Pulsar 2849 (2017) on yksi Vladimír Suchýn arvostetuimmista (lähde: Boardgamegeek) lautapeleistä. Se on samalla myös ensimmäinen joka saa arvostellaan blogissamme sillä siinä määrin positiiviseksi kokemukseksi peli on aikain saatossa osoittautunut.
Syöksytään siis avaruusteemoitetun “suuret korporaatiot haluavat oman siivunsa tähtienvälisestä energiabuumista” -diipadaapan ytimeen eli mistä peli on tehty ja palataan lopuksi omaan mielipiteeseemme Pulsari 2849:n toimivuudesta.
Avaruuden monet mahdollisuudet näkyvät jo alkuvalmisteluissa
Ennen kuin pelaamaan päästään on tarve tehdä koko joukko alkuvalmisteluita. Avaruutta ja sen eri kohteiden välisiä yhteyksiä kuvaavan pyöreän pelilaudan ympärille rakentuu useamman apulaudan kokoelma joista valtaosalle tulee vielä joukko pahvinattereita koristeeksi.
Apulaudoista keskeisin on noppa-apulauta. Siltä tullaan poimimaan vuorotellen arpakuutioita omien toimintojen polttoaineeksi mutta lisäksi lauta pitää kirjaa vuorojärjestyksestä ja ilmaisten insinöörikuutioiden jaosta.
Teknologialauta toimii pelikierroslaskurina mutta myös esittelee kulloinkin tarjolla olevat teknologiat. Koska tämä osa rakentuu useammasta kaksipuolisesta laudasta mahdollistaa se peleittäin eriävän tarjonnan. Sama monimuotoisuus jatkuu tavoitelaattoihin joista yksittäiseen peliin arvotaan kolme.
Itse päälaudalle tulee sillekin tutkittavaa. Vaikka laudalle valmiit reittiyhteydet on printattu niin planeettarykelmien tarkat sisällöt ja niistä saatavat edut pysyvät piilossa kunnes joku pelaajista aluksellaan näihin kohteisiin päätyy.
Eikä unohdeta pelaajien omia korporaatiolautoja jotka ovat kaksipuoleisia eli on pari vaihtoehtoa mistä lähteä avaamaan lisätoimintoja pelin kuluessa. Todellinen vaihtoehtojen matriisi siintää siten pelaajan verkkokalvojen edessä jo lähdöstä!
Noppamediaania etsimässä
Peli Pulsar 2849:iä käsittää kaikkiaan kahdeksan pelikierrosta yksittäisen kierroksen jakautuessa noppa-, toiminto- ja tuotantoalavaiheisiin. Noppavaiheen aluksi heitetään kaikki pelin harmaat nopat, joita on seitsemästä yhdeksään pelaajamäärästä (2-4) riippuen.
Nopat asetetaan apulaudalleen silmälukua vastaaviin slotteihin. Seuraavaksi rivistöstä etsitään sijainti jossa majailee keskimmäinen nopista ja asetetaan keltainen osoitin osoittamaan kyseiseen slottiin. Kun tämän slotin nopat jätetään huomioimatta säädetään osoitinta tarvittaessa pykälä oikealla tai vasemmalle sen mukaisesti kummalle puolelle jäi enemmän noppia.
Tämän säädön perään pelaajat poimivat vuorotellen yhden nopan noppajonosta vuorojärjestyksen mukaisesti ja vielä toisen käänteisessä järjestyksessä. Poimituilla nopilla on hintansa: jos otat suuremman nopan kuin mihin keltainen osoitin kierroksella osoittaa, liu’ut joko vuorojärjestys- tai insinööriradalla huonompaan positioon. Ja vastaavasti jos taas nappasit pienemmän nopan, parannat paikkaasi jommalla kummalla edellämainituista radoista.
Isot nopat ovat usein halutumpia minkä tulemme huomaamaan toimintovaiheessa – tässä piilee samalla syy miksi niiden valinnasta sakotetaan. Ja jos sakkoja keräilee liiaksi on mahdollista että noppavalinnoista joutuu maksamaan suoria voittopisteitä. Tältä osin Pulsar 2849 tarjoilee läpi pelin tasapainoilua jo nopanotossa.
Kahdella nopalla toimintojen tiristelyä
Noppien valinnan päätteeksi pelaajilla on edessään kaksi harmaata noppaa jotka käytetään vuorojärjestyksessä. Tässä kohtaa päät (ja galaksit) räjähtävät kun moninaisesta päätäntäpuusta pitäisi löytää ne pelaajan kannalta fiksut kohteet. Tai no, toki se toimintojen tunnistaminen on pitänyt tehdä jo noppien valintaa tehtäessä sillä arpakuutioiden silmäluvut rajaavat osaltaan niiden käyttömahdollisuuksia.
Yksittäisen nopan voi käyttää avaruudessa matkaamiseen. Tässä kohtaa isompi noppa on sikäli parempi, että sillä etenee pidemmälle. Jos tähdistökartalla liikuttaessa matkan varrelle osuu planeettojen rykelmä jätetään ko. laatalle oma nappula merkiksi siitä, että pelaaja on kyseisessä kohteessa käynyt – olettaen, että laatalla on vielä tutkimaton planeetta. Ja jos liike sopivasti päättyy tasaluvulla planeettalaatalle saa sieltä jotain pientä lisähyvää.
Avaruusaluksen liikkeen pysähtyessä vapaan pulsarin kohdalle varaa pelaaja paikan mahdollisesti myöhemmin rakennettavaa energiageneraattoria eli gyrodyyniä varten. Rakennettuina ja aktivoituina nämä gyrodyynit tuottavat kierros toisensa perään ilmaiseksi voittopisteitä joten niiden perään tavoittelevat enemmän taikka vähemmän itse kukin.
Itse generaattoritarpeet saa paitsi noppatoiminnon tähän uhraamalla myös palkkioiden muodossa vaikkapa tähtikartan löytöinä tai sopivia teknologioita kehittämällä. Ja kun pelaajalla sitten on pulsari varattuna ja generaattoritarpeet hankittuna voi oikeanlaisen nopan käyttämällä laittaa gyrodyyninsä kartalle pyörimään ja tahkoamaan voittopisteitä. Terminologia on täyttä tieteisjargonia, mutta näillä mennään kun sellaiset on peliin istutettu.
Tiketintäyttöosiokin löytyy. Pulsar-kielessä puhutaan energiansiirtolaatoista, mutta tiketintäyttöähän tämä on. Tikettejä voi poimia markkinoilta juuri oikeanlaisia noppia käyttämällä jolloin tiketti myös laitetaan heti työn alle. Kun tiketin viimeinenkin nopparuutu on täytetty se valmistuu antaen pelaajalle kerta- tai pysyväisetuja.
Lisäksi, kun näitä energiasiirtolaattoja valmistuu ja laatat ketjuuntuvat voi niistä irrota ylimääräinen punainen noppa juuri tälle kierrokselle käytettäväksi. Tämä bonusnoppa on saatavilla sieltä täältä muidenkin toimintojen kylkiäisenä tai sen voi ostaa insinöörikuutioilla. Bonusnopan lisätoiminto on luonnollisesti haluttu lisä mahdollisimman monelle pelikierrokselle, mutta bonusnoppia voi saada vain yhden per pelivuoro.
Päämajan omat projektit ja yhteiset teknologiapatentit
Noppatoimintovaihtoehtojen päälinjan täydentävät vielä pelaajien omien korporaatiolautojen tarjonta sekä teknologiapatentit. Oman “päämajan” projektit on pyramidimuotoon asetettuja joista ylemmät kerrokset tulevat tarjolle kun alapuoliset osat on ensin hoidettu.
Päämajan projektit tarjoavat pitkälti samanlaisia kertaetuja kuin mitä muualtakin on saatavilla, mutta mukana on lisäksi kertakäyttöisiä – haluttuna hetkenä käytettäviä – porttiajoja. Porttiajot käytetään avaruusalusta tähtikartalla liikuteltaessa ja ne antavat suoria voittopisteitä tietynvärisistä linjoista.
Teknologiapatenttien lauta taasen tarjoaa pelikierros kierrokselta kasvavan määrän uusia teknologioita joiden aktivointi tarvitsee tietynnumeroisen nopan. Toimintoina on pitkälti tarjolla samaa kuin muuallakin, mutta etenkin viimeisille kierroksille on tyrkyllä myös suoria voittopisteitä joten etenkin pistepotti-osastolle kurotettaessa on pelinsä suunniteltava etukenossa..
Kierroksen päätös summaa tehdyt valinnat
Kun nopat on käytetty ja toiminnot tehty siirrytään kierroksen päättävään tuotantovaiheeseen. Se alkaa säätämällä vuorojärjestys seuraavalle kierrokselle ja lisäksi jaetaan ilmaiset insinöörikuutiot niille ketkä ovat itsensä asemoineet parhaille paikoille insinööriträkillä.
Tehdyt tiketit ja toiminnassa olevat generaattorit tuottavat tässä vaiheessa nekin sen mitä tuottavat – useimmiten siis voittopisteitä tai insinöörikuutioita.
Tarjolla oleva energiansiirtolaattojen – eli tikettien – valikoima uusiutuu niinikään pelikierrosten vaihtuessa. Ja kun vielä kierroslaskuria muistetaan siirtää pykälä eteenpäin vapauttaen samalla pari uutta teknologiaa tehtäväksi on kierrosvalmistelut tehty.
Kahdeksannen pelikierroksen päätteeksi jolloin koko teknologiakirjo on ollut tarjolla tullaan pelin päätökseen. Tässä kohtaa käännetään katse pelin alussa arvottuihin kolmeen tavoitelaattaan ja verrataan kunkin pelaajan suoritusta annettuihin tavoitteisiin ja palkitaan suorituksista lisäpisteillä.
Tavoitelaatoissa on perusehto jonka täyttämällä se antaa itsessään tietyt peruspisteet. Insinöörikuutioilla voi ostaa vielä kustakin lisäpisteitä. Juuri tavoitelaattojen luonteensa vuoksi onkin siis hyvä pyrkiä kerryttämään omaa insinöörikuutoiden varastoaan.
Lopussa merkittävä pistepotti on saatavilla avaruuden tutkimisesta; tämän vuoksi läpi pelin on jätetty omia markkereita pelilaudan planeetoille. Mitä enemmän omia “pastilleja” päälaudalta löytyy, sitä isompi pistepotti on tiedossa.
Ja ei-mitenkään-yllättäen isoimmalla loppupistepotilla voitetaan. Pelikelloa Pulsar 2849 kuluttaa osaavissa käsissä noin 90 minuuttia eli mistään valtavan pitkästä pelistä ei ole kyse sikäli kun pelaajat eivät huku ajatuksineen avaruuden monien mahdollisuuksien verkostoon.
Merkityksellisiä kohtaamisia
Pulsar 2849 on siitä harvinainen Suchýn peli, että palaan tämän äärelle oikein mielelläni uudestaan ja uudestaan. Siinä missä vaikkapa Shipyard (2009) tai Woodcraft (2022) tuntuvat itselleni pitkäveteisen ja tyhjänpäiväisen oloisilta kokemuksilta on Pulsar kiintoisampi. Miksikö? Pelin ansio piilee eritoten vuorovaikutuksessa siinä missä mainitut verrokit ovat enemmän moninpelipasiansseja.
Omat valinnat suhteessa muihin lähtee jo kierroksen alun innovatiivisesta noppien valinnasta. Jokainen poiminta vaikuttaa tulevien kierrosten pelijärjestykseen ja kilpailuun ilmaisista insinöörikuutioista. Ja vaikka tähtikartastolla kukin matkaakin omalla avaruusaluksellaan niin myös täällä on kilpajuoksua planeettalaatoille ja toisaalta varaamaan sopivat paikat gyrodyyneille.
Ihan vastaavasti peli on aika-ajoin kilpailua siitä, kuka vie itselleen minkäkin teknologian. Vaihtoehtojen määrä on suuri ja toisinaan blokkailu voi olla tahatontakin, mutta välillä on täysin ilmeistä että tiettyihin ruutuihin haluaisi useampikin pelaaja.
Kaikille nopille löytyy silti käyttöpaikkansa ja joustavuutta tarvitseva varautuu tuleviin kierroksiin hankkimalla +/- laattoja, joilla nopan lukua saa pienennettyä tai suurennettua yhdellä tai kahdella.
Valintojen runsaudessa ja noppien silmäluvun munklauksessa piilee myös Pulsarin vaaranpaikka. Jos tunnistat itsessäsi tai peliporukassasi analyysihalvauksen vaaraa, niin se mörkö saattaa ilmaantua: “Käytänkö nopan avaruusmatkailuun, jolla pääsen yhden planeettarykelmän läpi ja laskeudun toiselle, joka ei ole lisäherkkuaan vielä paljastanutkaan? Vai lähdenkö sittenkin tikettitäytön suuntaan, kun näillä nopilla saan tuon tiketin kerralla valmiiksi mikä antaa samalla myös bonusnopan? Vai valmistellako gyrodyynipaikan ja ostetaan se bonusnoppa insinöörikuutioilla?”
Kysymyksiä ja analysoitavaa riittää ja kaikkien vaihtoehtojen läpikäynti ja lopputulema voi olla viidakko, johon osa pelaajista hukkuu. Sitä myöten puolentoista tunnin peliaika on joillekin porukoille utopiaa vuorojen venähtäessä ja sitä myöten pelikokemus voi kärsiä.
Vaihtoehtojen moninaisuuteen paras lääke on keskittyä tiettyihin toimintoihin. Kaikkea ei pidä eikä kannata tehdä vaan keskittyminen tiettyihin toimii on avain menestykseen. Onkin hyvä jo alkuun miettiä oman pelin suunta – mihin osaltaan apua saa pelin kolmesta tavoitelaatasta – jota sitten lähdetään toteuttamaan ja tehden pientä hienosäätöä matkalla.
Sujuvammassa sakissa Pulsar on sen sijaan silkkaa hunajaa. Peli tarjoilee paljon pieniä merkittäviä päätöksiä tehtäväksi ja mm. bonustoimintojen tehokas lypsäminen on oma oiva kierroskohtainen minipelinsä.
Teema on asia jonka kukin kokee omalla tavallaan. Itseäni Pulsar 2849:n täysin geneerinen avaruusdiipadaapa ei väräytä ainakaan positiivisia fiboja, mutta annan tyhjänpäiväisen teeman anteeksi tietäen, että pelimekaanisesti Pulsar on täyttä kultaa.
Pelin komponenttiosasto on kokoelma hyvää ja perustoimivaa. Ei mitään säkenöivää mutta ei vallan huonoakaan. Graafinen ilme ja käytetty symboliikka saa kiitosta – harvaa asia tarvitsee sääntökirjan tulkintaa enää sääntöselityksen jälkeen.
Kaikkinensa Pulsar 2849 on mainio avaruusseikkailu ja kiitos merkityksellisen vuorovaikutuksensa se toimii eritoten isommilla pelaajamäärillään (3-4).
