Immortal (2025) on suunnittelijakaksikon Wolfgang Kramer & Michael Kiesling settienrakentelu jossa tehdään kukkaistutuksia hautuumaalle. Teemoitus on kieltämättä erikoisempi mutta pelillisesti valtaosa löytänee yhtäläisyyksiä vaikkapa palkittuihin peleihin Qwirkle (2006) ja Rummikub (1977) – molemmat näistä muuten oman aikansa Spiel des Jahres -voittajia (vuosilta 2011 ja 1980).
Väitän silti ettei Immortalin taustalla ole suoraan kumpikaan edellä mainituista vaan Kramerin vähemmän tunnettu ja aikanaan vain saksaksi julkaistu Paroli (1994) – siinä määrin yhtäläisyyksiä Immortalista ja Parolista löytyy. Parolin saksankielisyydestä (=sääntökirja) johtuen esikuva tuskin on kuitenkaan tuttu kuin pienelle porukalle ja Suomessa edeltäjästä liikkunee tasan se yksi kappale jonka olen itse kotiintuomisina joskus Spiel-messuilta tuonut.
Liekö sitten Kramer esitellyt vanhaa peliään hyvälle ja pitkäaikaiselle suunnittelijaystävälleen ja nyt yhdessä Michael Kieslingin kanssa tullaan ulos edelleenkehitetyllä ja modernisoidulla Parolilla? Spekulaatiota kaikki tämä toki, mutta Immortal on joka tapauksessa pätevä peli joka ansaitsee tarkemman tarkastelunsa.
Laatoista eroon rivakasti
Pelin alkaessa pelaajilla on parinkymmenen laatan henkilökohtainen pooli, josta 12 laattaa saa heti käyttöön. Laatat ovat miellyttävästi maalattua puuta, kooltaan noin 2×2 senttimetriä ja ne saa pystyasentoon piiloon muiden katseilta. Laatoissa un kuvattuna kukkia neljässä värissä, numeroituna välille 1-13 ja kaikista laatoista on kaksi kopiota – aivan kuten Rummikubissa. Tavoitteena on päästä omista laatoista eroon pöytäämällä samassa värissä suoria tai toistaa samaa numeroa eri väreissä ja näin tyhjentää sekä käytössä olevat laatat että oma laattapooli.
Pelivuorolla on kolme toimintovaihtoehtoa mistä valita: voit nostaa yksittäisen laatan omasta poolista, vaihtaa käytössä olevista laatoista osan tai vaikka kaikki yhtä moneen yleispoolin sokkolaattan tai pelata laattoja. Näistä laattojen pelaaminen jakautuu vielä kahteen alivaiheeseen: olemassaolevien laattojen mahdolliseen uudelleenjärjestelyyn JA uusien laattojen pelaamiseen.
Pöydässä olevia laattoja saa siirtää ja järjestellä uusiksi viiden laatan verran “mitä vain minne vain siirtäen” kunhan siirtelyn päätteeksi kaikki pelilaudalla olevat laatat ovat osa vähintään kolmen laatan rykelmää.
Laattojen pelaamiseen Immortal tuo omintakeisemman twistin: pelivuorolla pelattavat laatat tulee pelata yhteen ja samaan riviin tai sarakkeeseen. Laattojen pelaamisen päätteeksi kaikkien laattojen tulee olla niinikään osa kolme laatan ryhmää aivan kuten edellä laattojen järjestelyn päätteeksikin.
Edeltä pitää hoksata vielä sekin, että sääntöjen puitteissa ja sopivasti pelilaudalla jo olevia laattoja uudelleenjärjestelemällä voi mahdollistaa laattojaan hajapelaamiseen (suorassa linjassa) sinne tänne pelilautaa. Ja tämä onkin keskeinen menestymistekijä Immortalissa. Toinen tavoiteltava asia on saada kaikki omat käytössä olevat laatat laudalle, jolloin saa ilmaiseksi nostaa omasta poolista viisi uutta laattaa mikä siis itsessään vastaa jo viittä pelivuoroa jossa nostaisit vain yksittäisen laatan.
Pelin perusidea ei yllä esitetystä muutu mitä nyt pelin edetessä ja pelilaudan täyttyessä laattojen uudelleenjärjestelylle on koko ajan vähemmän tilaa.
Immortal päättyy sen kierroksen päätteeksi kun yksi tai useampi pelaaja saa kaikki laattansa omaa nostopoolia myöten pelilaudalle. Omat laattansa käyttänyt voittaa ja tasapelikin on mahdollinen mikäli useampi onnistuu tavoitteessa viimeiseksi jääneen pelikierroksen aikana. Yksi peli Immortalia vie peliaikaa 30-45 minuuttiin.
Sääntökirjasta löytyy myös aloittelijaversio jossa käytössä on vähemmän laattoja ja pienempi pelilauta. Ja onpa variaationa vielä settienrakenteluunkin helpotusta tarjolla. Vaihtoehtoisesti kokeneemmille pelaajille työnnetään jo alkuun isompi laattapooli tyhjennettäväksi mikä samalla tarkoittaa sitä, että myös pelilauta tulee täydemmäksi.
Tuttua sopivasti uusin maustein
Perinteisiin settienrakenteluihin ja rommipeleihin tottuneelle Immortal on pääpiirteittään tuttu: värisuoria ja saman numeron sarjoja on rakenneltu vuosikymmeniä lukuisissa eri peleissä. Jo alkuun mainitusta Rummikubista lainattu laattajakauma ja valmiiden settien purku uusiin lisää tuttuuden tunnettu – toki Immortal rajoittaa uudelleenjärjestelyjä merkittävästi.
Rajatumpi valmiiden settien uudelleenjärjestely yhdistettynä sääntöön jossa uudet laatat tulee rakentaa samaan linjaan muodostavat sittenkin uudenlaisen pelikokemuksen. Haaste on itse asiassa sellainen, että ensimmäiset pelikerrat Immortalia menevät näiden uusien rajojen omaksumiseen ja hahmottamiseen miten ottaa niistä kaikki hyödyt irti. Tämä havainto tällaisen kokeneen ja paljon mm. Rummikubia pelanneen suusta sanottuna.
Lopputulos on mielenkiintoinen ja ja sitä mielenkiintoisemmaksi peli käy mitä ahtaammaksi pelilauta rakentuu. Alun “setit mahtuu ihan minne vain” muuttuu kitsasteluksi, jossa aiemmin pöydättyjen laattojen uudelleenjärjestely käy haastavammaksi samalla kun yrittää tehdä tilaa omalle pöytäykselle. Peliin tehdyt laattojen järjestelyrajaukset ovat sikälikin hyviä, että pelivuorot pysyvät suhteellisen napakoina kun pelilaudan olemassaolevaa tilannetta ei voi “räjäyttää” täysin vaan taarjolla on vain pientä säätövaraa.
Immortal on toviin parasta mitä tällaisten perhepelimäisten settienrakentelun saralla on nähty. Sen yksinkertaiset säännöt on nopeasti opetettu ja sisäistettykin, mutta sittenkin jää riittävästi oivallettavaa ja tilaa ahaa-elämyksille. Hyvän pelin merkkejä edellä mainitut.
Peliä on erittäin helppo suositella abstraktien settienrakentelujen ystäville ja tartun sen tarjoamaan haasteeseen paljon mieluummin kuin vaikkapa Qwirkleen tai Rummikubiin. Ja jos vaikkapa Completto (2015) kutittelee pelihermoa oikeista paikoista, niin siihen verrattuna Immortal tarjoilee enemmän peliä. Siispä lämpimät suositteluni tälle uutuudelle!
