3 Ring Circus – sirkus saapuu kaupunkiin

Spiel’23 messujen ennakoissa (mm. BGG:n Spiel’23 Preview) kuumimpien uutuuksien joukoissa keikkunut 3 Ring Circus (2023) haastaa pelaajat kokoamaan päräyttävimmän sirkusesityksen ja valtaamaan esityksillään katsojien sydämet. Onko juuri sinun esityksesi klovnit ne mantereen hilpeimmät tai miekannielijän ohjelmanumero se josta kylillä puhutaan vielä kuukausia sirkuksen lähtemisen jälkeen?

Ohjelmanumeroiden rakentelua

Pelaajien käsissä on pieni ja piskuinen sirkus, johon pelin alkaessa palkataan sen ensimmäinen esiintyjä samalla kun karavaani saa lähtöpisteensä Amerikan kartalta. Lisäksi pelaajat saavat ensimmäisen (vielä) salaisen pisteytyskorttinsa joka osaltaan antaa suuntaa siihen mitä pelaajan kannattaa tavoitella.

Sirkuksen ensimmäiset taiteilijat tulevat ns. annettuna taiteilijapakasta ja samoin siihen saatavat rahavarat (ja ehkä vähän ylimääräistäkin) erillisestä rahapakasta. Pelin rahapakka itse asiassa koostuu tässä tapauksessa kaksikäyttöisistä korteista: niitä voi käyttää esiintyjien palkkaamiseen, mutta niissä on aina myös tarjolla vakioesiintyjiä tai sirkuksen taustatyövoimaa. Toisin sanoen rahakorttien tyyppejäkin voi ja kannattaakin ottaa esityksiin mukaan vaikkakin huikeimmat esiintyjät majailevat taitelijapakassa.

Aloituskädessä ennustajaa, koiraesitystä ja norsuja. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Tehdyn alkuasetelman jälkeen pelivuorolla valitaan kahden vaihtoehdon väliltä: joko palkataan sirkukseen lisäväkeä tai raijataan karavaani uudelle paikkakunnalle ja vetäistään siellä show sen hetkisellä kokoonpanolla.

Uudet palkattavat esiintyjät tulevat aina käsikorteista ja samassa yhteydessä hoidetaan palkanmaksu rahakorteilla. Esitysten rakenteluun pelaajilla on omat pelilautansa johon taiteilijat järjestellään kolmeen riviin. Kunkin rivin ensimmäinen kiinnitetty taitelija haluaa aina täyden palkan ja myöhemmät erotuksen verran verrattuna sen hetkiseen arvokkaimpaan esiintyjään. Jos käy niin, että rivissä on jo arvokkaampi ohjelmanumero tulevat ”alempiarvoiset” taiteilijat ilmaiseksi. Rivin sisällä esiintyjät järjestellään aina arvojärjestykseen tusinataiteilijasta alkaen päätyen illan huikeimpaan esiintyjään.

Hupaisat laamat kiilaavat starteriksi koska ovat numeroarvoltaan pienimpiä. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Esiintyjien rekrytoinneilla parannetaan oman sirkuksen kiinnostavuutta ja toisaalta kasvatetaan mahdollista loppupistepotentiaalia. Korttien pelaaminen peittää esiintymislaudalta symboleita mikä on pääosin hyvä juttu: tarjolla on nimittäin ilmaisia lisäkortteja, voittopisteitä tai mahdollisuuksia pöydätä loppupisteytyskortteja. Sieltä täältä löytyy myös liikkumissymboleita, joiden peittäminen hidastaa karavaanin kulkua päälaudalla. Korttien pelaamisessa on siten puolensa ja puolensa.

Pikkupitäjän sirkusesitys kiinnostaa naapurikylilläkin

Sirkusesityksen läpivienti alkaa sillä, että oma karavaani pitää siirtää uudelle paikkakunnalle. Tässä kohtaa joutuu huomioimaan jo edellä mainitun karavaanin vauhdin eli montako pykälää päälaudalla pystyy etenemään.

Näkyvät junasymbolit kertovat oman karavaanin maksimivauhdin. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Pelilaudalla on kolmen kokoluokan paikkakuntia ja riippuen kohderuudusta niissä tarjolla erilaisia palkkioita. Pienet tuppukylät ovat rahakorttien lähteitä: kun sirkus saapuu ”Juvalle” myös lähikylien asukkaat Rantasalmelta, Puumalasta ja Sulkavalta pölähtävät paikalle sikäli kun näissä ei vielä sirkus ole esiintynyt. Tuppukylissä esityksen sisällöilläkään ei ole niin väliä vaan kassaan kilahtaa rahakortteja sen mukaan miten laajalti sirkus syrjäseuduilla kiinnostaa. Kun pelaaja on tuppukylässä shownsa vetänyt ei sen jälkeen kenelläkään ole sinne enää asiaa: kansa on huvinsa saanut ja vatsat on täynnä poppareita.

Keskikokoisissa kaupungeissa tarjolla on joko suoria voittopisteitä tai mahdollisuus parempiin sirkustaiteilijoihin – päätös kumpaa halajaa jää pelaajalle ja saatavan palkkion suuruus on sitä parempi mitä päräyttävämmän esityksen saa aikaiseksi. Keskikoon ”Iisalmessa” yleisöllä on myös toiveita minkälaisia esiintyjiä kansa toivoo näkevänsä ja jos toiveen täyttää saa siitä boostia palkkioihin.

Pittsburgilaiset haluavat nähdä taikaesityksiä, baltimorelaiset länkkäreitä. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Suurkaupunkien yleisö on kaikkein krantuinta: he eivät ota pientä sirkusta vastaan ellei tarjolla ole jotain tiettyä esitystyyppiä – vaikkapa trapetsitaiteilijaa. Toisaalta jos trapetsitaitelija löytyy ja tämän ympärille on suunniteltuna sopivasti rakennettu ohjelmanumeroiden kimara, on tällöin tarjolla hyvinkin ruhtinaallinen pistepotti. Juurikin suurkaupunkien toiveiden vuoksi ei ole lainkaan yhdentekevää ketä sirkukseensa palkkaa ja miten ohjelmanumeronsa pelaajalaudalleen rakentaa.

Keskikokoisiin ja suurkaupunkeihin pääsevät niin halutessaan kaikki pelaajat pelin aikana, mutta nopeimmille on ekstraporkkanaa tarjolla esimerkiksi lisäpisteiden muodossa. Kaikista sirkusesityksistä jätetään kartalle merkiksi oma sirkusteltta, jotta tiedetään missä (ja kuka) on käyty ja toisaalta minne (=tuppukylät) ei edes enää voi mennä.

Kunkin sirkusesityksen päätteeksi maankuulun Barnum-sirkuksen karavaani nytkähtää pykälän eteenpäin päälaudalla. Barnumin päätyessä suurkaupunkiin pysähdytään hetkeksi enemmistöpisteytyksen äärelle ennen kuin pelivuorot jatkuvat. Enemmistöpisteytyksissä huomioidaan juuri tämän maanosan sirkusesitysten määrät pelaajittain ja jaellaan voittopisteitä eniten esityksiä pitäneille. Kun Barnumin karavaani lopulta päätyy takaisin lähtöpaikkaansa seuraa vielä viimeinen enemmistöpisteytys ennen loppupisteytyksiä.

Washingtoniin ei ole asiaa ilman norsuja, ylempänä näkyy että pelaajan show on rakennettu toiveet huomioiden aina tukikortteja myöten – NYT ropisee pisteitä! (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Pelaajat saavat pelin päätteeksi kokoamistaan esityksistä voittopisteitä kunkin esiintyjän antaessa korttiin merkityn kiinteän pistemäärän mutta etenkin arvokkaammat taitelijat kombottuvat vielä muidenkin esiintyjien kanssa. Niinikään tässä kohtaa pelaajan tavoitekortit jotka on ehtinyt laudalleen kylvämään pelin tuoksinassa tuottavat voittopisteitä.

Suurimmalla pistepotilla luonnollisesti voittaa. Pelikelloa 3 Ring Circus kuluttaa reilun tunnin eli pelilaatikkoon raapustettu arvio 80 minuutista pitää aika hyvin kutinsa.

Näyttävä ja ainutlaatuinen tapaus

Ensireaktiona 3 Ring Circus ihastuttaa korealla ulkoasullaan: pelin graafinen ilme Edu Vallsin tuottamana on nappiosuma ja suorastaan tihkuu teemaa alkaen ihan jo pelin kompaktin laatikon grafiikoista. Komponentit ovat muutoinkin jiirissä mitä nyt pelilauta ja siihen liittyvät muutamat nappulat vähän pienenpuoleisia ovatkin.

Sisältökään ei petä. Pelivuorolla on vain kaksi toimintovaihtoehtoa joiden väliltä valita, mutta näinkin vähään on saatu kummasti pähkäiltävää ja päätöksiä. Kartalla on käynnissä kilpajuoksu eri kohteisiin ja toisaalta aikaa vastaan kun Barnum mataa kohti välipisteytyksiä. Toisaalla on menossa henkilökohtaisempi esitysten rakentelu omine pulmineen. Tämä keskeisten mekaniikkojen eli oman tableaun rakentelu yhdistettynä kartan enemmistöpeliin on yhtälö joka näin yhteenliitettynä luo uuden tuntua eikä muistuta ainakaan äkkiseltään mitään toista peliä.

Barnumin isompi karavaani etenee kartalla pelaajien sirkusten esiintyessä. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Tuuria pelissä riittää mikä tiivistyy erityisesti korttitarjoomaan. Todennäköisyys, että yksittäinen pelaaja – kaikista pelaajista nyt puhumattakaan – pääsisi ylipäätään kaikkiin suurkaupunkeihin esiintymään on häviävän pieni. Tämä syystä että suurkaupunkien vaatimia taitelijakortteja on pakassa vain muutamia ja kukaan ei tiedä milloin ne seuraavat täsmäkortit tarjolle edes tulevat.

Toisaalta on hyvä jo alkuun tiedostaa, että voiton kannalta kaikkialle ei edes ole tarve päästä ja tärkeämpää on muutenkin rakentaa pitkän tähtäimen suunnitelma pitäen silti tilaa sopivalle joustolle jos tilaisuus antaakin varkaan.

Toisekseen korttituuri nostaa päätään henkilökohtaisten tavoitekorttien muodossa joita koko pelin aikana voi saada ainoastaan kolme ja juurikin samaisen määrän niitä pääsee pelaamaankin. Tähän osaan tiivistyvää tuuria voi yrittää minimoida hankkimalla tavoitekorttinsa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa jolloin niiden täyttämiseenkin ehtii vaikuttamaan etukenossa. Totuus silti on, että etenkin tällä osa-alueella Lady Fortunan avustuksella voi käydä armoton flaksi vielä pelin loppuvaiheessakin tai sitten ei.

Se tökkääkö edellä mainittu tuuripitoisuus vai ei lienee pelaajaprofiilikohtainen juttu eikä esim. allekirjoittanutta haittaa laisinkaan, mutta saattaahan tuo joissain porukoissa ylimääräistä nurinaa aiheuttaa.

Soolopeliä varten yksi pelaajalaudoista käännetään automan käyttöön. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Itselleni ainoa nurinan aihe 3 Ring Circuksessa on osittain sekavahko pelilauta. Isommalla pelilaudalla etenkin keskikokoisten kaupunkien vaatimukset olisi todennäköisesti saanut kyseisen kaupungin kylkeen. Nyt ne on tilanahtauden (?) tai muun epäolennaisen syyn vuoksi roiskittu minne sattuu ja niitä joutuu hakemalla hakemaan silloin kun niiden tietoa kaipaa. Ärsyttävä moka muuten toimivassa ulkoasussa.

Eri pelaajamäärille (1-4) 3 Ring Circus skaalautuu varsin näppärästi. Nuppiluvusta riippuen osa pelilaudasta rajautuu pois pelin alkaessa ja tätä varten mukana tulee kartanpeittämiseen sopivia palasia. Sittenkin sitä parempi mitä useampi pelaaja, enemmistömekaniikka kun juurikin huutaa isompaa määrää kilpailijoita.

Nykystandardien mukaisesti soolopelikin löytyy jossa pelaajaa vastassa on automa-pelaaja jonka vaikeustasoa voi säätää kolmiportaisella asteikolla. Soolopelimuodosta vastaa lukuisiin peleihin vastaavia suunnitellut David Turczi. Soolopeli hoituu mukavan suoraviivaisesti eli pikaisen testauksen perusteella se ajanee asiansa, mutta jätän sen puolen tarkemman arvioinnin enemmän soolopelejä harrastavien vastuulle.

Kokonaisuutena 3 Ring Circus on maittava coctail ja fyysistä kokoaan isompi tapaus. Se saa meiltä lisäkiitosta siitä, että lopputulos paitsi näyttää kiinnostavalta tarjoilee myös pelinä muutakin kuin tusinatavaraa. Kelpo peli!

3 Ring Circus – mainio sirkuspeli 1-4 pelaajalle. (Kuva: Tero Hyötyläinen)

Tero

Tero on pitkän linjan lautapelaaja, jota pelit ja pelaaminen - oli sitten kyseessä pahvilauta tai digitaaliset pelit - ovat kiinnostaneet aina. Uusiin peleihin tutustuminen kutittelee aina ja leikkisästi voidaankin sanoa, että Teron missiona on tietää lautapeleistä enemmän kuin kaupan myyjät. Teron sweet spot on peleissä, joiden kesto on noin tunnin luokkaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.