalla ensimmäiset caballeronsa kera ratsastavan granden sekä hovissa joitakin joukkoja odottamassa pelilaudalle pääsyä. Niinikään kuningas löytää laudalta sekin paikkansa – kaikki edellisten päätyen arvottuna jonnekin päin Espanjaa.

Pelin alkaessa kartalla pönöttää jo kuningas ja pelaajien grandet caballeroineen arvotuilla alueillaan. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Yksittäinen kierros etenee aina samalla kaavalla. Ensin myötäpäivään kiertäen pelaajat pelaavat yhden vuorojärjestyskorteistaan, joilla nimensä mukaisesti määritellään varsinaiset pelivuorot, mutta myös se paljonko caballeroja saa käyttöönsä lisää. Mitä isomman numerokortin pelaa, sitä parempaan vuoropositioon pääsee, mutta saa hyvin vähän – jos lainkaan – lisäjoukkoja hoviin.

Isoimmasta vuorokortin pelanneesta lähtien suoritetaan seuraavaksi varsinaiset pelivuoron toiminnot. Pelaaja pääsee paitsi suorittamaan paitsi ainutlaatuisen korttitoiminnon (joka samalla on muilta pois), mutta myös lisäämään caballeroja pelilaudalle. Nämä kaksi, siis korttitoiminnon ja joukkojen lisäyksen, saa tehdä haluamassaan järjestyksessä millä usein on paljonkin merkitystä. Kortin toiminnon voi jättää jopa suorittamatta jos se palvelee itseä huonommin kuin muita pelaajia.

Kierroksen toimintokortit, joista omansa pääsee valitsemaan vuorojärjestyksessä. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Yksittäiselle kierrokselle tulevat toiminnot paljastetaan aina kierroksen alkaessa ja niiden sisältö vaihtelee ‘Majesteetti’ -toimintoa lukuunottamatta joka kierros. Toiminnot tarjoilevat lisäpistemahdollisuuksia, joukkojen siirtelyä ja/tai poistoa kartalta sekä kuninkaan siirtelyä uudelle alueelle pelilaudalla.

Kuningas on El Granden keskeisiä elementtejä. Ensinnäkin maakunta jossa kuningas kulloinkin majailee on immuuni kaikelle joukkojen tai muunkaan uudelleenjärjestelyn roplaukselle. Eli kunkun alueeseen ei kosketa, piste. Toiseksi kuningas määrittelee sen, mihin osiin pelilautaa tällä hetkellä ylipäätään saa tuoda caballerojaan sillä ne pitää asettaa aina kuninkaan viereisille alueille tai tiputtaa sitten Castillon torniin.

Kun kukin pelaajista on vuorollaan toimintokorttinsa valinnut ja sen suorittanut sekä lisäjoukot pelilaudalle ripotellut, siirrytään uudelle kierrokselle paljastaen pakasta uudet toimintokortit. Kolmen kierroksen välein eli kierrosten 3, 6 ja 9 päätteeksi seuraa pisteytykset.

Castillon lisäjoukot avuksi

Ennen kunkin alueen pisteytystä – mikä siis tapahtuu kolmen kierroksen välein – tehdään viimeiset joukkojen täydennykset. On aika kutsua Castillon vahvistukset tueksi omille tarkoitusperille. Tätä varten pelaajilla on käytössään valintakiekot, joihin kukin salaa merkitsee minne tornissa mahdollisesti lymyilevät omat lisäjoukot lähetetään. Kun kukin pelaaja on valintansa tehnyt kiekot paljastetaan ja avataan Castillon luukut.

Pelaaja on valinnut siirrettäväksi mahdolliset castillon (tornista) joukkonsa Granadan alueelle. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Castillo tarjoilee ensimmäisenä pisteensä: eniten joukkoja torniin lykännyt saa viisi pistettä, kakkonen kolme ja kolmaskin vielä yhden voittopisteen. Tämän jälkeen Castillon caballerot siirtyvät pelaajan valintakiekon valitsemaan maakuntaan ja vasta tämän jälkeen jaetaan pisteet Castilloin tapaan maakunnista enemmistöjen mukaan.

Peruspisteiden ohella maakunnissa on tarjolla lisäpisteitä: pelaaja jolla on enemmistö maakunnassa jossa kuningas majailee saa kaksi lisäpistettä. Samat lisäpisteet irtoaa pelaajille, jos oma grande on sellaisessa maakunnassa jossa muutenkin omat caballerot ovat kärkipaikalla.

Castillon sisältö paljastettu: vihreä pelaaja saa viisi pistettä, keltainen ja sininen yhden. Nyt nämä joukot siirretään kartalle valintakiekkojen osoittamille alueille. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Sama “kolme kierrosta ja pisteytys” sykli toistetaan kolmeen kertaan ja näin pelatun yhdeksän kierroksen ja armottoman enemmistöveivauksen päätteeksi voittaja on selvillä. Kaikki tämä ottaa pelikelloa pelaajamäärästä riippuen 60-90 minuuttiin.

Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin erinomainen

Nykymittapuulla El Grande on säännöiltään hyvinkin simppeli ja suoraviivainen pelattava. En sitten tiedä mitä mieltä tai ajatuksia peli herätti maailmalla tuoreeltaan 1995 ja kokivatko ehkä sen aikaiset suomalaiset pelijulkaisijat pelin monimutkaisemmaksi kun ei tätä meidän markkinoille tuolloin tuotu?

Niin tai näin, kaikki nivoutuu sen kysymyksen ympärille kuinka päästä enemmistöasemaan kartalle ja kuinka pitää saavutetusta tilanteesta parhaiten kiinni? Toisaalta ihan yhtä tärkeää on napata helpot pikavoitot jos sellaisia on tarjolla: mikäpä mukavampaa kuin päästä valitsemaan toimintokortti, joka “pisteyttää neljän pisteen maakunnat” jos itse on parissa näistä kärkipaikalla ja kolmannessakin läsnä.

El Grande on peli, jossa omaa etua pönkitetään ja kaverin tilannetta suolataan “yleisen edun nimissä”. Tässä mielessä peli on hyvinkin suoraviivaista pelilaudan tilanteen muokkaamista ja kaverin tekemisiin sotkeutumista. Jos tällaisesta ei pidä tai sen kokee epämieluisaksi, niin kannattaa etsiä pelattavaa muualta. Toisaalta, vire on sen kaltainen että pelilaudalla ei hakeuduta yksittäisiä vihollisia vaan parasta tilannetta juuri siihen hetkeen, joten kenenkään ei pitäisi pahoittaa tehdyistä manöövereistä mieltään.

Vuoden 2024 painos pelistä on pirteänvärinen, ehkä aavistuksen ylipirteä jopa – ainakin alkuperäiseen versioon verrattuna. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Pelin 2024 painos eroaa ulkonäkönsä puolesta täysin vuoden 1995 painoksesta. Poissa on vanhahtavan kartan mukainen ulkoasu ja abstraktit puukuutiot ja kunkku-pötikkä; tilalla on jopa himppasen neonväreihin vivahtava värikäs Espanjan kartta, caballerot ovat meeplejä ja kunkkukin näyttää kuninkaalta. Tunnustan, että jään kaipaamaan vanhan version pelilautaa, mutta uutuudessakin on puolensa sillä mm. selkeydeltään se on vanhaa luettavampi.

Tältä näyttää El Granden pelilauta ja komponentit vuodelta 1995. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Alkuperäisen El Granden lisäosia ei ole saatavilla saati Big Boxiakaan, mutta Kuningasta varten pelilaatikosta löytyy jo sääntövarianttia varten lisätoimintopakka. Niinikään vuorojärjestysvaiheeseen on siihenkin minilisäosansa, joten pientä variaatiota peliinsä saa uudella painoksellakin.

Sittenkin se suurin vaihtelu on leivottu pelin mekaniikkoihin jo valmiiksi. Pelilauta, tilanteet ja tapahtumat vaihtelevat siinä määrin vinhasti pelaajien toimien myötä, että kahta samanlaista peliä ei taatusti näe. Ja El Grandehan on parhaimmillaan mitä enemmän pelaajia pelipöydän äärellä on. Niinpä 4-5 pelaajaa on ehdottoman vahva suositus, 2-3 pelaajalle katsoisin suosiolla jotain muuta pelattavaa.

El Grande – enemmistöpelien klassikko alkujaan vuodelta 1995. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Kaikkinensa El Grande on klassikkostatuksensa ansainnut ja on vielä 40 vuotta alkuperäisen painoksen julkaisun jälkeen yksi parhaista enemmistöpeleistä mitä on tehty. Erinomainen peli vahvan vuorovaikutuksen ystäville! Lunkisti.fi suosittelee lämpimästi.

Tero

Tero on pitkän linjan lautapelaaja, jota pelit ja pelaaminen - oli sitten kyseessä pahvilauta tai digitaaliset pelit - ovat kiinnostaneet aina. Uusiin peleihin tutustuminen kutittelee aina ja leikkisästi voidaankin sanoa, että Teron missiona on tietää lautapeleistä enemmän kuin kaupan myyjät. Teron sweet spot on peleissä, joiden kesto on noin tunnin luokkaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.