Skip to main content

ClipCut Parks – saksitko silkkaa silppua?

Roll-and-Write -pelit eli kotoisammin ‘kupongintäyttöpelit’ ovat olleet jo useamman vuoden “IN”. Tästä syystä niitä on markkinoilla valtavasti pelien pääsääntöisesti toistaessa tuttua ja kulunutta kaavaa ‘heitä noppaa tai käännä kortti -> tuhraa kynällä paperia -> toista’. Vaan onneksi on niitäkin, jotka pyrkivät viemään genreä eteenpäin – tästä yhtenä oivallisena esimerkkinä nyt tarkastelussa oleva ClipCut Parks.

Tuleekohan tästä mitään?

Saksien suhinaa

Pelilaatikon sisältö on tuttu huttua niitä saksia lukuunottamatta: on iso pinkka kuponkeja, pakka kortteja, noppa ja muutamia pelimerkkejä. Kynät puuttuvat, mutta sen sijaan on sakset tutuissa peliväreissä: on vihreää, keltaista, punaista ja sinistä vaikka yksivärinen settikin oli riittänyt. Pidän silti tästä leikkisästä ajatuksesta.

“Kuka pelasikaan sinisellä? Jaa niin, Jani on paikalla, joten tässä sulle siniset sakset, itse otan tutusti keltaiset. Ja Jussille olis tarjolla nämä vihreät.”

Kukin pelaaja saa viiden puistokortin pakan, jotka sekoitetaan ja kaksi käännetään näkyville. Tehtävänä on omasta kupongista saada saksittua sopivia paperisuiroja irti siten, että ne täyttävät omien puistokorttien muodon ja niissä kuvatut vaatimukset. Pääsääntöisesti muodot saa täyttää pieninä silppuina vaikka ruutu kerrallaan, mutta on joukossa osuuksiakin, joihin pitää saada kerralla isompia kaistaleita. Ja jos käytössä on hankalammat puistokortit, niin vaatimus voi olla jopa yksi iso polyomino-pala askarreltavaksi.

Noppa ohjaa leikkelyä: nyt tarjolla on kaksi kolmen ruudun mittaista suoraa leikkausta.

Ja jotta hommassa on mitään mieltä ja haastetta, niin kuponkiaan ei saa saksia miten tahtoo, vaan tässä kohtaa katse kääntyy noppaan. Joka kierros heitetään noppaa, mikä kertoo kuinka monta leikkuuta on käytössä ja kuinka pitkiä yksittäiset leikkuut ovat. Jos siis noppa näyttää ‘3’ ja ‘3’, tarkoittaa se, että tällä kierroksella tehdään kaksi kolmen mittaista suoraa leikkuuta.

Kukin pelaaja käyttää tarjolla olevat saksimiset kuten parhaaksi näkee. Aina kun omasta arkista putoaa palasia, pitäisi nämä suirot saada sellaisenaan mahtumaan omaan puistoon. Liian suuret tai muilta osin kelpaamattomat osat rutataan myttyyn muistuttamaan hukkapaloista.

Saksimalla tästä irtoaisi kätevästi viiden ruudun iso pala – vaan onko sille tarvetta?

Mikäli pelaaja saa puistokortin täytettyä viimeistä ruutua myöten, laitetaan täytetty kortti sivuun ja käännetään omasta pakasta uusi puistokortti näkyviin. Valmis puisto palkitsee kortin alalaidan mukaisella kertaedulla, joka on joko yksittäinen lisäleikkuu tai kertakäyttöinen merkki, jolla helpotetaan tulevien puistojen valmistamista tavalla tai toisella.

Viidellä täytetyllä puistokortilla voittaa ClipCut Parksin. Tämän vaatimuksen täyttämiseen menee heikommallakin leikkuutaidolla maksimissaan 15 minuuttia.

Omintakeisen toimiva idea

ClipCut Parks on mainio peli. Se muistuttaa yllättävänkin paljon perinteisempiä kupongintäyttelyitä, mutta oman paperiarkin leikkely tuo virkistävää vaihtelua tussailuun verrattuna. Saksimisen mukanaan tuoma haaste on mielenkiintoinen ja eritoten haastavampien puistokorttien askartelu mielekästä.

Ja tosiaan pelkästään peruspuistoilla pelattuna ClipCut Parks ei osu välttämättä ihan maaliin. Tämä siksi, että peruspuistot ovat ovat pääosin perussilpulla rakennettavia ja pieni lisämauste mitä ne haastavammat kortit tuovat on pelkästään tervetullut.

Viimeistelyä vailla valmista: tavoitteena vain yhden ruudun leikkuu.

Kuten muidenkin kupongintäyttelyjen kohdalla, ClipCut Parks on lopulta parhaimmillaan silloin tällöin erän taikka pari pelattuna – koko illan viihteeksi siitä ei siis ole. Pelin eduksi on laskettava lisäksi se, että se haastaa pelaajat visuaalisesti siinä missä jotkin kupongintäyttelyt ovat enemmän matemaattisia haasteita. Onko tämä sitten toivottu ja mieleinen suunta, sen pohdinnan jokainen joutuu tekemään itse.

Yhtä kaikki, ClipCut Parks on peli, jota on helppo lähestyä hyvinin erilaisissa tilaisuuksissa ja siten hyvä lisä melkeinpä pelikirjastoon kuin pelikirjastoon, jossa lyhyille täytepeleille on aika-ajoin tarvetta. Se ei kerro mitään veikeää tarinaa, mutta ei sen tarvitsekaan – pelkät terävät sakset ja kupongit riittävät.

Tero

Tero on pitkän linjan lautapelaaja, jota kiinnostavat myös konsoli- ja tietokonepelit. Uusiin peleihin tutustuminen kiinnostaa aina ja leikkisästi voidaankin sanoa, että Teron missiona on tietää lautapeleistä enemmän kuin kaupan sedät. Teron sweet spot on peleissä, joiden kesto on noin tunnin luokkaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.