Wispwood (2025) on Czech Games Editionin julkaisu Spiel’25 messuilla ja sen suunnittelusta vastaa ensikertalainen Reed Ambrose. Tästäkin huolimatta – esikoisjulkaisut kun yleensä ovat yleensä enemmän uhka kuin mahdollisuus – Wispwood tarttui kiinnostavimpien Spiel-julkaisujen shorttilistallemme (linkki). Eikä pelkästään “jonon jatkoksi” vaan se oli listamme kärkipäätä lupailihan se sääntöjen puolesta mukavan letkeää laattojenasettelua pienellä uudella mausteella. Meikäläisen kaltaiselle laattapelien ystävälle tässä oli siis jo ihan riittävästi.
Saimme Wispwoodin käsiimme suoraan messuilta tuotuna; tästä kiitos ystävälle joka sen meille Spiel-tapahtumasta toimitti. Nyt kun peliä on pelattu useampia kertoja ja erilaisilla kokoonpanoilla on tilinteon aika: onko käsissämme hitti vai tuliko huti?
Vanhojen tarinoiden toiveita täyttämässä
Wispwood on siis laattapeli jossa pelaajat poimivat vuorotellen valokiehkura-laattoja keskuslaudalta ja lisäävät sen kera metsälaattojen osaksi omaa kasvavaa pelialuetta. Pelin alkaessa keskuslaudalle on käännelty arvalla valokiehkuralaattoja ja juuri muuta ei alkuvalmisteluilla tehdä tarvitsekaan.
Valokiehkuralaatan poimitessaan tulee samalla lukinneeksi muodon kahdesta vaihtoehdosta minkälainen työstetään pelaajan omalle pelialueelle. Yksi osa muotoa on juuri poimittu valokiehkuralaatta, muut laatat otetaan nostopinosta pitäen “täytelaatat” selkämys- eli metsäpuoli näkyvissä. Ihka ensimmäinen muoto pykätään pelialueella olevan kissalaatan kylkeen ja myöhemmät ylipäätään jotenkin aiempien laattojen yhteyteen. Simppeliä kuin mikä.
Poimitun valokiehkuralaatan tilalle ei käännetä uutta vaan vasta kun tarjolla on pelkästään yhtä väriä neljästä mahdollisesta voi vuorossaoleva pelaaja pyyhkäistä jäljellä olevat laatat sivuun ja täydentää uusilla ilmaiseksi. Vaihtoehtoisesti laattasetin voi vaihdattaa jo aiemminkin, mutta tällöin oma kissalaatta pyöräytetään ympäri jolloin se menee hupaisasti “piiloon” ja on samalla niin sanostusti “käytetty”.
Toinen tapa hyödyntää kissaa on on tehdä vapaampi poiminta-asettelu: tällöin poimitun valokiehkuralaatan kaveriksi saa rakentaa minkä keskuslaudalla olevan laattamuodon tahansa kahden vaihtoehdon sijaan.
Pelin ensimmäisessä vaiheessa laatoista rakennetaan 4×4 kokoa oleva pelialue. Koska harvemmin kokoa saa tehdyksi edes kissan erikoisuutta käyttäen on pelivuorolla toinenkin toimintovaihtoehto: lisätä omalle alueelle vain yksittäisiä metsälaattoja. Tällöin pelaaja saa asettaa yhdestä kohteen metsälaattaa täyttämään mahdollisia aukkokohtia pelilaueella ja tässä yhteydessä oman piilossa olevan kissan saa taas kääntää uudelleenkäytettäväksi.
Pisteytys Wispwoodissa tulee ajankohtaiseksi kun joku pelaajista valmistaa 4×4 kokoa olevan pelialueensa. Kyseinen kierros pelataan loppuun jotta kaikilla on ollut yhtä monta pelivuoroa. Pisteytyksen perään seuraa pelialueiden siivous: pelkät metsälaatat palautetaan nostopinoihin ja pelialueelle jää ainoastaan valokiehkuralaatat sekä pelaajan kissalaatta jonka on ennen metsälaattojen siivoilua saattanut siirrättää eri kohtaan pelialueella.
Pelialueen täyttö aloitetaan tämän jälkeen uudelleen pelialueen kasvaessa samalla pykälän per sivu eli kakkosvaiheessa kokoon 5×5. Valmistuessaan se taas pisteytetään ja nyt siellä on siten enemmän valokiehkuroita pisteytettäväksi! Pisteytystä seuraa taas tyhjennys ja jälleen pelialue kasvaa pykälän verran. Kun 6×6 ruudukkokin on lopulta täytetty ja pisteytetty on Wispwoodin voittaja selvillä.
Erilaisia tavoitteita
Edellä ei ole hiiskuttu sanallakaan Wispwoodin tavoitteista, mutta korjataan se puute tässä kohtaa. Yksi osa on täyttää oma pelialue riittävän nopeasti sillä siitä irtoaa lisäpisteitä: ensivaiheessa kaksi, toisessa vaiheessa neljä ja kolmannessa vaiheessa kuusi pistettä. Pelialueen täyttö on kuitenkin vain jälkiruoka siihen nähden miten paljon järkevästi asetellut valokiehkurat pisteitä antavatkaan.
Kullekin pelin valokiehkuratyypistä on arvottu pelin alkaessa oma pistekorttinsa. Oranssit kurpitsat haluavat yleensä olla erillään toisista kurpitsoista ja useimmiten vielä niin etteivät ne ole samassa linjassa toisiin kurpitsoihin nähden; hivenen sudokumaiseen tapaan. Mitä paremmin tässä onnistuu sitä enemmän irtoaa pisteitä.
Siniset valopallot haluavat nauttivat toisten valokiehkuroiden läheisyydestä tai edes samasta linjasta. Vihreät noidanhatut ovat pelistä toiseen aina samanarvoisia, mutta toisin kuin muut pisteytyslaatat, niiden asettelu kytkeytyy aina jollain tapaa oman kissalaatan sijaintiin pelialueella.
Punaiset sydänkiehkurat pitävät ympäröivästä metsästä jolloin perusmetsää pyritään asettelemaan näiden ympärille. Ja viidentenä on vielä metsien pisteytyskortti joka antaa pisteitä isosta yksittäisestä metsästä, metsänosista tai jotain muuta vastaavaa.
Kutakin valokiehkuratyyppiä ja metsiä varten on puolenkymmentä erilaista pisteytyskorttia mistä arpoa yksittäisen pelin tavoitteet, joten pelikertoihin saa miellyttävää variaatiota.
Olivat tavoitekortit mitä tahansa on kokonainen peli Wispwoodia pelattu noin 30 minuuttiin eikä pelin kesto sanottavammin tuosta venähdä oli pelaajia sitten mitä tahansa 1-4 väliltä. Kiitos varsin suoraviivaisen pelimekaniikkansa.
Pelin koukku puree
Laattapelien ystäville Wispwood on nannaa. Sääntöjen yksinkertaisuuden alla muhii kiinnostava pulma kuinka asetella erilaiset valokiehkurat tehokkaasti. Se mikä toimii yhdellä kertaa ei välttämättä toimi lainkaan seuraavalla kerralla – tästä kunnia vaihteleville tavoitekorteille.
Pelivuorot ovat napakoita. Kun olet laatan keskuslaudalta ottanut voikin seuraava pelaaja alkaa jo toimimaan samalla kun itse keskityt työstämään sopivaa muotoa pelialueellesi. Säännöt osaavassa porukassa tämä johtaa todella jouheviin pelivuoroihin ja odotteluaika jää minimiin.
Pelin kiinnostavimpia koukkuja ja samalla suurimpia ansioita on idea pelialueen tyhjentämisestä ja kuinka sinne aletaan jo olemassaolevien valokiehkuralaattojen sekään lisäämään jatkokierroksilla uusia pisteytys- ja metsälaattoja. Tämä johtaa paitsi vieläkin isompiin pisteisiin myös samalla heikentää mahdollisesti joitain aiemmin jo hyviä pisteitä antaneita valokiehkuralaattoja. Mukavaa tasapainoilua moinen.
Graafisesti Wispwood on nätti vaikka hyvin yksinkertainen ulkoasultaan onkin. Valokiehkurat suorastaan hohtavat öisten metsälaattojen keskellä. Kiitos selkeän ulkoasunsa on myös äärimmäisen helppoa lukea muiden yleistilannetta. “Jaa, Janilla on pari vihreää noitahattua joten hän halunnee sen kolmannenkin mitä tarvitsen minäkin.” Jos pöydässä on vain se yksi tarjolla niin siitä tietää, että onko kiire toimia vaiko eikö. Vaikka Wispwoodin laattahaaste on lopulta enempi jokaisen oma haaste ratkottavaksi, niin pisteytys huomioiden tietyt määrät samaa laattatyyppiä on tavoitteena ihan jokaisella ja täten myös toisten pelaajien pelitilanne kiinnostaa. Tämä osuus on klaarattu selkeällä ja toimivalla ulkoasulla.
Myös pelaajien kissat ovat graafisesti hauskasti piirrettyjä – vaikka melkoisä kujakatteja ovatkin. Pieni lisäplussa annettakoon kyseisten laattojen piilokurkistelulle vaikkei sillä juuri pelillistä merkitystä olekaan; onpahan silti selkeästi toteutettu milloin kissa on “käytetty” ja milloin ei.
Soolopelikin löytyy mutta se on luonteeltaan “voitatko bottipelaajan” neljässä eri vaikeustasossa. Tuo ei millään tapaa kiinnosta minua mutta en muutenkaan soolopelaile joten jätän soolopelailun mielekkyyden toisten arvioitavaksi.
Moitittavaa ei pelilaatikosta kyllä löydä. Joo, toki valokiehkuran poimiessaan voisi olla vielä erillinen namiska jonka laittaa tarjotinlaudalle merkitsemään tarvittaessa ne kaksi muotoa mitä voi rakentaa. Tämänkin tarvittaessa hoitaa ylimääräisillä kissalaatoilla. Kun näin pienestä pitää marista, tietää että ollaan makoisan fillerin äärellä.
Niin, Wispwood lunasti kaikki ne odotukset jotka pelille ennakolta latasimme. Perhepelimäisten laattapelien ystävälle sitä on helppo suositella ja meiltä se saa lämpimät suosituksemme!
