Aivopähkinä, alkuperäiseltä nimeltään ‘In a Nutshell‘ (2025), on tietovisailu kahdelle pelaajalle ja/tai joukkueelle. Kunkin kierroksen aluksi itse kysymyksestäkään ei tiedetä mitään vaan sitä lähdetään avaamaan sana kerrallaan. Raottaako kysymystä vielä yhden sanan verran vai lähdetäänkö – usein varsin hatarallakin tedolla – hakemaan oikeaa vastausta?
Tästä on Aivopähkinä tehty. Pelin suomenkielisestä versiosta vastaa Lautapelit.fi.
Mikä luukku paljastetaan?
Pelin alkuvalmistelut ovat suoraviivaiset, sillä pelilaatikosta kuoriutuu sellaisenaan käyttövalmis kysymyspatteristo avattavine luukkuineen. Kunhan “koneistosta” on ensimmäiset pari ohjeliuskaa sekä pisterata kera sille kuuluvine pahvipelimerkkeineen on poistettu päästään pelaamaan. Kaksinpelin pelimuotona on aina “Kuuma pähkinä”, isommalla nuppiluvulla tarjolla on myös “Pähkinänpoimija”. Oli pelimuotona kumpi tahansa, on tavoitteena vastata oikein annettuun kysymykseen – mielellään mahdollisimman vähin sana-avuin.
“Kuumaa pähkinää” pelattaessa pelivuoronsa voi käyttää paljastamalla yhden kymmenestä sanaluukusta. Luukun sanoista muotoutuu itse tietokilpailukysymys johon vastausta tällä kertaa haetaan.
Sanan paljastamalla pelivuoro siirtyy aina toiselle pelaajalle/joukkueelle, joten uuden sanan paljastamisessa piilee aina riski siitä, että vastajoukkue saa ratkaisevan lisävihjeen. Se toinen pelivuoron vaihtoehto on arvata itse eli jos tuntuu jo siltä, että näkyvillä olevista sanoista pystyy päättelemään kysymyksen ei uusia luukkuja kannata ehken availla?
Vastaus sanotaan ääneen jonka jälkeen pelaaja/joukkue kurkistaa vastausluukun taakse. Jos arvaus meni oikein paljastetaan se myös vastapelaajille ja oikein vastannut etenee pisteradalla kaksi askelta. Väärästä vastauksesta toinen joukkue etenee yhden askeleen ja saa yrittää niinikään vastausta ilman pistemenetyksen vaaraa. Oikein vastaamalla kaveri etenee vielä toisen pykälän.
Kävi niin taikka näin, avatut luukut sujautetaan kiinni, käytetty kysymyskortti siirretään koneiston takimmaiseksi ja aloitetaan uusi kierros aloittajan vaihtuessa. Näin edetään kunnes toinen joukkueista etenee seitsenportaisen pisteradan maaliruutuun asti.
“Pähkinänpoimijassa” mittelee aina kaksi joukkuetta ja tähän pelimuotoon on oma pisteratansa. Se johtuu ihan siitä, että tässä pelimuodossa joukkueet lähtevät hieman eri lähtöruuduista aloittavan ollessa pykälän paremmassa positiossa.
Yksi pelivuorossa olevan joukkueen jäsenistä on kierroksen pähkinänpoimija, joka katsoo kaikki kymmenen kysymysluukkua – muttei vastausta. Nähtyään kysymyksen pähkinänpoimija sulkee luukuista mahdollisimman monta jättäen vain yhdestä neljään luukkua avoimeksi. Tämän jälkeen oma joukkue vastaa näkyvään kysymykseen.
Oikeasta vastauksesta ja avoinna olevien luukkujen määrästä riippuen “pähkinänpoimijoiden” joukkue siirtyy kohti ‘tappio’-kenttää 0-3 ruutua; se kuinka monta riippuu annettujen vihjesanojen määrästä. Jos kysymyksestä oli esillä vain yksi sana ei tarvitse liikkua lainkaan, mutta esim. kolmella sanalla edetään kaksi pykälää.
Väärä vastaus aiheuttaa kolmen ruudun spurtin kohti tappiota ja lisäksi vastajoukkue saa halutessaan yrittää pisteryöstöä. Pähkinänpoimijassa ryöstön onnistuessa eli oikean vastauksen antamalla nousee askelman verran parempaan positioon ja väärällä vastauksella taas valahtaa saman verran alaspäin.
Kierroksen päättävät toimet noudattelevat “Kuuman pähkinän” -puuhia eli kysymyskortti sekä aloittava joukkue vaihtuu. Kisa jatkuu kunnes toinen joukkueista päätyy tappio-ruutuun.
Oli pelimuoto lopulta kumpi tahansa kuluttaa Aivopähkinä pelikelloa noin vartin verran. Puhutaan siis erittäin napakasta pelistä.
Kepeää visailua
Aivopähkinää voi parhaiten kuvailla partyhenkiseksi kevyeksi triviapeliksi. Sen keskiössä ei ole hankalat tietokilpailukysymykset vaan keskeisenä jujuna on tasapainoilla tarvittavien vihjesanojen sanamäärällä. Varsin usein tästä seuraa se, että jos sopiva(t) avainsana(t) on näytillä on itse vastaus hyvinkin ilmeinen. Toisaalta taas – ja juurikin pelin hengestä johtuen – lähdetään usein hakemaan vastausta osin hyvinkin vajavaisin tiedoin mistä seuraa sitten joukko täysin vääriä vastauksia molemmilta joukkueilta.
Tietopelien ystäville Aivopähkinä saattaakin olla liian kevyt ja kokemus jättää kylmäksi. Heille vaikkapa Smart10 on samantyyppisistä peleistä se mielekkäämpi. Pientä riskipeliä kaipaavien kannattaa sen sijaan Aivopähkinä kyllä katsastaa. Tälle on oma aikansa ja paikkansa vaikkei peli isommalle porukalle samaan tapaan taivukaan kuin vaikkapa edellä mainittu verrokki.
Kysymysten laadinnassa on onnistuttu. Lauserakenteita on rukattu erimuotoisiksi jolloin suinkaan aina ei kysymyssana “mikä” taikka “kuka” paljastu ensimmäisestä luukusta eikä keskeiset avainsanat lopusta vaan lauserakenteilla on leikitty. Osin se johtaa hyvinkin keinotekoisiin ja vaikeisiin lauseisiin, mutta on pelin keskeisen mekaniikan vuoksi tärkeää ollut ratkaista näin.
Se missä Aivopähkinä voisi petrata on pelin tuotantoarvot. Pelilaatikko kysymyskortteineen on oikeinkin toimiva ja käteen istuva, mutta siirreltävien luukkujen pahvi voisi olla tukevampaa. Tässä olisi mielellään nähnyt peräti sellaiset perinteiset “puiset jätskitikut”. Pahviratkaisun etuna on toisaalta se, että mukaan on saatu lukitusmekanismi jolloin luukut eivät missään kohtaa lähde kokonaan kotelostaan irti.
Sen sijaan pisterata ja siihen tarjolla olevat ohuet pari pahvista pelimerkkiä on rimanalitus. Paitsi että ratkaisu näyttää äärimmäisen halvalta, niin markkereille ei löydy oikein paikkaa laatikosta. Sinnehän ne koneiston syövereihin saa tiputettua – ja oikeastaan pakkokin – mutta sitten niitä helistellään pelikertojen välissä hyvällä tai huonommalla onnella esiin. Ovatpa nuo jo jonkun kerran ehtineet jäädä jotenkin jumiinkin, jolloin koko korttipakka on pitänyt purkaa boksistaan ennen kuin on pelimerkit käytössä. En tykkää – ei näin. Omaan makuuni parempi ratkaisu olisi ollut (laiska) ohjeistus paperin ja kynän käytöstä pisteenlaskuun.
Pienistä – eritoten komponentteihin liittyvistä – moitteistaan huolimatta Aivopähkinä tekee sen minkä lupaakin: se on nopea ja viihdyttävän rento tietokilpailu jossa oma tietämys ei ole kaikki kaikessa. Tärkeämpää on hahmottaa se, mitä kysytään ja pelata sopivasti riskillä!
*Kiitokset Lautapelit.fi:lle arvostelukappaleesta.
