Niin, Spiel-messut ovat taas täällä, tarkemmin sanottuna 22.-25.10.2026. Artikkelimme julkaisuhetkellä lauantain messuliput on jo loppuunmyyty ja torstai ja perjantaikin lähestyvät ‘ei-oota’. Joten jos olit aikeissa viime hetkillä suunnata paikalle, niin nyt alkaa olla jo kiire.
Messut ovat maailman suurin kuluttajille suunnattu lautapelimessu. Neljä pitkää messupäivää, tuhatkunta pelijulkaisijaa pelikojuineen ja pelipöytineen jakautuneena kahdeksaan halliin ja kaikkiaan liki 80 000 neliömetrin alalle. Tähän kun ynnätään yli 200 000 messukävijää neljälle päivälle jakaantuen, niin alkaa piirtyä kuva siitä minkälaisesta lautapelaajan joulusta on kyse. Spiel ON jotakin mitä lautapelejä harrastavan soisi kokevan edes kerran elämässään.
Meillä on Spiel-messureissuja takana kymmenen ja toivottavasti jatkoakin vielä seuraa vaikka tänä vuonna jäämmekin seuraamaan messuraportteja kotoa käsin. Tämäkään päätös ei estänyt tekemästä perinteistä listausta vuoden kiinnostavimmista Spiel-uutuuksista. Tästä perinteestä on itselle iloa joka tapauksessa, kun eri reittejä hyödyntäen koettaa tavoittaa parhaita nimikkeitä omiin pelipöytiin – ennemmin tai myöhemmin.
“Eli taas on kahlattu likipitäen 1300 peliuutuutta Spiel-listoilta ja lopputuloksena on tähän artikkeliin poimittuna vajaan parinkymmenen pelin kiinnostavimpien “lyhyt lista” .” -Lunkisti-Tero
Seuraavassa siis omat poimintamme parhaista peliuutuuksista. Lopussa perinteiseen tapaan myös uutuuslistat sekä BGG:n (ns. “Hot”-listaus) että Tabletop Together Toolin käyttäjien näkökulmasta.
Ja kaikille paikan päälle matkaaville: Mitä ihaninta ja riemastuttavinta pelireissua!
1953 Everest (Looping Games); 1-4 pelaajaa, kesto 45-60 min
Mikä retkikunnista valloittaa Everestin huipun ensimmäisenä – jos lopulta kukaan? 1953 Everest on korttivetoinen peli, jossa pelaajat varustelevat oman retkikuntansa tavoitteena kivuta vuoren huipulle tai edes mahdollisimman liki. Luonnonvoimat asettavat omat haasteensa ja kilpailevat ryhmittyvät jarruttavat nekin menoa sikäli kun rinteillä temuaa kovasti paljon pidempään kuin kilpakumppanit.
Tarjolla on varsin suoraviivaisen oloisia toimintoja, jossa vuorolla joko otetaan yksi tarjolla olevista vuoristo- tai varustekorteista, pelataan vuoristokortti omasta kädestä tai päätetään oma kipuaminen tämän viikon osalta pysähtyen välileirille. Vuoristokorteista rakentuu pelaajan oma korttipyramidi, joka lopulta johtaa Everestin huipulle.
1953 Everest paitsi näyttää hyvältä ja on designiltaan selkeä, niin lupailee myös mielekkäänoloista resurssien puljausta sekä vuorovalintojen oikeanlaista ajoittamista ilman isompaa odottelua. Kun vielä sää tuo uuden viikon alkuun omat yllätyksensä siinä missä korttipoolissakin tapahtuu vaihtuvuutta niin on tässä potentiaalia.
-60° (DLP Games / Nanox Games); 1-4 pelaajaa, kesto 120-180 min
Alexander Pfister & Peter Prinz -kaksikon yhteisponnistus vie pelaajat Antarktikselle, jossa kukin ohjastaa omaa tutkimusretkikuntaansa kohti alueelle pudonnutta meteoriittia.
Pelikierrokset alkavat yhtä aikaa tehtävällä “vieläkö uskaltaa kääntää yhden kortin omasta pakasta” valmisteluvaiheella ja omaa pakkaa myös pelin aikana sorvataan parempaan kuosiin. Pakasta nousee niin tutkimusmatkailua edistäviä kortteja kuin myrskykortteja, mutta toisaalta onneaan – tai ennemminkin epäonneaan – voi myös tasoittaa sääennustus-merkein joilla voi latoa kortteja sivuun.
Ajoissa lopettaminen antaa parempia bonuksia eli tässä kohtaa jokainen kortinkääntö kannattaa pohtia tarkkaan. Osa pelin bonuksista kasvattaa myös kortinkääntö-aluetta eli loppua kohden tehdään koko ajan tilaa isommalle käännettävien korttien korttirivistölle.
Suunnitteluvaiheessa saadaan pari tutkimusmatkailijaa (=työläisiä) sekä yhteispakasta joukko kortteja joista saa pitää yhden ilmaiseksi ja toisenkin vähän energiaa maksamalla. Pidetyt kortit paljastetaan pelaajan eteen josta ne on heti seuraavasta vaiheesta alkaen ostettavissa omaa nostopakkaa boostaamaan.
Tästä siirrytään toimintovaiheeseen jossa edetään yksi toiminto vuorotellen tehden. Osa -60° toimintovaihtoehtoista keskittyy työläisten asetteluun millä aktivoidaan yhteisen laudan toimintoruutuja tai tutkitaan uusia osia kartasta. Vaihtoehtoisesti kartalle voi myös rakentaa omia tutkimusasemia sekä päivittää niitä – molemmista paukkuu monenmoista bonusta.
On myös tutkan käyttöä, jolla muokataan omaa pakkaa ja ostetaan mm. suunnitteluvaiheessa eteen paljastettuja kortteja pakan jatkeeksi. Ja vielä viimeisenä vaihtoehtona on ajaa kertakäyttöinen ‘pilotti’ tai ‘mekaanikko’ -toiminto mikä on vaatinut pohjalle muiden toimintojen kautta tarvittavien tarpeiden haalinnan itse toiminnon suorittamiseksi.
Pelin puolivälin korvilla mukaan astuu toimintovaiheen lopuksi suoritettava tavoitteiden tarkistus: kuinka olet suoriutunut juuri tähän peliin arvotuista yhteisistä tai henkilökohtaisesta tavoitteesta? Tässä kohtaa lukitaan aina yksi tavoitekategorioista ennen kuin jatketaan uudelle kierrokselle.
-60° astetta vaikuttaa sääntöjen perusteella hyvinkin Pfisterimäiseltä: on monennäköistä kilkutinta, toimintoa ja näistä nivoutuu yhteen astetta raskaampi eurojyystö. Sen hyvyys paljastuu vasta kokeilemalla, mutta koska tältä mieheltä on aiemminkin nähty hyvyyttä – mm. blogissakin arvostellut Mombasa (2015) ja Boonlake (2021), niin kyllähän tälle täytyy mahdollisuus antaa.
Âmbar (Mebo Games); 2-4 pelaajaa, kesto 30 min
Kepeän perhepelimäiseltä laattapinoamiselta kuulostava Âmbar muistuttaa alkuasetelmaltaan mainiota Complettoa: pelaajien edessä on rivistö laattoja alassuin ja jäljellä olevat keskellä pöytää odottamassa kääntelyä. Vuorotellen poolista käännetään laatta ja mikäli täysin samanlaista ei omassa rivistössä ole pelataan se korvaamaan yhtä alassuin odottavaa laattaa TAI pelaten tämä laatta aiemman laatan päälle. Kaikkien rivistön laattojen pitää koko ajan pysyä nousevassa järjestyksessä vasemmalta oikealle lukien ja koskaan pinojen väliset korkeuserot eivät saa kasvaa liiaksi.
Completton tapaan bonuspelivuoroja on luvassa kun samanvärisiä laattoja, mutta numeroa pienempänä/isompana saa pelatuksi aiempien viereen. Ja jos sattui kääntämään laatan joka ei omaan rakennelmaan käy, niin se jää odottamaan pöydän keskelle ottajaansa eli aina ei ole pakko kääntää arvalla uutta.
Kun laatat on lopulta paljastettu ja kukaan ei pysty/halua jatkaa selviää voittaja. Pyritään mahdollisimman tasaisesti rakentamaan omaa muuria eli täysiä rivistöjä alhaalta lukien eniten tehnyt voittaa ja tarvittaessa paras rakentaja selviää ensimmäisiä vajaitakin rivistöjä tarkastellessa.
Kuulostaa hyvinkin toimivalta ja näyttää hyvältä. Testaamalla selviää onko tässä just sopivasti peliä vaiko eikö.
Bloom Kingdom (Deep Print Games / Pegasus Spiele); 2-5 pelaajaa, kesto 20 min
Korealla ulkoasulla tuotettu korttipeli, jossa kuuden kortin aloituskäsistään pelaajat valitsevat yhtä aikaa yhden ja ne paljastetaan ja pöydätään samaan ryhmään. Osassa korteista pääsee säätämään tätä syntyvää korttitarjoomaa jolloin sellaiset toiminnot suoritetaan pöytäyksen yhteydessä. Samaa kaavaa toistetaan kunnes kaikilla on kaksi korttia kädessään ja nyt nämä kortit on ne joilla yritetään haalia pisteitä mahdollisimman paljon.
Arvatenkin kaksi jäljelle jäänyttä käsikorttia liittyy joko siihen mitä yleisessä korttitarjoomassa lopulta on tai vaihtoehtoisesti mitä muut jättivät käteensä. Kun pisteytys on tehty, toistetaan “samaa taikaa” vielä pari kertaa eli pelissä on kaikkiaan kolme pisteytystä.
Bloom Kingdom hyppää vahvasti Amigon ydinalueelle eli napakoiden korttipelien maailmaan – ja tämä nyt vaikuttaa just hyvälle. Ketkä ovat jo peliä pelanneet suosittelevat isompaa pelaajamäärää eli yli kolmella tätä pitänee pelata – mutta se ei ole omissa piireissä ongelma. Hintalappukin (10 €) on korttipelille sellainen, että tämä olisi itse messuilla suoraan “auto-buy”.
Circadia (Synapses Games); 2-5 pelaajaa, kesto 30 min
Luvassa on suoraviista settienrakentelua kokeneen pelisuunnittelijan Hisashi Hayashin tarjoilemana. Korttipeli, jossa pöydällä on vaihteleva joukko päivä- ja yö-tavoitekortteja ja näitä vastaavia eläinsettejä pelaajat rakentelevat itselle eteensä. Kolme settiä saa olla kerrallaan rakenteilla ja näihin pelataan joka vuoro lisää kortteja tai jos ei pysty, heitetään joku seteistä roskiin ja aloitetaan uusi.
Korttien lisäilyn perään voi sitten lunastaa yhden tavoitekorteista jos pystyy ja näissä lunastuksissa pitää vuorotella yö- ja päiväkorteissa. Pelivuoro päättyy uusien korttien nostoon joita saa lisää sen verran mitä numeroa tuli vuoron aluksi pöytään pelanneeksi. Circadia päättyy kun joku karauttaa 15 pisteeseen, jolloin muilla on vielä yksi pelivuoro.
Circadia ei välttämättä tee tai tarjoile mitään uutta ja ihmeellistä, mutta säännöistä saa tuntuman, että tässä toimii kaikki. Nopeita pelivuoroja, sopivasti tuuria ja jännitettä siitä ehtiikö sopivan setin rakentamaan ennen muita vai katoaako pistekortti kaverille. Ja pelin graafinen ulkoasu on kaikessa yksinkertaisuudessan hieno. Näillä eväillä tämä kiinnostaa kyllä.
Frosted Blooms (Synapses Games); 1-4 pelaajaa, kesto 30 min
Kokeneen suunnittelijakaksikon Bruno Cathala & Ludovic Maublanc (mm. Draftosaurus) uutuus on laatanasettelua, jossa pelivuorolla poimitaan markkinoilta yksi viidestä tarjolla olevasta laatasta lisäten se omaan jatkuvasti kasvavaan maisemaan. Laatan perään pelataan yksi kolmesta käsikortista jonka mukaisesti pisteytetään juuri pelattu laatta ja nostetaan yksi uusi kortti kätöseen. Tätä toistetaan kymmenen kierrosta jolloin kaikkien nostopakat ovat tyhjät.
Frosted Blooms on nopsakka perhepeli. Pelattavat laatat ovat polyominovänkyröitä ja hyvä niin, sillä tässä pelissä palkitaan sopivankokoiset 1-4 kokoa olevat reiät laattarakennelman keskellä: aukkoihin putkahtaa työläisiä tai erilaisia rakennuksia jotka tuovat rahaa ja/tai pisteitä. Rahaa taas tarvitsee siihen, jos ei kelpuuta ihan sitä laattamarkkinoiden ensimmäistä laattaa vaan haluaa hyppiä yhden tai useamman laatan yli.
Ja jottei peli olisi pelkkää pasianssia on pelikohtaisesti arvottu joukko tavoitelaattoja joita saa vuoronsa lopuksi täyttää antaen nopeimmille lisäpisteitä. Frosted Blooms haiskahtaa tänne asti toimivalta peliltä olettaen, että ympärillä on porukka joka ei jäädä pelissä liiaksi. Ei varmastikaan tarjoile mitään uutta ja huikeaa, mutta toimiessaan tälle tapailee varovasti paikkaa ihan pelihyllystäkin?
Gaudi (Devir); 1-4 pelaajaa, kesto 60-100 min
Ylistys Antoni Gaudin elämälle ja työlle. Keskiössä on pelin eri toiminnot sisältävä kattokruunu eli toimintoympyrä, jossa vuorotellen edetään pysähtyen johonkin sillä hetkellä vapaana olevaan toimintoruutuun. Jos olet kiiruhtanut pisimmälle saat tehdä toimintoruudun molemmat vaihtoehdot, hidastelemalla vain toisen. Ja kun joku on kiertänyt koko kierroksen toimintoympyrässä alkaa yksi pelin kolmesta kierroksesta olla lopuillaan.
Itse toiminnoissa tarjoillaan mosaiikinrakentelun minipeliä omalla pelilaudalla, korttien ottoa tai niiden peluuta sekä etenemistä piippuradalla. Ei siis valtavaa määrää erilaisia toimintoja. Sekä mosaiikkitarpeiden että korttimarkkinoiden osalta tarjoama ei täydenny heti kun sieltä jotain otetaan vaan vasta kun joku karsina tyhjenee kokonaan tapahtuu juuri sen ruudun täydennys. Sen viimeisen tarveaineen napannut saa “uhrautumisestaan” lisäedun samalla kun tuo seuraavana vuorossaoleville uutta herkkua tarjolle.
Korttien pelaamisen ja piippuradalla etenemisen vaatimuksena on minimimäärä tietynvärisiä mosaiikkeja omalla laudalla. Palkkiona on mahdollisen muun hyvän lisäksi pisteitä yhdessä pelin kolmesta pistekategoriasta. Ja tässä kohtaa on hyvä paljastaa, että pelaajan loppupisteet on kaksi huonointa pistekategoriasuoritusta tarjolla olevasta kolmesta eli lopulta keskiössä on kerätä pisteitä eri laaduissa tasaisesti. Suunnittelupöydältä tähän on vielä lisäjujuna se, että eri pistetyypit pisteytyy vähän eri kohdassa peliä mikä ainakin näin paperilla lisää pelin kiinnostavuutta.
En ole vielä tähän päivään mennessä yhtään hyvää Dani Garcian peliä pelannut, mutta olisko tässä nyt se ensimmäinen? Ainakin näppituntumalta nyt on astetta suoraviivaisempaa peliä eikä “yltäkylläisesti kaikkea ja siten pientä säätöä siellä täällä ja tuolla”. Saapi nähdä, mielenkiintoni on ainakin herätetty.
Gold Country (Bitewing Games); 2-4 pelaajaa, kesto 45 min
Bitewing Games on julkaissut ahkerasti Knizian vanhoja pelejä uudelleenversioituina ja Gold Country jatkaa tätä linjaa: se pohjautuu ihan kelpoon peliin Spectaculum. Vähän on nurkkia hiottu ja tehty onnistuneen kuuloista modernisointia. Pohjimmiltaan kyse on osakepelistä, jossa vuorotellen laajennetaan pelilaudan neljän kaivosfirman maa-alueita ja lisäksi tulee mahdolisuus ostaa tai myydä näiden osakkeita.
Ytimessä on se, että vuorollasi teet kolme laajennusta, mutta se mitä yhtiöitä saat laajentaa nousee pussista. Jos ei noussut mieleisiä värejä, niin laajennukset tehdään ns. turhiin suuntiin tai ruutuihin joissa yhtiön osake lähtee laskuun, ja taas itselle sopivien yhtiöiden osalta yritetään boostata osakkeiden arvoja.
Spectaculumiin verrattuna on tarjolla pientä oljenkortta jatkuville “huonoille nostoille” eli muutamakin tapa puljata laajennuksia – joista osa kuluttaa rahavarantoja. On lisätty piilotietoa (aloitusosakkeet), on rosvojoukkoa joilla firman arvo ei muutukaan kun rahat menee ryöväreiden mukana ja niin edelleen. Nämä kuitenkin tehty tavalla, jossa toimiva ydin on koskematon ja muutokset sellaisia, että peli soljuu napakasti eteenpäin.
Kun on vielä kaksipuolien pelilauta, jonka kääntöpuolella on sulavasti toteutettu jokielementti ja pelin lopetusehtoa on molemmilla kartoilla viilattu paremmaksi, niin positiiviset lataukset on Gold Countrylle asetettu.
Insurrection (La Boîte de Jeu); 2-6 pelaajaa; kesto 20 min
Korttipeli, jossa pelaajat tasapainoilevat sen kanssa ollaanko kavereita hyvisten vaiko pahisten kanssa. Kukin saa nostopakasta aloituskäden verran hahmoja sekä tehdään valita kumpi johtaja-kortti jätetään käteen kaveriksi.
Insurrection kestää enintään kuusi kierrosta, joista joka kierroksen aluksi pöytään käännetään muutama uusi hahmo ja tehdään tarkistus onko pöydässä olevilla hahmoilla yhteensä kymmenen korruptiomerkkiä. Jos raja paukkuu, päättyy peli pahisten voittoon ja lasketaan pisteet tietyllä kaavalla.
Jos korruptiotarkistuksesta päästään eteenpäin, kukin pelaajista saa nostopakasta yhden hahmokortin lisää ja nyt kädessäolevista valitaan ja paljastetaan yksi yhtäaikaa. Alkaen suurimmasta kortista tehdään vaihto yhden pöydässä olevan kortin kanssa eli näin yritetään muokata oma käsi pisteyksen kannalta paremmaksi ja samalla pelataan koko ajan peliä siitä korruptiorajan rikkomisesta eli päättyykö peli vaiko eikö.
Jos kuuteen kierrokseen ei pahikset voita, niin viivytystaiston lopuksi pisteet lasketaan hyvisten mukaan. Ja kuten arvata saattaa, niin hahmokorteissa on erilaisia pisteytyksiä riippuen kumpi puoli voitti.
Insurrection vaikuttaa sääntöjen perusteella mainiolta ja sääntökirja paljastaa ihan mainioita erilaisia hahmokortteja joilla osalla on pieni lisäkyvykkyys pelin tuoksinassa käytettäväksi. Ne ketkä ovat tätä pelanneet löytävät siitä jotain yhtäläisyyksiä Fantasy Realmsiin, mutta sanovat Insurrectionia astetta suoraviivaisemmaksi – ja osa myös siksi paremmaksi. Fantasy Realms on mainio, sopivasti “hönö” peli, niin jo sillä kokemuksella Insurrectionille täytyy kyllä antaa näytönpaikka.
Medico (Hall Games); 2-4 pelaajaa, kesto 60-90 min
Pelaajat ovat keskiajan Euroopassa toimivia partureita, jotka pyrkivät – ammattinsa mukaisesti – hoitamaan myös asiakkaiden lääkinnällisiä tarpeita. Pelilaudan kohteesta toiseen siirtyen otetaan haltuun lääkinnällisiä taitoja, reseptejä, instrumentteja ja ties sun mitä. Liikkuminen hoidetaan pelaajien omilla “valintalätkillä” kierroksen aluksi, mutta oma kohde paljastetaan vasta omalla pelivuorolla.
Kun on oma vuoro oma nappula siirretään lyhintä reittiä kohderuutuun. Matkalla kohteeseen väliruuduista voi poimia lääkeaineksia matkaan ja täyttää näillä keskeneräisiä reseptejä, myydä lääkeaineksia (mistä hyötyvät myös muut pelaajat joilla on avustajia ruudussa), toimittaa kirjeitä ja niin edelleen. Päälaudalla hortoilee myös Medicus, jonka ohittaessaan voi ostaa tietämystä/apuja.
Lopullisessa kohteessa tehdään yksi päätoiminto neljästä mahdollisesta: ota rahaa tai tarjolla oleva suosionosoitus, kouluta (maksa) avustaja päälaudalle tai osta instrumentteja.
Lopulta kun kaikki ovat liikkuneet ja toimintonsa tehneet tarkistellaan päätyikö useampia pelaajia ja/tai Medicus samaan kohteeseen. Jos päätyi, se pelaaja jolla näistä on enemmän mainetta saa tehdä vielä yhden päätoiminnon. Kahdeksan samanlaista kierrosta ja peli on paketissa.
Ei ole mikään salaisuus ettenkö olisi Stefan Feldin pelien ystävä, mutta viime vuosina on tullut muutamia ylilyöntejä “työnnetään peleihin vielä pari lisäkerrosta ja elementtejä” tyyliin Civolution tai vaikkapa Marrakesh. Ensimainittua ei kiinnosta edes kokeilla, jälkimmäisessä oli ihan kelpo pelikin, mutta pirun työläs se on opetettava ja palautella mieleen joten jouti kiertoon. Mutta Medicon kohdalla näyttäisi järjen valo palanneen eikä kaikkea ole yltäkylläisesti.
Tiketintäyttöähän tämä on ja pisteitäkin ropisee vähän sieltä ja täältä eli sikäli jatkaa pistesalaattitehtailua mikä on Feldille tyypillistä. Mutta samalla kaikki vaikuttaa löytäneen paikkansa eli ainakin paperilla on riittävän suoraviivaista ja selkeää. Himppasen on design lipsunut “Aleamaiseen pikkusälää kaikkialla” -osastolle vaikkei pelillä mitään tekemistä Alean kanssa olekaan. Ja tekstiäkin löytyy osassa korteista. Mutta olen kiinnostunut, kaikesta tästä huolimatta.
Night at the Zoo (Albi / Capstone Games); 1-4 pelaajaa, kesto 30 min
Viime vuosien yksi kuumimmista pelisuunnittelijoista, Tomás Holek (mm. Galileo Galilei SETI, Tea Garden) on työstänyt laatanasettelupelin, jossa ohjataan yölliselle seikkailumatkalle ehättäneet eläintarhan asukit takaisin kotipesäänsä ennen aamua. Lähtötilanteessa kullakin pelaajalla on edessän tyhjä eläintarha, jonka reunamilla majaileville eläimille tulisi rakentaa reitti kotiin.
Pelimekaanisesti kyseessä on laattadraftaus eli tarjolle tulee setti laattoja joista vuorotellen poimitaan yksi asetettavaksi omaan eläintarhaan. Sopivalla asettelulla laukeaa lisätoimintoja jotka ovat luokkaa: uusia eläimiä, liikutellaan eläimiä tai saadaan ekstralaattoja. Joka viidennen draftauksen jälkeen tulee mahdollinen ilmainen eläinten liikuttelu tietynväristen laattojen päällä juuri sillä hetkellä majaileville eläimille ja kun kolmaskin tällainen ilmainen liikuttelu on lauottu päättyy peli.
Pelissä on erilaisia eläimiä ja kullakin vähän eri pisteytysmalli ja liikkumistapansa. Lisäksi rakennetuista laatoista koetetaan haalia mahdollisimman paljon erilaisia ruokasymboleita. Pientä pähkittävää tuntuisi siten riittävän.
Näin laattapelien ystävänä Night at the Zoo vaikuttaa varsin pätevältä ja uskallan povata sille samanlaista vastaanottoa kuin mainiolle Wispwoodille, mutta aika toki näyttää. Pelin graafinen ilme jättää kylläkin vähän toivomisen varaa muttei ole testaamisen/ostamisen este… tälläkään kertaa.
Panorama (Kosmos / Scorpion Masqué); 2-4 pelaajaa, kesto 15 min
Nyt on kevyttä yläpilveä tarjolla. Kuumailmapalloilua – tai oikeammin maisemanrakentelua – laatta kerrallaan jompaan kumpaan päähän omaa jatkuvasti kasvavaa laattarivistöä. Laatat poimitaan laattarondelista, jossa ei saa mennä samaan ruutuun auringon tai toisten kuumailmapallojen kanssa eli näin rajoitetaan tarjoamaa ihan huomattavasti. Poimittu laatta laitetaan oman maiseman jatkeeksi.
Pelivuorot eivät kierrä myötäpäivään vaan se pelaaja jatkaa johon aurinko seuraavaksi laattarondelissa osuu. Tarkoittaa siten sitä, että jos näkee jotain itselle kiintoisaa rondelin ääripäässä, niin toiset saattavat pelata vuoron tai parikin ennen omaa seuraavaa vuoroa.
Pisteitä ropisee rakentamalla maisema siten, että kukat ja eläimet päätyvät samalle alueelle, Tämän peruspisteytyksen ohella pelaajat kilpailevat kolmessa pelin aluksi arvotussa kilpailukategoriassa joissa parhaiten onnistuvat saavat 10 lisäpistettä per kategoria.
Panorama on hyvänmielen peli koko perheelle ja voi olla – tai olla olematta – oikein miellyttävä pieni filleri. Vain kokeilemalla se selviää – tässä mielessä se olisi mitä täydellisin peli testata messuilla ennen ostopäätöksen tekoa. Pelin boksi on kokoa “outo suippo”: 10cm*20cm*4,2cm*. Joku uusi standardiko?
Paragliders (Thematic Games); 1-4 pelaajaa, kesto 75 min
Peli varjoliidosta. 1-4 pelaajaa asettuu ottamaan mittaa siitä, kuka suoriutuu nopeiten useammasta “rastista” sekä laskeutumisesta maalialueelle. Paraglidersin kartta rakentuu osista ja vaihtelua saa yli 60 karttapalan myötä (käytännössä) loputtomasti.
Pelivuorot ovat sisällöltään ytimekkäitä: päätä varjoliidokin suunta ja siirry viereiseen heksaan. Jyrkät käännökset syövät korkeutta ja sama pätee kiihdyttämiseen eli kiiruhdettaessa ekstraruutu eteenpäin. Eritoten säällä on pelaajien toimiin vaikutusta ja se on myös osa joka vaihtelee. Sään voi Paraglidersissa pelata joko kokonaan etukäteen tiedettävillä sään “päälinjoilla” tai siten, että uutta tietoa tihkuu kolmen vuoron välein aina seuraavan setin verran. Molemmat vaihtoehdot pitävät silti sisällään yllätyksiä eli “kaikkea ei voi laskea” etukäteen vaan tilanteisiin reagointi kuuluu asiaan. Ja sitten on tosiaan se korkeus eli yhtään matalammalla liitäminen mm. pakottaa väistelemään vuoria.
Mitä nopeammin pelaaja onnistuu rastipaikoille, sitä isommat pisteet ropisee. Lisäksi kartalta on poimittavissa gps-merkkejä joista niistäkin pistetili karttuu. Paragliders päättyy joko lentoajan päättymiseen tai kun kaikki varjoliitäjät laskeutuvat maalialueelle.
Tässä on just sen oloinen peli jollaisten vuoksi Spiel-messuille kannattaa mennä; testiin ja sen jälkeen tietää onko tässä muna vaiko kana? Eli onko tämä liiaksi tylsä jyystö vai kiinnostaako tuulessa tempoilu porukalla. Peli näyttää tosi hienolta, sen teema ja sääkuviot paperilla suorastaan oivallisilta, mutta vasta pelaamalla näkee onko se kaikki pieni sääntö vain hallinnollista säätöä itse pelin kärsiessä vai toimiiko kokonaisuus? Mutta hatunnosto jo lähtöjältään hienosta peli-ideasta.
Shugendo (Devir); 2-4 pelaajaa, kesto 60 min
“Vieläkö uskallat kääntää kortin pakastasi vai jätetäänkö tähän?” -onnenkoetuspeli, joita on viime vuosina nähty tasaiseen tahtiin niin pienemmissä kuin isommissakin peleissä. Jos ykkösvaiheessa kosautat – minkä siis kaikki pelaajat suorittavat samanaikaisesti – saat myöhemmässä vaiheessa tehdä vain joko toiminto- tai rekrytointivaiheen; ne jotka osasivat lopettaa ajoissa hyötyvät molemmista.
Toimintovaiheessa voi tutkita joko omaa pelilautaa mistä irtoaa yhtä sun toista herkkua, voi nikkaroida korteista saatavilla resursseilla maatiloja, kyliä sekä kaupunkeja pisteiden kalasteluun tai avata kehittyneempiä kortteja käyttöön. Rekrytoinnissa omaan pakkaan ostetaan uusia kortteja niistä pakoista joihin sillä hetkellä on pääsy ja samalla pääsee starttipakan tuhnummista korteista eroon.
Kun peli päättyy, tulee sekä omalta laudalta että korteista pisteitä sekä mm. pelaajan henkilökohtaisista tavotteista. Viime mainituista pääsee hyötymään myös mahdollisesti pelin aikana eli tarjolla on pelaajakohtaiset erilaiset pysyväisedut ja kertaalleen lauottavat jytäkämmät toiminnot.
Aika turvallisesti voi sääntöjen perusteella luvata, että Shugendo toimii. Ja onhan siellä takana toisena suunnittelijana hyvinkin tunnettu nimi: Simone Luciani. Se, että onko tämä muutaman pelikerran ihme vai jaksaako kiehtoa pidemmän aikaa selviää vain pelaamalla. Ulkoasu ainakin on pirun selkeä, joskin värimaailmaa vaivaa sellainen tietty hailakkuus.
Ährensache (Skellig Games); 3-5 pelaajaa, kesto 60 min
Arve D. Fühlerin (mm. Monasterium), uutuus, jossa pelaajat laitetaan farmarin hommiin. Ei mikään Uwemainen työläistenasettelu-hinkkaus vaan keskiössä on nykytrendien valossa vähän harvemmin nähty pelimekaniikka: huutokauppa. Tarjouksien tekemiseen käytetään kortteja kolmessa värissä, mutta oman tarjouksen saa tehdä vain yhtä väriä kerrallaan käyttämällä – kuin kovasti rakastamassani Taj Mahalissa (ks. arvostelu) konsanaan.
Huutokauppaan tuo lisätvistiä yleispoolin kortit jotka lasketaan omaan tarjoukseen mukaan jos niiden väri tai numero vastaa pelaajan tekemää tarjousta. Tämä yleispooli elää liukuhihnamaisesti joten kukin pystyy myös tietyiltä osin varautumaan tuleviin huutokauppoihin.
Huutiksesta voitetut laatat, kortit ynnä muu sälä poimitaan itselle ja laatoilla kukin rakentaa omaa alati laajenevaa maatilaansa Carcassonne-henkisesti. Kasvaessaan ja sopivasti laattoja yhdistelemällä maatila alkaa tuottaa viljaa ynnä muuta hyödynnettävää. Eikä unohdeta eri tyyppisiä farmareita jotka tuovat omien ehtojensa mukaisesti lopussa voittopisteitä ja tähän samaan menevät myös pelaajakohtaiset arvotut rakennussuunnitelmatkin. Ährensache tarjoilee siten sekä nopeita pikavoittoja että pitkän tähtäimen suunnittelua.
Peli vaikuttaa just hyvältä ja menisi ehdottomasti testiin messuilla. Vielä on vähänlaisesti pelistä muutoin tietoa, mutta todennäköistä on ettei Ährensachesta ole kuin saksankielinen versio tarjolla. Se taas ei ole ylitsepääsemätön ongelma, sillä komponenteista päätellen vain muutamassa kortissa on saksaa mistä kyllä selviää paikan päälläkin vaikka puhelimella lennosta kääntäen – jollei peräti muu symboliikka avaa niiden funktiota.
Hot-listaukset muualta
Edellä oli henkilökohtaisempi kattaus omaan pelimakuun istuvista potentiaalisista uutuuksista. Seuraavassa BGG:n eli Boardgamegeek.com -käyttäjien mielestä ne kuumimmat pelit ja sama Tabletop Together Tool:in silmin; molemmista 25 parhaan listaus. Näin saadaan laajempi kuva siitä, mikä pelaavaa kansaa kiinnostaa vuoden 2026 uutuuksista. Olen tietoisesti rajannut lisäosat/deluxe-painokset pois eli pyrkinyt listaamaan alle aitoja uutuuksia tai peliversiointeja.
Molemmissa listoissa pääpaino on tänäkin vuonna selkeästi raskaammissa ns. harrastajapeleissä; mikä taas on ymmärrettävääkin kun sivustojen aktiivisimmat käyttäjätkin ovat peliharrastajia. Listoilla lihavoituina ne nimikkeet jotka löytyvät molemmilta listoilta 25 kiinnostavimman uutuuden joukosta ja vihreällä teksitkorostuksella ne jotka jo tässä artikkelissakin edellä esiteltiin. Hyvä muistaa sekin, että listat elävät aina messujen alkuun asti eli alla oleva yhden hetken “snapshot”.
Boardgamegeek Spiel ’26 Preview
- Avalon: The Riven Veil (Shadowborne Games); 2-4 pelaajaa, kesto 90-120 min
- Queen Alice (Combo Games); 1-4 pelaajaa, kesto 30-120 min
- -60° (Nanox Games); 1-4 pelaaja, kesto 120-180 min
- Kingdom Come: Deliverance – The Board Game (Czech Games Edition); 1-4 pelaajaa, kesto 120-320 min
- Entropy (Board & Dice); 1-4 pelaajaa, kesto 90-150 min
- Gaudi (Devir); 1-4 pelaajaa, kesto 60-100 min
- Drillers (Czech Games Edition); 1-4 pelaajaa, kesto 30-120 min
- Night at the Zoo (Albi / Capstone Games); 1-4 pelaajaa, kesto 30 min
- Ashes: Blackout Protocol (Perro Loko Games); 1-4 pelaajaa, kesto 60-120 min
- Timespan (Allon); 1-5 pelaajaa, kesto 90 min
- Carl von Linné (Pink Troubadour); 1-4 pelaajaa, kesto 60-120 min
- Diables (Salt & Pepper Games); 1-4 pelaajaa, kesto 45-120 min
- The Dawn of Pangaea (Treecer); 1-4 pelaajaa, kesto 40-80 min
- The Book Women (Salt & Pepper Games); 1-4 pelaajaa, kesto 60-120 min
- Níjar (Pero Loko Games); 1-4 pelaajaa, kesto 60-120 min
- Prague Unseen (Albi); 1-4 pelaajaa, kesto 120 min
- Chronocritters (Delicious Games); 1-4 pelaajaa, kesto 80-150 min
- Shugendo (Devir); 2-4 pelaajaa, kesto 60 min
- Thessaloniki (Board & Dice); 1-4 pelaajaa, kesto 90-120 min
- Kalypso (Inside Up Games); 1-4 pelaajaa, kesto 60 min
- Under the Leaves (Grand Gamers Guild); 2-4 pelaajaa 40 min
- Excursions (Kinson Key Games); 1-6 pelaajaa, 60-90 min
- Axia: Slayer Combo (Present is Future Games); 1-4 pelaajaa, 45 min
- The Glasgow Train Robbery (Salt & Pepper Games); 2 pelaajaa, kesto 45 min
- Greylune (Sorry We Are French); 2-4 pelaajaa, kesto 45-90 min
Tabletop Together Tool – Top Games
- -60° (Nanox Games); 1-4 pelaaja, kesto 120-180 min
- Queen Alice (Combo Games); 1-4 pelaajaa, kesto 30-120 min
- Timespan (Allon); 1-5 pelaajaa, kesto 90 min
- Drillers (Czech Games Edition); 1-4 pelaajaa, kesto 30-120 min
- Carl von Linné (Pink Troubadour); 1-4 pelaajaa, kesto 60-120 min
- Kingdom Come: Deliverance – The Board Game (Czech Games Edition); 1-4 pelaajaa, kesto 120-320 min
- Entropy (Board & Dice); 1-4 pelaajaa, kesto 90-150 min
- Gaudi (Devir); 1-4 pelaajaa, kesto 60-100 min
- Night at the Zoo (Albi / Capstone Games); 1-4 pelaajaa, kesto 30 min
- Chronocritters (Delicious Games); 1-4 pelaajaa, kesto 80-150 min
- Greenwood (Feuerland Spiele); 1-4 pelaajaa, kesto 40-160 min
- Prague Unseen (Albi); 1-4 pelaajaa, kesto 120 min
- Ashes: Blackout Protocol (Perro Loko Games); 1-4 pelaajaa, kesto 60-120 min
- Medico (Hall Games); 2-4 pelaajaa; kesto 60-90 min
- Wildscape (Karma Games); 1-4 pelaajaa, kesto 30-120 min
- Greylune (Sorry We Are French); 2-4 pelaajaa, kesto 45-90 min
- Níjar (Pero Loko Games); 1-4 pelaajaa, kesto 60-120 min
- Forest Shuffle: Smoky Mountains (Lookout Games); 2-5 pelaajaa, kesto 60 min
- Kalypso (Inside Up Games); 1-4 pelaajaa, kesto 60 min
- Shugendo (Devir); 2-4 pelaajaa, kesto 60 min
- Oil Rock (Cranio Creations); 2-4 pelaajaa, kesto 90 min
- Braided Skies (Stonemaier Games); 1-5 pelaajaa, kesto 60-90 min
- Diables (Salt & Pepper Games); 1-4 pelaajaa, kesto 45-120 min
- Eternal Decks (Tricktakers Games); 1-4 pelaajaa, kesto 40 min
- The Game Makers (Bézier Games); 1-6 pelaajaa, kesto 60-90 min
