Arnak: Kadonneet Rauniot (jatkossa tuttavallisemmin pelkkä Arnak) on Lautapelit.fi:n suomennos alkujaan Czech Games Editionin vuonna 2020 julkaisemasta pelistä ‘Lost Ruins of Arnak’. Peli on ollut jättimenestys ja menestyksen siivittämänä se on koko joukon useampia lisäosia.
Me ehdimme Arnak-junaan jo hyvä tovi ennen suomenkielisen version julkaisua ja lisäosista ensimmäinen, Arnak: Uudet retkikunnat (2021), on sekin tullut tutuksi. Peliarvostelun aika oli kuitenkin lopulta vasta nyt, mutta katamme artikkelissa peruspelin ohella myös edellä mainitun ensimmäisen lisäosan.
Vaihtoehtojen viidakko
Arnak yhdistää joukon tunnettuja ja käytettyjä pelimekaanikkoja. Se on ensinnäkin työläistenasettelupeli jossa pelaajien seikkailijat kartoittavat pelilaudan alueita. Toisaalta Arnak on myös mitä suurimmassa määrin resurssioptimointiharjoite jossa noukitaan rahaa, kompasseja, kivitauluja, nuolenkärkiä sekä timantteja sieltä sun täältä maksuksi mm. etenemisestä kohti viidakon kätköissä odottavaa temppeliä.
Edellisten mekaniikkojen kanssa kättä lyö yhteen vielä pakanrakennus, jossa keskenään identtisiä alkupakkoja aletaan tuunaamaan uniikeilla ja paremmilla esine- tai artefaktikorteilla sekä mahdollisuuksien rajoissa trimmaamaan pakasta heikot ja turhat (pelko)kortit pois.
Em. mekaniikat yhdistyvät tavalla jossa on “jokaiselle jotakin” ja peli kasvaa suuremmaksi kuin osiensa summa.
Kierroksen, joita Arnakissa on kaikkiaan vain viisi, alkaessa pelaajilla on kaksi työläistä odottamassa käyttöä ja henkilökohtaisesta pakasta nostettuna viisi käsikorttia. Näiden lisäksi on vaihteleva määrä resursseja riippuen siitä mitä on aiemmilta kierrokselta jäänyt käyttämättä. Ihka ensimmäisellä pelikierroksella tämä osa tarkoittaa muutamaa rahaa ja/tai kompassimerkkiä riippuen pelaajan vuoropositiosta.
Pelivuorolla tehdään yksi päätoiminto seitsemästä mahdollisesta jonka lisäksi saa suorittaa joukon “salamatoimintoja” jos sellaisia on tarjolla.
Päätoimintovaihtoehdoista kolme liittyy työläisiin: työläisen käyttämällä voi tutkia kartalta uuden kohteen tai vierailla jo kartoitetulla alueella. Kohteista irtoaa vaihteleva määrä resursseja, mutta vierailu kuluttaa työläisen ohella 1-2 käsikorttia riippuen pitääkö kohteeseen patikoida vai kuljetaanko jollakin kulkineella. Kaikki käsikortit käyvät maksuvälineeksi ainakin jonkinlaiseen kulkemiseen sillä jopa muuten kättä tunkkaavat ‘pelkokortit’ sisältävät perusleireihin vaadittavan kenkäsymbolin.
Uuden alueen tutkimiseen kuluu liikkumisen lisäksi tukku kompasseja, mutta vaivanpalkkakin on parempi. Uuden alueen kartoittaja kun saa yhdestä kahteen “idolimerkkejä” jotka ovat paitsi sellaisenaan pisteiden arvoisia niin ne on kulutettavissa resursseiksi jos hätä on suuri.
Saatavien idolien ohella kohteesta paljastuu jotain mitä laattapakan päällimmäinen laatta sitten näyttääkään; tässä mielessä Arnak tarjoilee siten rahtusen tuuriakin. Aina se “jokin” on jotain hyvää, mutta oliko just sitä mitä toivoit on eri asia? Kolmanneksi uuteen kohteeseen ilmestyy alkuun sen “ikiaikainen suojelija” jonka luottamuksen voittamalla – eli resursseja uhraamalla – irtoaa lisäpisteitä ja pieni kertakäyttöinen etukin.
Kartan tutkiminen on siten palkitsevaa sen kartoittavalle, mutta jokainen uusi kohde tulee myös kaikkien muiden pelaajien hyödynnettäväksi tuleville kierroksille. Työläistenasettelupelien hengen mukaisesti kuhunkin kohteeseen mahtuu kuitenkin kerrallaan vain yksi seikkailija joten tässä mielessä työläisten asettelu on juoksukilpailua parhaille paikoille läpi pelin.
Ja jos eväät eivät riitä kartan kartoittamiseen tai liikkumiseen kalliimpiin kohteisiin on aina tarjolla perusleirin kohteet joista niistäkin irtoaa kaikkia pelin resursseja kahdelle nopeimmalle mutta ilman muita lisäherkkuja.
Korttipakan virittelyä kaikilla mausteilla
Pelin alkaessa pelaajien kuuden kortin oma pakka sisältää kaksi yhden kompassin ja kaksi yhden rahan antavaa “salamakorttia” sekä pari pelkokorttia. Nämä kaikki ovat heikompia kortteja kuin yksikään korttimarkkinoilta saatavilla oleva uusi kortti ja siten korttimarkkinat on yksi Arnakin keskeisistä tutkintasuunnista. Pelivuoronsa voi käyttää uuden kortin ostoon tai kädessä olevan kortin pelaamiseen jos kortin toiminto vaatii kokonaisen pelivuoron (eli ei ole “salamatoiminto”).
Arnakin korttimarkkinat ovat kahtalaiset: tarjolla on aina sinisiä artifakteja ja ruskeasävyisiä työkaluja. Alkuun työkaluja on enemmän, mutta pelikierrosten edetessä suhde kääntyy artifaktikorttien eduksi.
Työkalut ostetaan rahalla ja kortit päätyvät ostovaiheessa oman nostopakan pohjalle josta ne myöhemmin nousevat käteen pelattavaksi. Artefaktit maksetaan kompasseilla, ne saa käyttää oston yhteydessä kertaalleen heti ja käytön jälkeen ne kiertävät kierrosten väleissä oman nostopakan sekaan ja sieltä aikanaan käteen pelattavaksi. Nostopakan kautta käteen tulevat ja sitä kautta toimintona pelattaessa kuluttavat lisäksi yhden kivitaulun.
Kortit antavat tai tekevät hyvinkin erilaisia juttuja: on kortin nostoa, resursseja, työläisen siirtoa, kortin tuhoamista tai muuta mukavaa jokaisen kortin ollessa täysin uniikki. Pelkästään peruspelissä kumpaakin sorttia on tarjolla nelisenkymmentä erilaista ja lisäosien myötä molemmat pakat kasvavat vielä entisestään.
Kaikki kortit tarjoavat toiminnon ohella myös kulkineen eli ovat hyödynnettävissä kartan kartoittamistoimintoihin. Ja kaikista korteista tuppaa rapsahtamaan myös jokunen voittopistekin pelin päätteeksi joten pakanrakenteluun kannattaa panostaa.
Askel kerrallaan kohti temppeliä
Kolmannes pelilaudasta on varattu temppeliradalle jossa odottavat pelaajien suurennuslasi ja muistikirja siirtämistä kohti radan päässä odottavaa temppeliä. Tähän osaan Arnakia tiivistyy pelin resurssioptimointi-osuus. Oman pelivuoronsa voi käyttää siten siihen, että siirtää omaa suurennuslasia tai muistikirjaa pykälän eteenpäin ja tämä maksaa resursseja: eri määrä eri paikoissa ja välillä tarjolla on myös vaihtoehtoisia reittejä joita edetä. Kaikki tulevatkin etenemisen hinnat on nähtävissä kaikki etukäteen ilman yllätyksenhäivää.
Jokainen liike eteenpäin antaa jotain hyvää ja yhtenä keskeisenä temppeliradan etuna ovat sieltä saatavat assistantit riittävästi etenemällä saa ensin yhden ja myöhemmin toisenkin assistentin avukseen, joiden osaamiset ovat ilmaisia lisäapuja kertaalleen kierroksessa käytettäväksi. Niinikään temppeliradalla on paikat jossa assistentit päivittyvät vielä paremmaksi versioksi.
Temppeliradalla edetään oma suurennuslasi edellä ja kirja jossain kohtaa perässä vaeltaen. Pieni pelaajien välinen kilpailuelementtikin on tarjolla sillä nopeimmat etenijät napsivat matkan varrelta pientä lisäetua sieltä täältä.
Ja temppeliradan kirsikkana on radan lopun temppelilaatat joita pääsee ostelemaan resursseilla jos maaliruutuihin ehtii ajoissa ja on sopivasti resursseja mitä konvertoida pisteiksi. Unohtamatta toki sitäkään että sekä suurennuslasi että muistikirja antavat jo sellaisenaan sitä enemmän pisteitä mitä pidemmälle niillä on temppeliradalla kiiruhtanut.
Kun eväät on syöty… passaillaan
Edellä kuvattuja toimintoja ja minipelejä pelaillaan kunnes ei ole työläisiä aseteltavaksi, käsikortteja pelattavaksi eikä resursseja (tai halua) temppeliradalla etenemiseen. Kun kaikki lopulta passaavat tehdään lyhyet valmistelut seuraavaa kierrosta varten.
Kierrosten väleissä pelaajien työläiset palaavat takaisin pelaajille, pelatut käsikortit sekoitellaan nostopakan alle ja pakasta nostetaan uudet viisi korttia käytettäväksi. Niinikään pelaajien avustajat pyörähtävät taas odottamaan niiden uudelleenkäyttöä.
Korttimarkkinoilla tapahtuu niinikään pientä eloa: tarjolla olevista korteista poistuu kaksi ja tilalle käännetään uusia kortteja siten, että korttimarkkinoiden balanssi muuttuu pykälän enemmän artifaktikortteja sisältäväksi.
Kun vielä aloittavan pelaajan markkeri annetaan myötäpäivään seuraavalle, on uuden kierroksen valmistelut tehty ja päästään haastamaan aivonystyröitä uusilla vaihtoehdoilla. Viidennen kierroksen päätteeksi hypätään loppupisteytykseen – mikä peliajassa tarkoittaa useimmille jotain 60-120 minuutin väliltä käytettyä aikaa.
Pistelaskuun on tarjolla oma pistevihkonen mistä löytyvät kaikki pisteytyksessä huomioitavat osaset: temppelirata, itse temppelilaatat, idolit, voitetut suojelijat, työkalu- ja artifaktikortit. Näistä vähennetään vielä omasta korttipakasta mahdollisesti löytyvät pelkokortit jotka antavat miinuspisteen per kortti. Suurimmalla kokonaispistemäärällä luonnollisesti voitetaan.
‘Arnak: Kadonneet rauniot’ soveltuu 1-4 pelaajalle. Soolopelaajaa vastaan tulee “tietokone” joka suorittaa joka kierros oman 10 laatan toimintopakkansa läpi arvotussa järjestyksessä ja toimintojen sisältöä pystyy vielä säätämään helpommaksi tai hankalammaksi. En ole soolopeliä kokeillut, joten jätän sen toimivuuden arvioinnin muille.
Peruspelin laatikosta löytyy lisäksi vaihtoehtoinen käärmetemppeli jolla saa temppelirataan vaihtelua.
Jotakin meille kaikille
‘Arnak: Kadonneet rauniot’ yllätti jo tuoreeltaan positiivisesti: paitsi että peli oli vuoden 2021 parhaiden uutuuksien shorttilistallamme niin se nousi varsin korkealle top-100 listoillamme. Myönnän, että olin ennakkoon skeptinen sen hyvyydestä. Oletin nimittäin keskeisten pelimekaniikkojen (työläistenasettelu, resurssioptimointi ja pakanrakennusta) johtavan liiaksi analysoitavaan ja puisevaan lopputulokseen.
Mutta kattia kanssa: Arnakissa on just sopivasti mukana yllättäviä elementtejä korttinostoineen ja kartan tutkimisineen, että kaikkea ei voi ennalta laskeskella. Toki itse temppelirata on jo startista nähtävissä ja siten parhaiten suunniteltavissa, mutta kun se ei ole läheskään kaikki mitä peli tarjoaa niin sekään ei niin häiritse. Toki temaattisesti tökeröä, että juuri viidakon kätköissä kulkeminen on pelin avonaisin osa, mutta eipä siinä – tällä mennään!
Löytöretkeily on silti toteutettu kiinnostavasti ja pelaajien välillä on riittävässä määrin kilpailua vaikka viime kädessä toki taisteletkin omasta loppupisteytyksen potista. Hetken saattaa näyttää, että näinkö temppeliradalla eteneminen nyt tyssäsi, mutta hetkinen – “tuoltahan irtoaakin nuolenkärjellä ja rahalla korttinosto” joka voi avata vielä useammankin lisäliikun. Juuri tämä “tiristely” on tehty oivallisen hyvin sillä se ei vie suunnattomasti aikaakaan.
Arnakin ulkoasu on huikaisevan upea. Tämä ei kaipaa pimpattuja komponentteja – vaikka sellaisiakin on tarjolla ties sun kuinka paljon. Kyllä vaan minulle kelvaa nämä vakio puu-, muovi- ja pahvinatterit, jotka ovat peruseuropeliä pätevämpiä. Pelin ikonografia on lisäksi esimerkillisen selkeää ja vaikka alkuun saattaa tuntua sitä olevan paljonkin niin valtaosa on jo sellaisenaan ilmeisiä.
Peli on saamiensa kehujen arvoinen toimien kaikilla eri pelaajamäärillään oivallisesti. Soolopelaajille vinkkaan vielä täysin ilmaisesta CGE:n julkaisemasta neljän luvun mittaisesta soolokampanjasta: Lost Ruins of Arnak: The Search for Professor Kutil. Tarjolla on paitsi ilmainen puhelinapplikaatio niin mahdollisuus myös materiaalinen tulostamiseen, joista vaikka manuaalista työtä vähän vaatiikin, niin pidemmän päälle se turvallisempi vaihtoehto koska fyysisesti paperit eivät katoa bittiavaruuteen yhdessä yössä.
Arnak: Uudet retkikunnat -lisäosa
Arnakin ensimmäinen lisäosa ‘Uudet retkikunnat’ pitää sisällään peruspelin komponenttien sekaan lisättäväksi uusia työkalu- ja artefaktikortteja, kohdelaattoja löydettäväksi ja suojelijoita voitettavaksi. Niinikään jokunen uusi assistenttikin solahtaa vanhojen sekaan sellaisenaan. Lisäksi on uusi kaksipuolinen temppelilauta mikä tuplaa vaihtoehdot tälläkin rintamalla kahdesta neljään.
Lisäosan täysin uusi elementti ovat pelaajien erilaiset retkikuntien johtajat joita on kaikkiaan kuusi erilaista. Paitsi että johtajilla on omat uniikit ominaisuutensa, niin pelaajien aloituspakkoihin tulee johtajien myötä jo startista eroja.
‘Kapteeni’ antaa pelaajalle lisätyöläisen sekä pieniä muita etuja. ‘Haukankasvattaja’ taasen oman haukkaradan edettäväksi vaihtuvine etuineen sen mukaan miten haukkaa on omalla radallaan saanut liikutelluksi.
‘Paronitar’ saa nopean toimituksen myötä yhden ostamansa työkalukortin kierroksessa heti käyttöönsä. ‘Professorilla’ on oma kompassivarasto pelkästään artefaktikorttien ostoon ja niitä ostaessa vielä tarjolla pieni oma artefaktivarasto odottamassa.
Ja sitten on ‘Tutkimusmatkaajalla’ jolla on vain yksi työläinen, mutta jota voi siirrellä paikasta toiseen pelaajan napostelumarkkereilla. Toisaalta samoilla markkereilla on käyttöä tutkimusmatkaajan tiettyihin käsikortteihinkin. ‘Mystikko’ on kaikista hahmoista ainoa, joka pystyy hyödyntämään pelkokortteja erilaisten rituaalien suorittamisessa.
Tätä lisäosaa on helppo suositella paljon Arnakia pelaavalle ja näistä eritoten niille jotka kaipaavat peliltään lisää löytämisen ja tutkimisen iloa. Arnak itsessään kestää sellaisenaankin paljon uudelleenpeluuta, mutta vaihtelua kaipaavalle se on joka tapauksessa nappi valinta. “Kaikkea lisää” ilman sääntökuorman kasvua on huippudiili ja uniikit johtajat maistuvat varmasti monille. ‘Arnak: Uudet retkikunnat’ on erinomainen esimerkki siitä kuinka hyvä lisäosa tehdään.
