Lautapelien suunnittelijakaksikoista kenties se tunnetuin parivaljakko – tai ainakin pitkäikäisin – Wolfgang Kramer ja Michael Kiesling ovat suunnitelleet pelejä yhdessä ja erikseen neljällä eri vuosikymmenellä. Ja vaikka yhteisjulkaisut ovat lähtökohtaisesti olleet astetta monimutkaisempia pelejä on aika-ajoin markkinoille putkahtanut myös kevyempiä korttipelejä. Up or Down? (2024) osuu nyt tähän hyvinkin kevyeen päähän ollen Abacusspielen Spiel’24 -messujulkaisuja.
Pelaa kortti, ota kortti
‘Up or Down?’ koostuu 126 kortin pakasta, josta löytyvät numerot väliltä 1-126. Jos pelaajia on vähemmän kuin 5-6 pakan ylärekisteristä poistetaan kortit tietystä numerosta ylöspäin. Korttipakka sekoitetaan, kullekin pelaajalle jaetaan kolme korttia ja kuusi korttia käännetään vielä näkyville asettaen ne numerojärjestykseen kehän muotoon. Kehän keskelle jää tila loppupakalle joka jaetaan silmämääräisesti puoliksi toisen pakan tullessa kuvapuoli näkyviin. Esileikit on nyt tehty ja päästään itse peliin.
Pelivuorolla pelaaja pelaa yhden käsikorteistaan korttikehälle niiden korttien väliin johon pelattu kortti numeroarvoltaan kuuluu. Pelatessaan isomman tai pienemmän kuin mitä kehältä löytyy asettuu tällainen kortti nykyisten isoimman ja pienimmän kortin väliin eli kaikille korteille löytyy aina sopiva välinsä. Tämän jälkeen pelaaja ottaa jomman kumman pelatun kortin vieruskorteista kehältä ja lisää otetun kortin omien korttisettien joukkoon. Näin kehälle jää jälleen kuusi korttia. Vuoro päätetään nostamalla kortti joko piilo- tai näkyvien korttien pakasta ja on seuraavan pelaajan vuoro.
Esimerkki: Kehällä on vierekkäin numerot 18 ja 25 ja pelaaja pelaa numeron 23. Se asettuu siten edellä mainittujen numeroiden väliin joista toisen pelaaja poimii oman settinsä jatkeeksi jättäen juuri pelaamansa numerokortin kehälle sieltä poisotetun tilalle.
Mennäkö ylös- vai alaspäin?
Kehältä otettu kortti lisätään osaksi pelaajan omia korttisarjoja. Kukin pelaaja saa rakentaa yhtä aikaa kolmea eri korttisarjaa joista kussakin on yksi yksinkertainen sääntö: uusi kortti lisätään aiempien korttien päälle ja sen tulee jatkaa kyseisen korttisarjan numerojonoa koko ajan pienempään tai koko ajan suurempaan päin. Numeroita saa jättää välistä niin paljon kuin haluaa, mutta vähempi on parempi, jotta sarjoista saisi mahdollisimman runsaita. Sarjoihin liitetyt korttivärit eivät rajoita korttien lisäilyä niihin, mutta kuten arvella saattaa niilläkin on oma merkityksensä – palataan siihen vähän tuonnempana.
Jos käy niin, että kehältä joutuu poimimaan kortin joka ei olemassaolevien kolmen sarjan jatkeeksi kelpaa, joutuu yhden sarjoistaan kippaamaan nurin ja aloittamaan uuden. Kipatun sarjan korteista saa niistäkin pisteitä mutta vain ns. pienimmät mahdolliset mitä saatavilla on. Tärkeämpää olisi pitää kaikki sarjat elossa pelin alusta aina loppuun asti, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty.
‘Up or Down?’ päättyy kun molemmat nostopakat on nostettu tyhjiin ja pelaajien käsikortitkin pelattu. Pelin päättyessä kaikki kortit kehän kuutta korttia lukuunottamatta ovat siten osana pelaajien sarjoja tai kipattuna jämäpisteiksi.
Pistelasku on yhdistelmä kertolaskua, jossa muuttujina ovat yksittäisen sarjan korttien lukumäärä kerrottuna ko. sarjassa yhden korttivärin lukumäärällä. Jos siis sarjassa on yhdeksän korttia ja siinä on eniten vihreitä kortteja joita on kolme, kertolasku 9*3 tietää 27 pistettä. Näin kolme sarjaa pisteyttäen ja lisäten tähän pisteen per sivuun kipatut kortit saadaan pelaajan lopputulos. Suurimmalla pistemäärällä luonnollisesti voittaa.
Toimii, joskin paremmin mitä vähemmän on pelaajia
‘Up or Down?’ on sääntöjään myötäillen hyvin suoraviivainen pelattava. Kaikilla korteilla on poimittavissa kaksi korttivaihtoehtoa, mutta vaihtoehdot vain muuttuvat kohtuullisen villisti ja osin arvaamattomasti. Kukin pelaaja keskittyy käytännössä omaan suoritukseen, mutta tokihan vastapelaajien seteistä näkee onko kilpailua tietyistä korteista vaiko eikö eli onko kiire jonkin kortin poimintaan just nyt vai saattaisiko kortti olla paikallaan vielä seuraavallakin omalla vuorolla; sikäli kun poimintaan sopiva kortti kädestä löytyy. Suoranainen kiusanteko ei tässä pelissä johda hyvään jollei ko. toimella aidosti ole hyötyä omiin sarjojen rakenteluun.
Peli on keveä, vahvasti tuuriin painottuva ja etenkin loppua kohden voi joutua pakostakin tekemään omaa peliä hiekoittavia ratkaisuja kun ne ainoatkin käsikortit joutuu pelaamaan. Myös pisteenlaskussa voi pienillä asioilla olla merkittäviä vaikutuksia siihen voittaako vaiko häviää. Tätä peliä ei siis kannata ottaa tosissaan ja luonteeltaan se on siten hyvinkin perhepelimäinen.
Laatikon takakanteen painettu 2-6 pelaajaa on osin pahanmoinen ansa: mitä enemmän pelaajia, sitä enemmän kestoa ja kun ‘Up or Down?’ ei ole muutoinkaan mikään nopeista nopein pelattava, niin tätä ei todellakaan kannata pelata yli neljällä pelaajalla. Kevyt sisältö yhdistettynä täyteen nuppilukuun tietää liikaa kestoa, jossa puolituntiakin tekee jo tiukkaa ja vastineeksi saa liian vähän peliä. Neljällä se on sitä vastoin jo parempi kunhan pelaajien vuorot pysyvät riittävän ripeinä, mutta sittenkin sanoisin, että 2-3 pelaajaa on lopulta tälle se paras pelaajamäärä.
Kevyttä perhepelimäistä settienrakentelua hakevalle ‘Up or Down?’ on ihan kelpo valinta jota lätkii erän silloin tällöin ihan mieluusti. Ei se sittenkään genrensä parhaiden tasolle yllä, siihen päästäkseen pisteenlaskua pitäisi rukata mielekkäämmäksi.
