The Gang (2024) tai suomenkieliseltä nimeltään Kultakopla nimellä tunnettu peli on yhteistyönä pelattava Texas Hold’em pohjainen pokeripeli, jossa pelaajat (3-6) pyrkivät järjestelemään pokerikätensä oikeaan arvojärjestykseen rajallisin kommunikaatioavuin. Temaattisesti kyseessä on sarjasta kassakaappiryöstöjä joita onnistuneesti kolme suorittamalla peli voitetaan ja vastaava määrä epäonnistumisia tietää tappiota.
The Gangin ympärillä alkoi heti julkaisunsa jälkeen positiivinen pöhinä ja se on löytänyt yleisönsä. Tästä todisteena vaikkapa Kennerspiel de Jahres ehdokkuus Saksassa vuonna 2025. Onkin hienoa, että peli saatiin tuoreeltaan myös suomeksi 2025 Lautapelit.fi:n toimiessa täkäläisenä julkaisijana.
Käsikorttien hyvyyden arviointia
Pöydälle levitettynä ja pelattuna Kultakopla näyttäytyy miltei pokeriköörin peli-iltamalta. Pokerichippejä toki on vähänlaisesti ja ne löytyvät valmiiksi pöydän keskeltä eikä notkuvina pinoina pelaajien edessä. Esikuvastaan poiketen sivummalla on lisäksi kolme holvikorttia odottamassa “korkkaamista” sekä sama määrä hälytyskortteja. Pelin korttipakka sen sijaan on se tuikitavallinen 52 kortin pakka mitä nyt kuvakorteissa on edes häivähdys pelin teemaa mukana.
Yksittäinen keikka kestää yhden Texas Hold’emistä tutun jaon verran minkä päätteeksi selviää aukesiko yksi kassaholveista vai laukesiko hälytys. Ja aivan kuten Texas Hold’emissa pysähdytään jaon kussakin neljästä vaiheesta arvioimaan oman pokerikäden hyvyyttä suhteessa toisiin. Tällä kertaa nämä vaiheet mennään ilman panosten korotusta ja bluffailua, mutta tilalla on pyrkimys viestiä oman pokerikäden sisällöstä muille.
Uusi keikka alkaa kahden käsikortin jakamisella pelaajille ja samalla tarjolle asetetaan valkoiset chipit poimittaviksi. Se ken arvioi oman kätensä parhaaksi ottaa näistä pokerimerkeistä itselleen eniten tähtiä sisältävän ja huonoimman käden omistaja hamuaa kohti yhden tähden chippiä. Jos joku muu nappasi pelimerkin minkä kokee haluavansa itselle voi sen aina ottaa ko. pelaajan edestä. Näin chipit siirtyvät keskeltä pelaajille tai pelaajien välillä kunnes kullakin on yksi ko. vaiheen pokerichipeistä hallussaan.
Seuraavaksi pöytään paljastetaan Texas Hold’em termein ‘flop’ eli kolme korttia yhteisesti käytettäväksi. Samalla myös keltaiset tähtichipit. Taas pohditaan mielessä kysymystä: “Mikä on oman pokerikäden hyvyys suhteessa muihin tarjolla olevien korttien valossa?”. Ja jälleen pelaajat poimivat haluamansa keltaisista pokerichipeistä ja pyrkivät valinnoillaan viestimään oman pokerikäden vahvuutta muuttuneessa tilanteessa. Kierroksen chipit voivat taas soudata ja huovata pelaajien välillä kunnes ollaan valmiita. Nämäkään valinnat eivät ole peruuttamaton päätös tai ratkaisu.
Sama toistuu Texas Hold’emista tutun ‘turn’:n kohdalla eli kun pöytään on käännetty neljäs kortti nyt kera oranssein chipein. Ja lopulta on vielä ‘river’ eli sen viidennen kortin aika ja punaiset pelimerkit.
Punaisten chippien kohdalla ollaan lopullisuuden äärellä. Nimittäin kun punaiset merkit on jaettu pelaajien kesken eli kullakin on yksi punainen pokerimerkki edessään on vastaukset lukittu ja selviää onnistuiko pankkikeikka vai menikö homma puihin.
Läpimurto vaiko hälytysvalot?
Alkaen pelaajasta jolla on edessään punainen yhden tähden chippi – eli mielestään huonoin pokerikäsi – paljastetaan oma pokerikäsi. Samalla kerrotaan mikä on paras mahdollinen pokerikäsi omien ja pöydän keskellä olevien korttien yhdistelmällä. Tämän jälkeen kahden tähden punaisen chipin napannut paljastaa kätensä lausuen parhaan pokerikätensä ja niin edelleen.
Jos pokerikäsi toisensa perään asettuu vertailussa muihin oikeaan arvojärjestykseen voittavat pelaajat eli holvi on korkattu ja sen arvotavarat haalittu koplan haltuun. Onnittelut! Jos taas edes yksikin arvojärjestyksistä meni pieleen laukeavat hälyttimet ja kopla puikkii karkuun tyhjin käsin.
Jos lopputuloksena oli kolmas onnistunut keikka tai kolmas epäonnistuminen päättyy peli voittoon tahi tappioon, muussa tapauksessa aloitetaan uusi keikka tyhjältä pöydältä pakka sekoittaen ja uudet kortit jakaen.
Peli Kultakoplaa kuluttaa pelikelloa noin 15 minuuttia joten puhutaan erittäin nopeasta ja jännitteisestä napakasta korttipelistä.
Haasteet ja spesialistit tuovat lisäväriä
Edellä on läpikäyty Kultakoplan rakenne peruspelinä ilman lisäkiemuroita. Jo sellaisenaankin se on hupaisa kokemus oli pelaajilla sitten aiempaa Texas Hold’em kokemusta taikka ei. Pelin pelaaminen ei vaadi Texas Hold’em tuntemusta vaikka siitä toki on runsaastikin hyötyä oman pokerikäden arvon määrittämisessä ja yleistilanteen lukemisessa. Ilman tätä kokemustakin pärjää silti, alku vain on vähän enemmän hapuilua mutta kokemus ja ymmärrys kasvavat pelatessa.
Pokerikäden vahvuuden ilmaisu tarjolla olevien chippien kautta on oivallinen elementti ja aiheuttaa useasti merkkien siirtymistä pelaajan edestä toiselle. “Älä ota sitä yhden tähden chippiä; mulla on 2+8 eri maata eikä pöytä tarjoa mitään apuja” tekisi mieli huutaa, mutta kun ei voi …ja siinä sitten parhaimmillaan sama chippi vaihtaa kahden huonon käden omistavan pelaajan välillä useampaan kertaan eestaas muiden odotellessa hetki että joko olisi valmista.
Parhaimmillaan jaot ovat mukavan kimurantteja jo perussäännöillä, mutta yhtään enemmän pelaava tai Texas Hold’em säännöt valmiiksi omaava ottaa mielellään käyttöönsä haasteet ja spesialistit. Tämä pieni lisä tuo onnistuneen keikan jälkeiseen jakoon lisäkiemuran TAI epäonnistuneen keikan tapauksessa apua spesialistin muodossa. Haitakkeet ja avut paljastuvat kummatkin omista nostopakoistaan ja tarjottu lisäkierre on kuvattu sellaisenaan kortissa. Muutos on juuri sopiva pieni mauste muuttamatta peliä muutoin mihinkään.
Kokeneempi rikoskopla voi nostaa vaikeustasoa entisestään ylimääräisillä haasteilla tai vähentämällä sallittujen mönkäänmentyjen keikkojen maksimimäärää.
Sittenkin se kaikkein suurin vaikeusasteen määrittäjä Kultakoplassa on pelaajamäärä. Mitä useampi nuppi on säätämässä pokerikäsien parissa sitä hankalampaa on keikka läpäistä. Kolmella pelaajalla Kultakopla heilahtaa läpi huomattavan helposti, viidellä tai kuudella ollaan jo ihan toisessa ääripäässä.
Pelaajamäärä on samalla myös jonkinnäköinen “hauskuuskerroin”: mitä enemmän pelaajia sitä parempi on kokemuskin. En pelaisi Kultakoplaa kolmella – se kun ei vain tunnu yhtään miltään. Neljä on ehdoton minimi, mutta sittenkin jokainen lisäkoplalainen tähän päälle vielä parempi. Mikään ei muuten estä askartelemasta pelimerkkejä vielä vaikkapa seitsemännelle tai kahdeksannellekin pelaajalle ja tällaisista lisäfiksauksista olen kuullut puhuttavankin ja kuulemma toimii niinkin.
Tykkään siis ja pelistä voi tosiaan nauttia vaikkei pokeripelejä noin muutoin pelaisikaan – olen itse siitä hyvä esimerkki. Kimurantti yhteistyötvisti on erinomainen, jopa partypelimäinen kokemus joka saattaa maistua myös meille jotka muuten välttelemme yhteistyöpelejäkin.
Komponenttiosastokin on kunnossa ja sen osalta tähtenä tuikkii houkuttelevasti kultaa heijasteleva pelilaatikko. Pelikortit on laadukkaat vaikkei täysin muoviset olekaan ja chipit ovat mukavan isoja nekin. Kyllä näillä välineillä kelpaa keikkoja tehdä.
Erittäin simppelit säännöt yhdistettynä lyhyeen peliaikaan tekee Kultakoplasta superfillerin jolle on oma aikansa ja paikkansa. Ja kyseessä nimenomaan on superfilleri. Kultakopla saakin meiltä lämpimät suosituksemme!
*Kiitokset Lautapelit.fi arvostelukappaleesta.
