Lords of Worlds (2025) on jälleen yksi tutkaparin Wolfgang Kramer & Michael Kiesling yhteistuotos ja ainoa kaksikon täysin uusi pelidesign vuodelle 2025. Tai no, Boardgamegeek.com listaa toiseksi pelin nimeltä Immortal (joka sekin on muuten blogissamme arvosteltu) mutta siinä on selkeät viitteet aiempaan Kramerin peliin.
Niin tai näin, Lords of Worlds päätyi Spiel’25 tarkkailuluokka -artikkeliimme kiinnostavimpien uutuuksien joukkoon. Tämä osin suunnittelijakaksikon mutta eritoten sääntökirjan perusteella minkä perusteella lupa oli odottaa soljuvaa korttivetoista laatta-asettelua. Pelin saimme käsiimme jo tuoreeltaan messutuomisena kaverin toimittamana ja siten se on ehtinyt pyörähtää pöydällä jo monen monta kertaa. On siten “tuomion” aika.
Lords of Worldsin teema ainakin on hilpeä: pelaajat ovat jumalia luomassa toinen toistaan parempia planeettoja. Tähän projektiin tarvitaan materiaaleja jotka eivät edes “tekijätyypeille” ilmesty tyhjästä vaan niin vain jumalatkin shoppailevat lähimarketissa tarveaineiden perässä. Bonuskortteja ei sentään vingutella eikä hankintoja makseta perheen yhteiseltä tililtä vaan ostoksiin käytetään kylmää käteistä eri valuutoissa. Tai no, assistenteista ohjekirjassa puhutaan aluksi, mutta niin vain maksamiseksi homma kääntyy mitä pidemmälle sääntöpumaskassa edetään.
Kori käteen ja markettiin
Pelin alkaessa kunkin pelaajan edessä odottaa tyhjä heksaruuduista koostuva planeetta. Lisäksi taskussa polttelee koko joukko kahisevaa joka pelaajille on pelin alkaessa jaettu. Paikallinen minimarketti odottaa sekin asiakkaita täynnään houkuttimia joskin valtaosa valikoimasta lurkkii vielä piilossa. Niin ja erillisillä rahamarkkinoilla on pätäkkää vaihteleva määrä kuudessa pinossa.
Pelivuorolla on kaksi toimintovaihtoehtoa: joko napataan rahaa myöhemmin käytettäväksi tai tehdään markettiostoksia. Ensimainittu on juurikin niin suoraviivainen toimenpide kuin on sanoitettukin eli tällöin kaapaistaan yksi rahamarkkinoiden rahapinoista omaan kätöseen.
Poimitun rahanipun tilalle käännellään nostopakasta uusia kortteja mutta tämä tehdään siten, että jos paljastettu kortti on väriltään tyyppiä jota pöydästä jo löytyy alle kahdeksan rahan edestä niin kortti sujahtaa näiden jatkeeksi. Vasta kun tällaista vaihtoehtoa ei löydy muodostuu uusi kuudes korttinippu ja täyttö päätetään siihen. Erilaisia valuuttoja Lords of Worlds tuntee viittä laatua ja näiden lisäksi on jokereita.
Toinen vaihtoehto on laatan osto marketista. Toiminto pitää sisällään niin halutessaan sekä liikkumisen että kohderuudun laatan oston, mutta kaikki pitää maksaa yhdessä ja samassa valuutassa. Oman ostoskorin siirtely kaupassa maksaa yhden per liikuttu ruutu ja laatta itsessään niin paljon kuin mikä numero siinä on.
Pääosan ostoksista saa tehdä haluamassaan valuutassa mutta osassa valuutta on lukittu – nämä värilukitut ruudut on painettu markettilautaan. Se etu lukituissa valuutoissa on, että laatan ostajaa palkitaan tällaisesta “hankalammasta hankinnasta” viidellä lisäpisteellä.
Jumalten kaupassa jokainen ostos paljastaa myös kaupan valikoimaa lisää. Pelin alkaessa laattoja on näkyvissä vain siellä täällä, mutta jokainen tehty ostos kääntää ympärillä vielä alassuin odottavat laatat näkyviin ja siten ostettavaksi.
Planeetan rakentelua
Tehty hankinta istutetaan pelaajan planeetalle jossa tarjolla on sekä tyhjiä että arkkitehdillä varustettuja ruutuja. Jos laatan asettaa tyhjään ruutuun saa samantien poimia marketista toisenkin laatan oman ostoskorin vierestä tai vaihtoehtoisesti valita sivupoolin yhden kuudesta laatasta. Jos taas tuli peittäneeksi arkkitehdin jää lisälaatta saamatta mutta pistepotti kasvaa juuri asetetun laatan arvon verran.
Omaa planeettaa työstetään kahdesta näkökulmasta. Toisaalta pyritään tekemään saman maatyypin isoja alueita ja toisaalta planeettaa haluaa täyttää samoilla numeroilla mikä tarkoittaa siten väistämättä eri maatyyppejä; jälkimmäinen pisteytystapa tulee mukaan edistyneemmässä pelimuodossa. Kumpainenkin tavoite tarjoilee huomattavan muhkean pistepotin pelin päätteeksi joten näihin tavoitteisiin kannattaa keksittyä.
Laattavalikoimasta löytyy tavallisten maatyyppien ohella myös jokereita, arkkitehteja, salvia-puita sekä näköalatasanteita. Kahta ensimainittua ei tarvinne avata sen enempää kun arkkitehtien funktiokin tuli avattua jo edellä. Sen sijaan salviat antavat asetettaessa pisteitä sitä enemmän mitä enemmän ympärillä on jo entuudestaan laattoja. Näköalatasanne taas palkitsee yhdestä jo rakennetusta ja näköalatasanteen vieressä olevasta maatyyppiketjusta pisteitä sitä enemmän mitä pidemmästä ketjusta on kyse.
Peli Lords of Worldsiä tulee päätökseensä, kun pelaajien planeetat täyttyvät tai tulevat liki valmiiksi – vähän pelaajamäärästä riippuen.. Pelin päätteeksi lasketaan maa-alueketjujen arvot ja samannumeroisten laattojen sarjat. Suurimmalla pistepotilla kruunataan parhaan planeetan tekijäksi.
Peliaikaa Lords of Worlds kuluttaa noin 45 minuuttia oli pelaajamäärä mitä tahansa 2-4 väliltä.
Kakkoslaatuinen graafinen ilme tunnelman latistajana
Lords of Worlds on jättänyt hyvin kaksijakoiset fiilikset. Teema on hauska – kun sen tietää – ja jos ei tiedä niin peli herättää enemmänkin ihmetystä: “Ai, miksi mulla on ostoskori – niinku häh?”
Pelin pelaaminen on suoraviivaista, nopeaa ja etenkin rahamarkkinamekanismi toimii esimerkillisen hyvin. Vähän se osa pelistä tuo mieleen Alhambran vaikka lopulta näillä kahdella ei juuri yhtäläisyyksiä olekaan. Mutta siis rahakuviot ja ostomekanismi on suoraviivaisen toimiva ja pitää sisällään sopivasti pientä tuurielementtiä kun otetun rahapinkat tilalle aletaan paljastelemaan uusia kortteja. Perhepelille juuri hyvä näin!
Settien rakentelu on sekin sinällään selkeä tavoite ja ohjaa alusta alkaen suuntaan mihin pyrkiä eli vaikka et olisi peliä ennen pelannutkaan olet heti jyvällä. Tämä kaikki plussaa ja pidänkin Lords of Worldsin ytimestä.
Mutta sitten ne miinukset. Ja nämä nyt sitten sellaisen lautapeliharrastajan suusta, joka on nähnyt vuosikymmenten saatossa monenmoisia tekeleitä ja joka ei vaadi aina sitä “kymmentä hyvää ja kahtatoista kaunista”: Mutta vaikka miten vaatimustasoa tiputtaa niin Lords of Worldsin ulkoasua voi sanalla sanoen kuvata rumaksi ja jollakin tapaa irtografiikoista kasaanriivityksi.
Laatikon kansi on vielä kiva – siinähän on selkeästi jumalat ja avustajat shoppailemassa. Sisällössä laatu lähtee heittelemään pahemmin kuin Azul: Queen’s Garden konsanaan: pelaajien planeettalaudat mitäänsanomattomia ja kauppalaudassa ei oikein mitää järkeä. Yksittäiset maisemalaatat sellaisenaan hyvinkin kelpaavia ja materiaalilaadultaan hyviä. Valuuttakorttien eli siis avustajien grafiikka taas on kuin jostain ihan muusta pelistä riipaistu. Ulkoasullisen sekamelskan kruunaa ihan omannäköinen pisteytyksen muistilauta josta pistearvot näkyvät kovin huonosti ja on muutoinkin viimeistelemättömän näköiinen. Pikkiriikkiset pisteytysnamiskat ovat kirsikkana sekemetelisopassa.
Minulle Lords of Worldsin ulkoasu ja komponentit näyttäyvät siltä kuin pelaisin vielä pelin protoa ilman lopullisia komponenttiratkaisuja. Tykötarpeet on kuin joukko pöytälaatikon pohjalta kaiveltuja mikä saa minut kiristelemään hampaita kun ovat ristiriidassa pelillisen annin kanssa.
Lords of Worlds on ulkoasua lukuunottamatta oikein viihdyttävä mutta juuri ontuvan esillepanonsa vuoksi siihen on jotenkin penseää tarttua. Saati lähteä tarjoamaan sitä uudelle yleisölle. En ihan hetkeen muista kokeneeni tällaista sekaista ristiriitaa pelin sisällön ja ulkoasun välillä joten johonkin kipeään hermoon se nyt iloisesti napsahtaa. Ottakaa siis varoituksen sananen jos/kun harkitsette Lords of Worldsin hankintaa.
