Sea Dragons (2023) on pienehkön chileläisen Fractal Juegosin alkujaan julkaisema peli merihirviöistä suojelemassa vedenalaisen kansan valtakuntaa ja sen aarteita. Nostimme pelin jo tuoreeltaan kiinnostavimpien Spiel’23 -julkaisujen listalle (ks. Spiel ’23 ennakko – potentiaalit esiin), mutta koska itse pelimessut jäivät väliin ja siten pelin ensimmäinen painos lipsahti ohi käsistämme jäimme monien muiden tapaan odottamaan sen laajempaa jakelua.
Odottelua kesti lopulta yli puolitoista vuotta. Tässä välissä hätäisimmät saattoivat toki tarttua saksankieliseen painokseen, mutta itse jäin odottelemaan englanninkielistä kakkospainosta siitäkin huolimatta että sääntöjä lukuunottamatta kaikki komponentit ovat kielivapaat. Vaan odottelun aika on viimein ohi, peliä pelailtu ja peluutettu ja on siten arvostelun aika.
“Laivanupotusta”
Pöydälle levittäytyy neljästä kaksipuolisesta laatasta koostettu merinäkymä merivirtoineen ja vesipyörteineen höystettynä joillakin koralleilla ja kolikoilla. Merilaudan laivaruutuihin arpoutuu aluksi myös joukko erivärisiä merirosvolaivoja.
Pelaajat saavat pelaajamäärästä riippuen vaihtelevan määrän merihirviönappuloita sekä piilossa pari keskikokoista merihirviötä kuvaavaa korttia. Alkuvalmisteluihin sisältyy vielä neljän tikettikortin paljastaminen joista kustakin käy ilmi minkävärisiä merkkarilaivoja pitää olla upotettuna voidakseen kuitata tiketin itselleen.
Oma pelivuoro alkaa pelaamalla toinen omista lohharikorteista. Kortti kertoo koon ja muodon miten merihirviö asettautuu pelilaudalle. Hirviölle etsitään vapaat meriruudut ja täytetään ne omilla nappuloilla siten, että se on joko osin koskituksissa laudan keskussaareen tai toisen pelaajan merihirviöön. Koskaan saman pelaajan lohhari ei saa koskettaa toiseen omaan merihirviöön.
Ruudut mitkä juuri asetettu lohikäärme peitti antavat – tai mahdolliset maksavat – useimmiten jotakin. Saantipuolella voi olla upotettuja merirosvolaivoja, rahaa tai korallikortteja joista viimemainittuja saa kerralla kaksi mistä valitaan toinen. Maksumieheksi taasen joutuu jos merihirviön osia joutuu vesipyörteisiin tai merivirtoihin. Myös muut pelaajat saavat rahaa pankista jos juuri asetettu merihirviö on kylkikosketuksissa näiden lohikäärmeisiin.
Kun merihirviö on laudalle asetettu ja peitettyjen ruutujen herkut poimittu ja mahdolliset maksut suoritettu on mahdollisuus suorittaa yksi tarjolla olevista tiketeistä. Tikettikorteissa näkyy joukko merirosvolaivoja joita vastaavan setin laivamerkkejä palauttamalla saa kortin itselleen odottamaan loppupisteytystä. Osa tiketeistä sisältää myös korallikorttiedun josta palkitaan koralliruudun peittämisen tapaan korallikorteilla.
Pelivuoron viimeisenä toimena poimitaan uusi lohharikortti käteen. Uuden kortin tulee olla eri kokoa kuin kierroksen alkuun pelattu. Jos siis pelasit vaikkapa kokoa neljä olevan lohikäärmeen on tilalle otettava kolmen tai viiden kokoinen merihirviökortti. Onko tällä valinnalla merkitystäkin? Alkuun sitä valitsee mieluusti isompia lohhareita koska niillä peittää isomman alan laudalta, mutta etenkin loppua kohden kaikkein isoimpia ei välttämättä laudalle edes mahdu ja pahimmassa tapauksessa viimeiset vuorot menevät kokonaan passailuun mikä on huono juttu se. Pientä pähkittävää tällä saralla siis.
Sea Dragons päättyy kun pelaajien merihirviöt loppuvat. Neljällä pelaajalla se tarkoittaa kahdeksaa pelikierrosta, pienemmillä pelaajamäärillä muutamaa lisäkierrosta tähän päälle ja viidellä vastaavasti ainoastaan seitsemää pelivuoroa per pelaaja.
Lopuksi lasketaan pisteet. Pääosa niistä tulee tehdyistä tiketeistä sekä pelilaudan eri neljänneksien lohharienemmistöistä. Kunkin neljänneksen osalta eniten merihirviöitä edes osittain ko. merialueelle pelanneet saavat pisteitä näkyvistä vesipyörteistä. Edellisten lisäksi jämäpisteitä tulee jäljellä olevista resursseista ja muista pikkukilkkeistä.
Peli Sea Dragonsia on ohi noin puolessa tunnissa, mutta etenkin ensimmäisillä pelikerroilla kannattaa varata vähän ekstra-aikaa tämän arvion päälle.
Kaunista ja suoraviivaista sisältäen sopivasti täkyjä
Sea Dragons on kauniiseen ulkoasuun paketoitu polyominopeli. Nyt ei pelata tetrismäisiä laattoja pelilaudalle vaan korttien kautta sinne ilmestyvät merihirviöt puisine päineen ja käärmemäisine ruuminosineen polyominomuodoissa. Hirviöiden pää- ja ruumisosilla ei pelilaudalla ole toiminnallisesti eroa vaan kyse on ainoastaan silmäkarkista. Pääosien ainoa muu kuin ulkonäöllinen tarkoitus on toimia pelin päättymisen indikaattorina eli kun pääosat loppuvat niin loppuu pelikin.
Pelaaminen itsessään on jouhevaa kilpailua laivamerkeistä ja tarjolla olevista tiketeistä. Tätä osuutta maustamassa on raha jota harvemmin on yltäkylläisesti vaan sitä kuluu ikävän vauhdikkaasti pyörre- ja merivirtaruutuihin hirviöiden osia pelatessa.
Jotta peli ei kapsahda liian kuivakkaaksi ja kaiken näkyvän tiedon laskemiseksi on mukaan leipaistu korallikortit tuomaan lisäjännitettä lopun enemmistöpisteytyksiin. Riittääkö näkyvä enemmistö merihirviöistä laudan neljänneksillä vai paljastuuko kaverin korallikorttikätköistä lappu taikka parikin jolla tämä kirii rinnalle tai ohikin – se on mielenkiintoinen lisäpähkäiltävä punnittavaksi.
Kiitos näiden parin mainion pelillisen lisäelementin Sea Dragons tarjoilee peliä enemmän kuin mitä päällepäin antaa äkkiseltään ymmärtää. Ja tässä on myös syy sille miksi nostan Sea Dragonsin vuoden 2023 parhaiden uusien julkaisujen joukkoon. Peli ymmärtää olla riittävän napakka ja suoraviivainen, mutta siihen sisältyy silti riittävästi yllätyksellisyyttä. Ja onhan tuo nättikin katseltava vaikka kuvitus ja komponentit yksinkertaisia ovatkin.
Miinuspuolelle on vähänlaisesti listattavaa. En katsele koskaan hyvällä sitä jos komponenteissa pihistellään pakottaen ottamaan pelivärejä käyttöön “tietyssä järjestyksessä” ja tähän Sea Dragons syyllistyy. Kaksinpelit pelataan siten aina punaisilla ja vihreillä, kolmella mukaan tulee violetti, sitten pinkki ja viidellä viimein myös keltainen. Tällä ratkaisulla on säästetty vähän puisissa komponenteissa, mutta peliväri-fakkiintunut kaveri kuten minä joutuu pelaamaan useimmiten ihan oudolla värillä sen omimman sijaan mikä nyt vain on mälsää.
Pienestä miinuksestaan huolimatta Sea Dragons on mainio tapaus jota pelaa hyvinkin erilaisella porukalla. Se sopii perhepelipöytään heittämällä, mutta toisaalta siinä on siinä määrin pieniä onnistuneita koukkuja, että peli miellyttää myös peliharrastajaa. Erinomainen peli ja saa lämpimät suosituksemme!
