Mombasa (2015) oli itävaltalaisen Alexander Pfisterin läpimurto raskaampien strategiapelien saralla. Ennen sitä Pifster oli toki ehtinyt todistamaan suunnitteluosaamistaan mainioilla perhepeleillä Port Royal (2014) sekä Kennerspiel des Jahres -voittajalla Broom Service (2015).
Myös Mombasa “osui maaliin” sen voittaessa useampia harrastajatason lautapelipalkintoja. Palkintosadetta ei hillinnyt edes pelin ei-niin-kepeä kolonialismiteemoitus jossa Mombasan tapauksessa keskitytään Afrikan mantereelle operoivien neljän eri korporaation timanttibisneksiin. Toki Mombasan abstraktiotaso on europelimäiseen tapaan siinä määrin pintapuolinen, että raskas teema on helppo jättää taka-alalle ja keskittyä mainioista ja toimivista pelimekaniikoista nauttimiseen.
Jos alkuperäinen teema kuitenkin etoo on vaihtoehtokin: Skymines (2022) on uusversiointi Mombasta missä runko on ennallaan, mutta operointi huomattavasti neutraalimmassa ympäristössä kuun kamaralla.
Pelin alkaessa Afrikan mantereen aarteet odottavat vielä ottajaansa ja niitä ovat kärkkymässä eri puolilta pelilautaa levittäytymisensä aloittavat neljä korporaatiota. Yksikään yrityksistä ei ole pelaajien omistama, mutta koska pelaajat tekemisillään pyrkivät haalimaan osakkeita näistä korporaatioista ja iso osa tehdyistä toimista vaikuttaa yritysten arvoon on selvää, että kukin haluaa vahvistaa ja suojata oman osakesalkkunsa arvon.
Korttitoimintojen suunnittelu pelin sydämessä
Mombasan ytimessä on omintakeinen korttitoimintomekaniikka. Kunkin kierroksen alkaessa pelaajat tekevät toisilta piilossa suunnitelman mitä toimintoja tällä kierroksella tekevät – tämä suunnitelma tehdään käsikortein asettelemalla 3-5 korttia alassuin pelaajakohtaisen apulaudan alapuolelle. Pelin alkaessa käytössä on ainoastaan kolme korttislottia mutta pelin edetessä on mahdollista vapauttaa niitä pari lisää. Tämä korttislottien avaaminen on keskeisiä menestystekijöitä etenkin jos sen saa suoritettua rivakasti.
Kun suunnitelmat on tehty paljastetaan pelatut kortit ja alkaa korttien käyttö vuorojärjestyksessä. Käytetyt kortit flipataan käytön yhteydessä alassuin. Mombasan kortit voi jakaa neljään päätyyppiin: tuotteet, tutkimusmatkat, henkilökortit ja suorat osakkeet. Näistä osakkeet eivät sisällä toimintoa vaan ne ovat suoria voittopisteitä, mutta niitä tuleekin tarjolle vasta pelin loppuvaiheessa jos silloinkaan – riippuen siitä miten ahkerasti korttimarkkinat ylipäätään elävät.
Tuotekortit eli banaanit, puuvilla ja kahvi toimivat Mombasan valuuttana eli niillä saa ostetuksi pakkaansa uusia kortteja tai kasvatettua yksittäisen korporaation osalta omaa osakesalkkua.
Henkilökorteissa on timanttikauppiaita ja kirjanpitäjiä. Ensimainittuja ei pelaajien aloituspakoissa ole ensimmäistäkään kun taas kirjanpitäjiä on yksi. Timanttikauppiaan toiminto on suoraviivainen: ne kasvattavat pelaajan timanttivarantoa eli voittopistepottia mutta avaavat riittävästi edistettynä myös yhden uuden korttislotin. Kirjanpitäjän toimintoon palataan vähän tuonnempana.
Tutkimusmatkakorteilla pelaaja valitsee yhden korporaation, joka levittäytyy Afrikan kartalla sitä laajemmalle mitä enemmän tutkimuspisteitä on käytettävissä. Toiminnolla pelaaja pääsee lätkimään kartalle yhden firman kauppapaikkoja aiempien saman korporaation tönöjen viereen vallaten näin uusia alueita jotka tässä yhteydessä antavat pelaajalle jotain hyvää: rahaa, kirjanpitopisteitä, timantteja tai osakkeita. Lisäksi laajentuminen kasvattaa korporaation osakkeen arvoa “mökkivaraston” alta paljastuvien osakkeenarvon kasvua kuvaavien kolikkosymbolien muodossa.
Pelilaudan alueomistukset elävät pelin aikana eli yhden korporaation alkujaan valtaama alue voi päätyä myös toiselle – omistussiirron maksaessa yhden ylimääräisen tutkimuspisteen. Näin myös pääsee palauttelemaan mökkejä takaisin korporaatioiden varastoon millä taas voi olla osakkeen arvoa tiputtava vaikutus.
“Per ostotili an kassatili”
…lausahdus joka palaa mieleeni aina kun puhutaan kirjanpidosta. Olen aikoinaan suorittanut useammankin kurssin kirjanpitoa ja opetellut kaksinkertaisen kirjanpidon koukerot ihan paperilla asioita pyöritellen – mikä on tarkkaa hommaa ja otsikon lauseparsin kertoiltiin opettajalle mille tileille ja kummalle puolelle sarakkeistoa tietty rahansiirto oltaisiin merkitsemässä kaksinkertaisessa kirjanpidossa.
No, ihan näin kuivakkaaksi ei Mombasan kirjanpito mene, mutta kirjanpitotoiminto on tehokkuusmielessä pelin eniten tarkkaa etukäteisvalmistelua vaativa osa.
Osa kirjanpito-minipeliä on pelilaudalta aluevaltausten myötä saatavat kirjanpitopisteet. Näillä pääsee ostamaan tilikirjoja lisättäväksi oman apulaudan kirjanpitoradalle. Yksittäisessä tilikirjassa on ylälaidassa kuvattuna vaatimus mitä tuote- ja/tai henkilökortteja pitää olla pelattuna samaan korttisuunnitelmaan mihin aikanaan pelaa kirjanpitäjänkin.
Koska kirjanpitomerkkiä saa yhdellä kirjanpitäjä-toiminnolla siirtää niin pitkälle eteenpäin kuin vaatimukset täyttyvät pelaajan korttisuunnitelmassa on pelaajan kannalta hyvä yrittää ketjuttaa yhtäläisin vaatimuksin varustettuja tilikirjoja vieri viereen.
Itse kirjanpitäjä-toiminnolla verrataan pelaajan korttisuunnitelmarivistöä tilikirjojen vaatimuksiin ja kirjanpitäjän sininen leimasin lähtee mahdollisesti liikkeelle: onko korttirivistössäsi ko. tilikirjan täyttävät kortit näkyvissä? Jos on, niin hyvä – saat siirtää leimasimen ainakin seuraavalle kirjalle! Täyttyykö seuraavakin? Ja sitä seuraava? Näin pelaaja siirtää leimasimen niin pitkälle tilikirja-rivistössä kun vaatimukset tulee täyttäneeksi ja palkkioksi saa sen viimeisimmän tilikirjaan merkityn palkkion – joka on useimmiten rahaa tai timantteja.
Lopuksi kirjanpitäjä-toiminnolla saa vielä irtopisteitä uusien tilikirjojen hankintaan. Aivan kuten timanttiradasta myös kirjanpitoradasta irtoaa voittopisteitä pelin päättyessä ja lisäksi riittävästi tällä radalla etenemisestä aukeaa yksi uusi slotti korttisuunnittelulle.
Paketin kruunaavat toiminnot
Korttitoimintojen suunnittelu ja suorittaminen ei ole kaikki mitä Mombasa tarjoaa. Pelaajille on kullekin kierrokselle pari toimintoa suoritettavaksi joko ennen, kesken tai jälkeen korttitoimintojen. Näiden toimintojen pelin henki on “nopeat syövät hitaat” eli jos jotain tiettyä toimintoa halajaa niin sellaisen perään kannattaa olla ajoissa liikkeellä.
Toiminnoista yksi on klassinen “haluan olla ensimmäinen pelaaja seuraavalla kierroksella” ja samalla se on ainoa tapa muuttaa Mombasan vuorojärjestystä. Lisäksi tällä valinnalla saa kylkeen yhden kirjanpitopisteen heti käytettäväksi. Kortten ostoon markkinoilta on niinikään pari ylimääräistä vaihtoehtoa joista toinen jopa ohentaa pelaajan käsikorttien pakkaa.
Täältä löytyy myös kertaboostausta seuraavan kierroksen toimintosuunnitteluun ylimääräisen timanttikauppiaan, kirjanpitäjän, tutkimusmatkailijan tai lisätuotteen muodossa. Nämä kaikki pientä rahakorvausta vastaan kuluttamatta kuitenkaan varsinaista korttislottia.
Ja yhtä lailla houkutteleva tarjous on latoa omaan korttisuunnitelmaan enemmän tiettyä tuotetta tai tutkimusmatkailua kuin muut saadaakseen mahdollisuuden haalia ilmaisia osakkeita yksittäisestä korporaatiosta kera mahdollisten ekstraetujen. Nämä vain toimintomarkkeri käyttämällä ja yksittäinen pelivuoro uhraamalla.
Kun vielä muistaa mainita, että eri korporaatioiden osakkeita kuvaavilla janoilla riittävästi etenemällä aukeaa niistäkin ekstraetuja tai jopa uusi toimintoruutuvaihtoehtoja on Mombasan kokonaiskudelma avattu kutakuinkin kaikkinensa.
Yksi pelin seitsemästä kierroksesta päättyy kun kukin pelaaja on käyttänyt toimintomarkkerinsa sekä kaikki korttisuunnitelmaansa pelatut korttinsa. Tässä kohtaa Mombasa tarjoilee vielä yhden unohtumattoman tvistin: käytetyt kortit siirretään linjassa apulaudan yläpuolella samassa kohdassa odottavaan pelattujen korttien poistopinoon josta ennen korttien siirtoa saa yhden korttipinon poimia takaisin käyttöönsä. Näin ollen nopeimmillaankin juuri käytetyn kortin saa ei seuraavalle vaan sitä seuraavalle kierrokselle, mutta useampi jää odottamaan vielä myöhempää poimintaansa.
Ensimmäisellä pelikerralla tässä kaikessa riittää todentotta pureskeltavaa, mutta asiat nivoutuvat siinä määrin jouhevasti yhteen ja symboliikka on selkeää ettei esim. pelin sääntökirjaan ole tarvetta palata oikeastaan lainkaan vaan pelaajien napakka apulappu riittää pelaamisen tueksi.
Mombasa ei ole ihan lyhyin peli vaan pelilaatikon kylkeen printattu 75-150 minuutin aika-arvio pitää hyvinkin kutinsa. Kaksinpelissä toimintomarkkereita on molemmilla pelaajilla useampia mikä nostaa kestoa, mutta useammalla pelaajalla toisinaan odotellaan hetki omaa vuoroa. Soolopelaajalle Mombasa tarjoaa “ei oota”, mutta jos se puoli houkuttaa niin uudelleenversioitu Skymines huomioi tämänkin puolen.
Peli joka tuntuu omanlaiseltaan
Mombasassa on jotain hyvin viehättävää josta innostuin heti tuoreeltaan julkaisunsa yhteydessä. Peli on pitänyt otteessaan kaikki nämä vuodet jopa siinä määrin, että tämän onnistumisen myötä Pfisterin kaikki raskaammat pelit Mombasan jälkeenkin on tullut vähintäänkin testattua. Sittenkin paluu Mombasan ääreen on aina tuntunut omimmalle eli pidän juuri tätä parhaana Pfisterin raskaammista peleistä. Ja tiedän toki, että Great Western Trail (2016) eri versioineen ovat BGG:ssä Mombasaakin korkeammalla; ja sama Maracaibon (2019) kohdalla.
Mutta mistä Mombasan viehätys johtuu? Ilmeisin ja monien peliä pelanneiden muistama koukku liittyy nokkelaan korttien kiertomekanismiin. Kuinka kierrättää omia käsikortteja siten, että tuleville kierroksille riittää kohtuu hyvä käsikorttien kokoelma suunnitelmien tekoon? Siitähän tässäon kyse. Mombasaan kehitettyä korttimekaniikka Pfister on sittemmin käyttänyt Skyminesin ohella myös Blackout: Hong Kong (2018) pelissä eli se voi olla näistä tuttu vaikke Mombasaa pelannut olisikaan.
Toiseksi Mombasassa pelaajien välistä merkittävää interaktiota on enemmän kuin moderneissa raskaissa europeleissä yleensä. Toimintojen kilpajuoksu on tuttua monista peleistä, mutta Mombasassa kartalla tehtävät korporaatioiden aluevaltaukset vaikuttavat paljonkin toisiin vaikkeivät korporaatiot kenenkään hallussa suoraan olekaan. Interaktion ystäville Mombasa on tästä syystä erityisen kiinnostava peli.
Kolmanneksi pidän pelin haasteesta: kaksi hyvinkin erilaista pisterataa – timantit ja kirjanpito – mutta näissä molemmissa kysymys on kuinka avata kyseisten ratojen tarjoamat lisäkorttislotit mahdollisimman pikaisesti? Tähän oman ratkaisun rakentaminen on kiinnostava tehtävä pelistä toiseen.
Minulle Mombasa kuuluu kautta aikain parhaiden pelien sadan listaan (viimeisin listaus täällä) ja tulee siellä pysymään ajasta ikuisuuteen. En silti tarttuisi peliin kahdella pelaajalla, mutta kolme tai neljä niin johan rokkaa!
Jos siis yhtään kuulostaa siltäm että Mombasa saattaisi olla se sinunkin juttusi niin en enää yhtään epäröisi vaan iskisin peliin kiinni välittömästi.
