Kälyni laskeskeli pesseensä koiransa kerran viime vuonna, joitakin edustamansa Islannin lammaskoiran kauluspesuoperaatioita lukuunottamatta. Bichon friséen omistajalla pesurumpa föönauksineen tulee tutuksi eikä lähes viikottaisista pesukerroista tahdo pysyä kartalla.
Koira tottuu pesuun ajan kanssa. Säännöllisyyskin auttaa, etenkin pentuvaiheessa. Pentu todennäköisesti yrittää lyödä homman leikiksi, mutta ei muuta kuin viemään homma loppuun. Omistajankin kannattaa valmistautua pesuhetkeen. Koira aistii kiireen ja pesuhetki on tällöin usein yhtä sähellystä. Bichon friséen turkki kuivataan, karstataan ja kammataan. Karstauksen ja kuivauksen voi yhdistää eli tehdä yhtä aikaa, mutta kampaaamista ei kannata jättää väliin. Kampaaminen on paras tapa tarkistaa turkin takuttomuus. Turkkiin jäänyt takku vaan kasvattaa kokoaan. Hyvillä aineilla ja välineillä homma sujuu mukavasti.
Puhdas koira on kerta kaikkisen ihana paijattava. Lopputulos kannustaa kerta toisensa jälkeen viettämään parituntisen pesupuuhissa. Pesun ja kuivattelun välissä kannattaa nauttia vaikkapa kahvit. Tämä on osoittautunut hyväksi vinkiksi – toisinaan käytän ajan vessan siivoamiseen… Koiran palkitseminen pesu-kuivausoperaation jälkeen on hyvä tapa, omistajan muistaminen on puolestaan makuasia.
Bichon Frisee -yhdistyksen sivuilla on tietoa yhdistyksen järjestämistä trimmikursseista – suosittelen!
