
Trio (2023), jonka ensimmäiset versiot julkaistiin jo vuonna 2021 nimellä ‘Nana’, haastaa pelaajat (3-6) louhimaan kolmen kortin settejä esiin pelaajin käsistä ja/tai pöydästä. Parin yksinkertaisen säännön ympärille rakentuva näpsäkkä korttipeli on sääntöjään isompi ja tarjoilee keveitä “ahaa” elämyksiä pelistä toiseen.
Peli on valittu mm. Ranskassa vuoden perhepeliksi vuonna 2024 ja se oli ehdolla myös Spiel des Jahres -voittajaksi. Onkin hienoa, että Lautapelit.fi nappasi tähän kiinni ja se on nyt saatavilla myös suomeksi.
Kuka hilloaa puuttuvaa korttia?
Trion pakka koostuu 36 kortista. Tarkempi tarkastelu osoittaa, että pelin korteissa toistuvat numerot 1-12 kukin kolme kertaa. Korttipakka sekoitetaan, niistä jaetaan n-kappaletta pelaajille ja jokunen jää keskellä pöytää naamapuoli alassuin; kuinka monta minnekin riippuu pelaajamäärästä.

Jaetuista korteista tavoitteena on saada omalla vuorolla näkyviin kolme samaa numeroa. Vähän siis kuin muistipelin tavoite, mutta työkalut tavoitteeseen vain ovat astetta moninaisemmat. Tarjolla on kolme vaihtoehtoa joista yksi on juurikin muistipelistä tuttu: “käännä yksi pöydällä olevista korteista ympäri.”
Kortin kääntelyn sijaan voi myös pyytää korttia toiselta pelaajalta tai pöydätä sellaisen omasta kädestä. Rajoitteena molemmissa vaihtoehdoissa tosin on, että voit pyytää tai pelata vain isoimman tai pienimmän kortin mitä löytyy.
Pelivuoro voi siten alkaa esimerkiksi seuraavasti: “Maija, pelaatko suurimman korttisi pöytään” ja tämän pyynnön pohjalta pöytään ilmestyy 10. Jos omasta kädestä ei yhtään kymppiä löydy, niin pyytääkö Maijalta toinenkin kortti vai mahtaisiko Mikolla olla sama numero isoimpana? Ehkäpä pyydetään Mikolta seuraava kortti.
Jos pöytään ilmestyy toinenkin 10 saa pelivuoro jatkoa ja vielä pitäisi jostain louhia se kolmas kymppi tiskiin. Jos taas toisen pyynnin tai pöydästä summittaisesti kortti kääntäen paljastuukin vaikkapa 11, meni homma reisille ja pelivuoro on ohi. Kosautukseen päättynyt pelivuoro päättyy kuten muistipelissä eli pöydällä olevat kortit käännetään takaisin alassuin ja pelaajien paljastamat kortit nostetaan takaisin käteen piiloon. Onnistuneen trion paljastamisessa setti taasen päätyy pelaajalle itselleen, mutta myös tällöin pelivuoro päättyy ja ohjakset siirtyvät seuraavalle pelaajalle.
Tässä on oikeastaan koko peli selitettynä. Ohjekirja pitää sisällään kaksi pelimuotoa, jossa “mieto peli” päättyy pelaajan saadessa kolme mitä tahansa settiä kasaan tai pelkkä seiskojen settikin riittää. “Tulinen pelimuoto” on muutoin sama, mutta seiskojen suoran voiton lisäksi riittää kaksi korttisettiä mutta ne pitää olla juuri tietyt korttisetti-parit. Paripeleistä pitäville tarjolla on vieläpä 4- ja 6-pelaajan peleihin joukkuepelimuodot, jossa tietoa pääsee aika-ajoin vaihtamaan oman parinsa kanssa korttien vaihdon muodossa, mutta muutoin voittoehdot pysyvät samoina.
Pelimuodosta riippumatta yhden erän Trioa pelaa alle 10 minuuttiin joten äkäisen pikainen pelattava on kyseessä.

Superfilleri
Napakkaa ja nopeaa korttipeliä hakevalle Trio on nappivalinta. Pelinä se on useimmiten kutkuttavan hauska pikku pähkinä pelattavaksi kun kortit jakautuvat sopivan kiharaisesti pelaajien ja pöydän kesken. Silloinkin kun ei ole oma vuoro, saat uutta tietoa eli peli etenee kohti loppuaan – sikäli kuin vain muistat mitä oli käännetty pöydästä tai paljastettu pelaajien käsistä.
Trio kysyy tarkkuutta ei pelkästään pelin seuraamisen kannalta vaan myös korttien paljastelussa: koskaan ei saa paljastaa kuin käden sen hetkisiä isoimpia ja pienimpiä kortteja vaikka välillä tahtoisi muuta. Voi siis olla, että saat tietoosi missä korttisetin kaksi muuta korttia on ja se kolmas setin täydentävä on itsellä jemmassa, mutta hitsiläinen kun sulla on sitä isompikin kortti blokkaamassa sen ratkaisevan kortin pelaamista. Tahaton virhepelaamisen mahdollisuus on läsnä ja olen sen useamman kerran nähnytkin pelattavan väärin vaikka pelaamissäännöt kuinka yksinkertaiset ovatkin.

Peli tarjoilee turboahdetun kevytdeduktion eli pelaajien toisilleen esittämistä kysymyksistä ja tekemistä toimistakin voi aina päätellä jotakin. Mutta mitä ihan tarkkaan ottaen on se jää pelaajien tehtäväksi päätellä.
Trio on hieno tapaus ja mainio lisä omaan pelihyllyyn pikaista peliä hakevalle. Eivät sen tarjoamat jipot määräänsä enempää kulutusta kestä, mutta silloin tällöin pelattuna sen pariin istahtaa mielellään. Tällaisena napakkana tapauksena se toimii vaikkapa peli-illan aloittavana ja/tai lopettavana pelinä kun mattimyöhäisiä odotellaan paikalle tai kun hätäisimmät ovat ehtineet jo poistua takavasemmalle.
Jos siis vaikkapa Da Vinci Code (2002) sanoo yhtään mitään niin Trio tarjoilee vähän samaa, mutta napakampana, parempana ja laajemmalle pelaajamäärälle. Kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta – tai ehkä juuri siksi – peli saa meidän kiitoksemme ja ‘Lunkisti.fi suosittelee’ leimat. Mikä mainio tapaus se onkaan.