Foundations of Metropolis (2024) tarjoilee suoraviivaista kaupunginrakentelua 2-4 pelaajalle. Muutamaan toimintovaihtoehtoon kiteytyvät niin tonttivaraukset, rakennusten rakentaminen kuin tulojen ja asukasluvun seurantakin. Lopputuloksena on tuntiin pelattava koko perheen kilvoittelu parhaan arkkitehdin tittelistä.
Pelin suunnittelusta vastaa Emerson Matsuuchi, jonka käsialaa ovat mm. mainio Century-pelisarja sekä blogissammekin arvosteltu Reef (2018). Foundations of Metropolis on uusintaversiointi överituotetusta pelistä Foundations of Rome (2022) jossa rakennukset olivat näyttäviä 3D-pytinkejä ja muutoinkin komponenttiosasto tappiinsa viritettyä. Edeltäjän hinta huitelee tuotantoarvojensa myötä useammassa satasessa ja pelin boksi ei sekään ole sieltä ihan pienimmistä päästä.
Olen tuota Rooma-teemoitettua ökyversiotakin hypistellyt, mutta en koskaan edes harkinnut sen ostoa: liian miehekäs koko ja järkyttävä hinta ajoivat toisaalle. Vaan kun tuli tieto tästä uudesta versiosta perinteisemmillä pahvikomponenteilla ja järkihinnalla olin heti kiinnostuneempi.
Lautoja toisensa perään
Pelin päälauta, jonne kaupunkimaisema rakentuu pelaajien toimesta on alkuun tylsän harmaa koordinaatein A1-I9 varustettu ruudukko. Koordinaatit toistuvat korttipakan korteissa, joiden avulla tontteja päälaudalta varataan. Jo pelin alkaessa pelaajat saavat muutamia tontteja haltuunsa: joko pakasta arvalla kääntäen tai aloituspaikat draftaten. Tonttien merkkaamisen kullakin pelaajalla on käytössään kahdeksan markkeria.
Apulaudoilla hoidetaan tonttikorttien markkinat mistä joukko kortteja on ostettavissa hintaan 2-10 taalaa jonka lisäksi vielä asukasluvun ja voittopisteiden kehittymisen seurantalauta.
Näiden päälle on vielä upotuksin varustetut pelaajalaudat, jotka pelin alkaessa sisältävät rakennettavissa olevat rakennukset: on erimuotoista ja kokoista pytinkiä joita rakentamalla saa kasvatettua omia tuloja, asukaslukua ja voittopisteitä.
Kun kaikki laudat järjestelee pöydälle toistensa viereen ja lomittain, niin onhan siinä lautaa katseltavaksi. Ei silti, lopputulos ei sittenkään vie valtavasti tilaa, mutta himppasen enemmän kuin keskiverto lautapeli.
Tonttikytkentöjen tekoa
Itse pelaaminen on suoraviivaista sillä omalla pelivuorolla tehdään yksi kolmesta tarjolla olevasta toimintovaihtoehdosta: ostetaan yksi tarjolla olevista tonteista, pykätään omalta pelilaudalta yksi rakennus päälaudalle tai kerätään tuloja. Ja sitten onkin jo seuraavan vuoro.
Tulojen keruu -toiminto antaa pelaajalle vakiona viisi taalaa plus mahdolliset lisädollarit rakennetuista kaupoista. Tontin ostossa napataan tonttirivistöstä haluttu kortti, maksetaan sen hinta ja merkitään tehty varaus päälaudalle. Toiminto vaatii myös vapaan tontinvaraus-markkerin joita kullakin on rajallisesti käytössä.
Rakentamisessa päälaudalta katsotaan tontti tai tonttien rykelmä, joissa on pelaajan varaus ja/tai pienempi oma rakennus ja joiden päälle voidaan pykätä uusi rakennus omalta rakennuslaudalta. Rakentamisen perään säädetään pelaajan asukasluku kohdilleen mikäli tuli rakentaneeksi asuinrakennuksen tai korvanneeksi sellaisen jollain muulla isommalla rakennuksella. Itse rakentaminen ei maksa enää mitään tähän päälle eli vain tonttien kohdalla raha liikkuu pelaajan kukkarosta pankkiin.
Edellä olevia kolmea toimintoa toistaen pelataan kolmasosa tonttipakan korteista jolloin pysähdytään välipisteytykseen “kun vuosi on pelattu”. Kolme vuotta ja koko peli on paketissa.
Pisteytyksissä vertaillaan pelaajien asukasmääriä: eniten asukkaita omaava saa asukaslukunsa mukaisen määrän pisteitä sekä vuosittain kasvavan bonuspistemäärän tähän päälle. Kakkossijalla tienaa pisteitä sen verran kuin parhaalla oli asukkaita, kolmonen taas kakkosen asukasmäärän ja niin edelleen. Asukasluku on pelin keskeisin pelaajien välinen kilvoiteltava luku.
Päälaudalle rakennettavat hallintorakennukset antavat nekin pelaajille pisteitä sen mukaan miten ympäriltä löytyy sopivia muita rakennuksia. Lisäksi isommat kauppakeskukset antavat vielä nekin pisteitä siinä missä myös kierrostuloja. Niin ja vuosien välissä saa niissäkin lisää rahaa, mutta vain omista päälaudan rakennuksista.
Kolmannen vuoden päätteeksi peli on paketissa ja sen päättävän pisteytyksen jälkeen paras metropolin rakennusprojektiin osallistunut on selvillä. Peliaikaa Foundations of Metropolis kuluttaa 60 minuuttia neljällä pelaajalla, pienemmillä pelaajamäärillä päästään reilusti tämän alle kun muun muassa päälauta on pienempi.
Kelpo perhepeli ärsyttävällä käytettävyyskämmillä
Aloitetaan pelin ruodinta toteamalla, että Foundations of Metropolis on pelimekaanikoiltaan hyvinkin toimiva tapaus. Se on perhepelimäisesti kevyt ja suoraviivainen pelattava, mutta sittenkin siinä on peliä mukana kiitettävästi.
Jo alkuasetelma, jossa aloitustontit tulevat arvalla saattaa johtaa pelaajat eriarvoiseen asemaan, mutta tämän korjaa tarvittaessa tekemällä setupin draftaamalla – se vaihtoehto on esitetty sääntövarianttina. Molemmat toimivia ja ihan saa itse päättää hyväksyykö jo alkuun tuuria enemmän vai vähemmän. Pelinaikaiset tonttimarkkinat on toinen merkittävä paikka, jossa korttien esiintuleminen ja vuorojärjestys sisältää tuuria, joskin siltäkin osiin pitää olla rahavarat hallussa jos on kiire juuri käännetylle ja siten kaikkein kalliimmalle tontille. Perhepeliksi tuurin määrä on silti kaikin puolin sopiva eli ei todellakaan voi puhua täydellisistä arpajaisista vaan pelikin löytyy.
Erityisesti hallintorakennusten asettelu pelilaudalle ja kilpailu asukasluvusta tarjoilevat mukavan määrän pähkäiltävää ja näiden osioiden kautta pelaajilta kysytään pelisilmää: pelilautaa pystyy annetuissa rajoissa muovaamaan itselle mieleisemmäksi ja kanssapelaajille ikävämmäksi, kun isommilla rakennuksilla on mahdollista vaihtaa pienempiä pois jakamasta mahdollisia lisäpisteitä muille. Vuorovaikutusta Foundations of Metropolis tarjoilee tätäkin kautta pitäen mielenkiinnon yllä.
Komponenttien laatu on teknisesti hyvää, pahvirakennukset ja käytetyt markkerit ovat riittävän paksuja ja isoja jotta niitä on ilo käsitellä. Lisäksi pelilaudat saa kätevästi säilytettyä pelilaatikkoon niin, että ne ovat seuraavaa pelikertaa varten heti valmiina käyttöön. Arvostan.
Laattojen graafinen ulkoasu – se jättääkin sitten toivomisen varaa. Rakentuva kaupunki ja kaupunkilaatat näyttävät mitäänsanomattoman geneeriseltä hötöltä ilman tarttumapintaa siitä mitä tulikaan rakennettua. On myös täysin käsittämätöntä miten pienellä piperryksellä pisteitä tuoviin hallintorakennuksiin on kätketty se minkälaisista naapuritönöistä ja kuinka paljon ne pisteitä antavat. Tässä kohtaa on käynyt käytettävyyskömmähdys etenkin kun tilaa olisi ollut hoitaa asia paremmin. Suunnittelukämmi harmitti itseäni siinä määrin, että hallintorakennuksiin piti tehdä fiksi, mistä maistiainen alla.
Sitä vastoin on annettava reilusti krediittiä pelaajalautojen designille: ne pitävät pelaajan komponentit mainiosti paikoillaan ja rakennettuna lautoihin jäävistä paikoista on nopeasti katsottu lisätulot tulonkeruussa tai tarkastettu oma asukasluku.
Pienistä käytettävyysongelmista huolimatta Foundations of Metropolis on kelpo kaupunkipeli nopeaan ja kevyeen pelailuun. En suosittele sitä kahdelle, mutta kolmen ja neljän pelaajan kanssa se tarjoilee mukavan vajaan tunnin laatta-asetteluhaasteen kaikkine pienine käänteineen. Vaativampaan makuun sitten toki jotain muuta (vaikkapa La Citta), mutta tällaisenaan Foundations of Metropoliksen pariin palaa aika-ajoin oikein mielellään.
Niin ja jos lukija pohtii onko tällä “halpiksella” ja Foundations of Romella muitakin eroa kuin komponenttivalinnat ja hinta, niin kyllä: Foundations of Metropolis on maksimissaan neljälle pelaajalle esikuvansa taipuessa vielä yhdelle lisäpelaajalle. Lisäksi uutuudesta on karsttu pois koko joukko lisäosia. Kaikki nämä sellaisia, joita mahdollisesti saadaan tulevaisuudessa lisäosan myötä taikka sitten ei – huhuja liikkuu mm. BGG:ssä, mutta mikään ei ole varmaa.
