Arnak: Kadonneet Rauniot (jatkossa tuttavallisemmin pelkkä Arnak) on Lautapelit.fi:n suomennos alkujaan Czech Games Editionin vuonna 2020 julkaisemasta Lost Ruins of Arnak -pelistä. Peli on ollut jättimenestys ja siihen on vuosien saatossa tullut useampia erilaisia lisäosia.
Me ehdimme Arnak-junaan jo hyvä tovi ennen suomenkielisen version julkaisua ja lisäosista ensimmäinen, Arnak: Uudet retkikunnat (2021), on sekin tullut tutuksi. Peliarvostelun aika oli kuitenkin lopulta vasta nyt, mutta katamme tässä artikkelissa peruspelin ohella myös edellä mainitun ensimmäisen lisäosan.
Vaihtoehtojen viidakko
Arnak yhdistää koko joukon tunnettuja ja paljon lautapeleissä käytettyjä pelimekaanikkoja. Se on ensinnäkin työläistenasettelupeli, jossa pelaajien seikkailijat kartoittavat pelilaudan alueita. Toisaalta Arnak on myös mitä suurimmassa määrin resurssioptimointiharjoite jossa noukitaan rahaa, kompasseja, kivitauluja, nuolenkärkiä sekä timantteja sieltä sun täältä maksuksi mm. etenemisestä kohti viidakon kätköissä odottavaa temppeliä.
Edellisten mekaniikkojen kanssa kättä lyö yhteen vielä pakanrakennus, jossa keskenään identtisiä alkupakkoja aletaan tuunaamaan uniikeilla ja paremmille esine- tai artefaktikorteilla ja samalla trimmaamaan pakasta turhat (pelko)kortit pois.
Em. mekaniikat yhdistyvät tavalla jossa on “jokaiselle jotakin” ja peli kasvaa suuremmaksi kuin osiensa summa.
Kierroksen, joita Arnakissa on kaikkiaan vain viisi, alkaessa pelaajilla on kaksi työläistä odottamassa käyttöä ja henkilökohtaisesta pakasta nostettuna viisi käsikorttia. Näiden lisäksi on vaihteleva määrä resursseja riippuen siitä mitä on edelliseltä kierrokselta jäänyt käyttämättä. Ihka ensimmäisellä kierroksella se tarkoittaa muutamaa rahaa ja/tai kompassimerkkiä riippuen pelaajan vuoropositiosta.
Pelivuorolla tehdään yksi päätoiminto seitsemästä mahdollisesta joiden lisäksi saa suorittaa joukon “salamatoimintoja” jos sellaisia on tarjolla.
Päätoimintovaihtoehdoista kolme liittyy työläisiin: toisen kahdesta työläisestään käyttämällä voi tutkia kartalta uuden kohteen tai vierailla jo kartoitetulla alueella. Kohteista irtoaa vaihteleva määrä tarpeellisia resursseja, mutta vierailu kuluttaa työläisen ohella 1-2 käsikorttia riippuen pitääkö kohteeseen patikoida vai kuljetaanko jollakin kulkineella. Onneksi kaikki käsikortit käyvät maksuvälineeksi ainakin jonkinlaiseen kulkemiseen sillä jopa muuten kättä tunkkaavat ‘pelkokortit’ sisältävät perusleireihin vaadittavn kenkäsymbolin.
Uuden alueen tutkimiseen kuluu lisäksi tukku kompasseja, mutta vaivanpalkkakin on parempi. Ensimmäinen karttoja kun saa yhdestä kahteen “idolimerkkejä” jotka ovat paitsi sellaisenaan pisteiden arvoisia niin lisäksi ne on tarvittaessa hyödynnettävissä resurssihankintaan jos on yllättäen jotain tietty vailla. Idolien ohella kohteesta paljastuu jotain mitä laattapakan päällimmäinen laatta sitten näyttääkään; tässä mielessä Arnak tarjoilee siten rahtusen tuuriakin. Aina se on toki jotain hyvää, mutta oliko just sitä mitä toivoit on eri asia? Kolmanneksi uuteen kohteeseen ilmestyy alkuun sen “suojelija” jonka luottamuksen voittamalla – eli resursseja uhraamalla – irtoaa lisäpisteitä ja pieni kertakäyttöinen etukin.
Kartan tutkiminen on palkitsevaa ja jokainen uusi kohde tulee kaikkien pelaajien hyödynnetäväksi tuleville kierroksille – toki työläistenasettelupelin hengen mukaisesti kuhunkin kohteeseen mahtuu vain yksi seikkailija kerrallaan eli tässä mielessä juoksukilpailu parhaille paikalle on läsnä läpi pelin.
Ja jos eväät eivät riitä kartan kartoittamiseen tai liikkumiseen kalliimpiin kohteisiin on aina tarjolla perusleirin kohteet joissa on yhdestä kahteen vapaata paikkaa pelin resurssien keruuseen ilman muita lisäherkkuja.
Korttipakan virittelyä kaikilla mausteilla
Pelin alkaessa pelaajien kuuden kortin oma pakka sisältää kaksi yhden kompassin ja kaksi yhden rahan antavaa “salamakorttia” sekä pari pelkokorttia. Nämä kaikki ovat lopulta heikompia kortteja kuin yksikään korttimarkkinoilta saatavilla oleva uusi kortti ja siten korttimarkkinat on yksi Arnakin “tutkintasuunnista”. Pelivuoron voi siten käyttää uuden kortin ostoon tai kädessä olevan kortin pelaamiseen jos kortin toiminto vaatii kokonaisen pelivuoron.
Arnakin korttimarkkinat ovat kahtalaiset: tarjolla on aina sinisiä artifakteja ja ruskeasävyisiä työkaluja. Alkuun työkaluja on enemmän, mutta pelikierrosten edetessä suhde kääntyy artifaktikorttien eduksi.
Työkalut ostetaan rahalla ja ne päätyvät ostovaiheessa oman nostopakan pohjalle josta ne myöhemmin nousevat käteen pelattavaksi. Artefaktit vastaavasti ostetaan kompasseilla, ne saa käyttää oston yhteydessä kertaalleen heti ja käytön jälkeen ne kiertävät kierrosten väleissä oman nostopakan sekaan ja sieltä aikanaan käteen pelattavaksi jolloin pelaaminen kuluttaa yhden kivitaulun.
Kortit antavat tai tekevät hyvinkin erilaisia juttuja (kortin nostoa, resursseja, työläisen siirtoa, kortin tuhoamista) sillä jokainen niistä on uniikki. Pelkästään peruspelissä kumpaakin sorttia on tarjolla nelisenkymmentä erilaista ja lisäosien myötä molemmat pakat kasvavat vielä entisestään.
Kaikki kortit tarjoavat toiminnon ohella myös kulkineen eli ovat hyödynnettävissä kartan kartoittamistoimintoon. Ja kaikista korteista tuppaa rapsahtamaan myös jokunen voittopistekin, joten pakanrakenteluun kannattaa todellakin panostaa.
Askel kerrallaan kohti temppeliä
Kolmannes pelilaudasta on varattu temppeliradalle, jonka alussa odottavat pelaajien suurennuslasi sekä muistikirja. Tänne tiivistyy samalla Arnakin “resurssioptimointipeli”. Oman pelivuoronsa voi nimittäin käyttää siihen, että siirtää omaa suurennuslasia tai muistikirjaa pykälän eteenpäin ja tähän liikkumiseen tarvitaan resursseja: eri määrä eri paikoissa ja välillä tarjolla on myös vaihtoehtoisia reittejä joita edetä – kaikki maksut ja saatavat ovat etukäteen nähtävissä pelilaudalta.
Jokainen liike eteenpäin antaa myös jotain hyvää ja yhtenä keskeisenä temppeliradan etuna ovat sieltä saatavat assistantit. Riittävästi etenemällä saa ensin yhden ja myöhemmin toisenkin assistentin avukseen, joiden osaamiset ovat ilmaisia lisäapuja kertaalleen kierroksessa käytettäväksi.
Temppeliradalla edetään oma suurennuslasi edellä ja kirja jossain kohtaa perässä vaeltaen. Myös tässä osassa on pieni kilpailullinen elementti tarjolla nopeimpien etenijöiden napsiessa matkan varrelta pienen lisäedun silloin toisen tällöin mitä ei perässätulijoille enää tarjoilla. Kirsikkana kakun päällä ovat radan lopun temppelilaatat joita pääsee ostelemaan resursseilla jos vain maaliruutuihin ehtii ajoissa ja on resursseja mitä suoriin pistelaattoihin kuluttaa. Unohtamatta toki sitäkään että sekä suurennuslasi että muistikirja antavat jo sellaisenaan sitä enemmän pisteitä mitä pidemmälle niillä on temppeliradalla kiiruhtanut.
Kun eväät on syöty… passaillaan
Edellä kuvattuja toimintoja ja minipelejä pelaillaan kunnes ei ole työläisiä aseteltavaksi, käsikortteja pelattavaksi eikä resursseja (tai halua) temppeliradalla etenemiseen. Kun kaikki lopulta passaavat tehdään lyhyet valmistelut seuraavaa kierrosta varten.
Tässä kohtaa pelaajien työläiset palaavat pelaajille, pelatut käsikortit sekoitellaan nostopakan alle ja pakasta nostetaan uudet viisi korttia käytettäväksi. Niinikään pelaajien avustajat pyörähtävät taas odottamaan niiden uudelleenkäyttöä.
Korttimarkkinoissa tapahtuu niissäkin kierrosten välissä pientä eloa: tarjolla olevista korteista poistuu kaksi ja tilalle käännetään uusia kortteja siten, että korttimarkkinoiden balanssi muuttuu pykälän enemmän artifaktikortteja sisältäväksi.
Kun vielä aloittavan pelaajan markkeri annetaan myötäpäivään seuraavalle, on uuden kierroksen valmistelut tehty ja päästään haastamaan aivonystyröitä uusilla vaihtoehdoilla. Viidennen kierroksen päätteeksi hypätään loppupisteytykseen – mikä peliajassa tarkoittaa useimmille jotain 60-120 minuutin välillä.
Pistelaskuun on tarjolla oma pistevihkonen mistä löytyvät kaikki pisteytyksessä huomioitavat osaset: temppelirata, itse temppelilaatat, idolit, voitetut suojelijat, työkalu- ja artifaktikortit. Näistä vähennetään vielä omasta korttipakasta mahdollisesti löytyvät pelkokortit jotka antavat miinuspisteen per kortti. Suurimmalla kokonaispistemäärällä luonnollisesti voitetaan.
‘Arnak: Kadonneet rauniot’ soveltuu 1-4 pelaajalle. Soolopelaajaa vastaan tulee “tietokone” joka suorittaa joka kierros oman 10 laatan toimintopakkansa läpi arvotussa järjestyksessä ja toimintojen sisältöä pystyy vielä säätämään helpommaksi tai hankalammaksi. En ole soolopeliä kokeillut, joten jätän sen toimivuuden arvioinnin muille.
Peruspelin laatikosta löytyy lisäksi vaihtoehtoinen käärmetemppeli jolla saa tempperataan mukavaa vaihtelua. Ensimmäisen lisäosan herkut sitten vielä erikseen alla.
Jotakin meille kaikille
‘Arnak: Kadonneet rauniot’ yllätti meitä positiivisesti nousten vuoden 2021 parhaiden uutuuksien joukkoon, mutta myös varsin korkealle top-100 listoillamme. Myönnän, että olin ennakkoon skeptinen: oletin nimittäin keskeisten pelimekaniikkojen (työläistenasettelu, resurssioptimointi ja pakanrakennusta) johtavan liiaksi analysoitavaan ja puisevaan lopputulokseen.
Mutta kattia kanssa: Arnakissa on just sopivasti mukana yllättäviä elementtejä korttinostoineen ja kartan tutkimisineen, että kaikkea ei voi ennalta laskeskella. Toki itse temppelirata on jo startista nähtävissä ja siten parhaiten etukäteen suunniteltavissa, mutta kun se ei ole läheskään kaikki mitä peli tarjoaa niin sekään ei niin häiritse. Toki temaattisesti tökeröä, että se osa on näin “avonainen”, mutta mitäpä sen väliä?
Löytöretkeily on toteutettu kiinnostavasti, pelaajien välillä on riittävässä määrin kilpailua vaikka viime kädessä toki taisteletkin omasta loppupisteiden optimoinnistasi. Mutta se osa on tehty sitten sitäkin hienommin: hetken saattaa näyttää, että pääset etenemään enää stepin temppeliradalla ja se sitten se on siinä, mutta kas – sieltähän tulee korttinosto, joka voi avata vielä useammankin lisäliikun. Juuri tämä “tiristely” on tehty oivallisen hyvin kun se ei vie suunnattomasti aikaakaan.
Arnakin ulkoasu on huikaisevan upea. Tämä ei kaipaa pimpattuja komponentteja – vaikka sellaisiakin on tarjolla ties sun kuinka paljon – mukanatulevat puu-, muovi- ja pahvinatterit ovat oikein päteviä. Pelin ikonografia on esimerkillisen selkeää ja vaikka alkuun saattaa tuntua sitä olevan paljonkin, niin valtaosa niistä on jo sellaisenaan ilmeisiä.
Peli on saamiensa kehujen arvoinen toimien kaikilla eri pelaajamäärillään oivallisesti. Soolopelaajille vinkkaan vielä täysin ilmaisesta CGE:n julkaisemasta neljän luvun mittaisesta soolokampanjasta: Lost Ruins of Arnak: The Search for Professor Kutil. Pelattavaksi käyttäen ilmaista puhelinapplikaatiota tai tarvittavat materiaalit voi myös tulostaa (tulostelu pidemmän päälle on se turvallisempi vaihtoehto).
Arnak: Uudet retkikunnat -lisäosa
Arnakin ensimmäinen lisäosa ‘Uudet retkikunnat’ pitää sisällään peruspelin komponenttien sekaan lisättäväksi uusia työkalu- ja artefaktikortteja, kohdelaattoja löydettäväksi ja suojelijoita voitettavaksi. Niinikään jokunen uusi assistenttikin solahtaa vanhojen sekaan sellaisenaan. Lisäksi on uusi kaksipuolinen temppelilauta mikä tuplaa vaihtoehdot tälläkin rintamalla neljään.
Lisäosan täysin uusi elementti ovat pelaajien erilaiset retkikuntien johtajat joita on kaikkiaan kuusi erilaista. Paitsi että johtajilla on omat uniikit ominaisuutensa, niin pelaajien aloituspakkoihin tulee johtajien myötä jo valmiiksi eroja.
‘Kapteeni’ antaa pelaajalle lisätyöläisen sekä pieniä muita etuja. ‘Haukankasvattaja’ taasen oman haukkaradan edettäväksi vaihtuvine etuineen sen mukaan miten haukkaa on saanut radalla liikuteltua.
‘Paronitar’ saa nopean toimituksen myötä yhden ostamansa työkalukortin kierroksessa heti käteensä. ‘Professorilla’ on oma kompassivarasto pelkästään artefaktikorttien ostoon ja niitä ostaessa vielä tarjolla pieni oma artefaktivarasto odottamassa.
‘Tutkimusmatkaajalla’ on käytössään vain yksi työläinen, mutta tätä työläistä voi siirrellä paikasta toiseen pelaajan napostelumarkkereilla joille toisaalta olisi käyttöä myös tutkimusmatkaajan tietyissä käsikorteissakin. ‘Mystikko’ on kaikista hahmoista ainoa, joka pystyy hyödyntämään pelkokortteja erilaisten rituaalien suorittamisessa.
Lisäosaa on helppo suositella paljon Arnakia pelaavalle ja näistä eritoten niille jotka kaipaavat peliltään lisää löytämisen ja tutkimisen iloa. Arnak itsessään kestää toki tavattoman paljon uudelleenpeluuta ilman lisäosaakin, mutta vaihtelua kaipaavalle se on nappi valinta. “Kaikkea lisää” ilman sääntökuorman kasvua on huippudiili ja uniikit johtajat maistuvat nekin varmasti monille. ‘Arnak: Uudet retkikunnat’ on erinomainen esimerkki siitä kuinka hyvä lisäosa tehdään.
