Wandering Towers – vaeltelevat velhotornit

Wandering Towers (2022) on tunnetun ja tunnustetun suunnittelijakaksikon Wolfgang Kramer ja Michael Kiesling käsialaa oleva peli koko perheelle. Siinä pelaajien (2-6) tehtävänä on juoksuttaa omat velhokokelaat magiakoulun mustaan torniin nopeammin kuin toiset. Haasteelliseksi tehtävän tekevät paitsi muut pelaajat joilla on tuo sama tavoite mutta eritoten se, että ympärillä liikkuvat tornit siirtyilevät paikasta toiseen peittäen osan nappuloista tämän tästä.

Wandering Towers on palkittu useammassa maassa vuoden parhaana perhepelinä mistä voinemme olettaa, että jotain magiaa K&K-kaksikko on jälleen taikonut simppelinoloiseen peliin? Otetaanpa siis tästä sopasta selvää.

Korttien kuvitus on kaikessa yksinkertaisuudessaan erinomaista. (kuva: Tero Hyötyläinen)

Missäs mun velhot olikaan?

Pelin alkaessa pelaajien velhokokelaat on asetettuna pelilaudan kehän torneihin. Lisäksi kaikille pelaajille on jaettu kolme käsikorttia ja tietty määrä tyhjiä taikajuomapulloja. Voittaakseen pelaajien täytyy täyttää saamansa juomapullot ja juoksuttaa lisäksi velhokokelaansa yksi kerrallaan pelilaudan mustaan velhotornikouluun.

Punaisen pelaajan siirrot: ensin taaimmaisella tornikasalla kaksi ruutua ja perään punakeltaisten torneilla yksi ruutu – kaksi taikapulloa täytetty! (kuva: Tero Hyötyläinen)

Oma pelivuoro koostuu kahden käsikortin peluusta korttien toiminnot samalla suorittaen. Korteilla pääsee liikuttamaan tornia tai velhokokelasta. Jos kortissa on kuvattuna molemmat toimintovaihtoehdot näistä pääsee suorittamaan vain toisen. Esimerkiksi torni-1 antaa luvan siirtää jotakin tornia pelilaudalla ruudun verran eteenpäin; vastaavasti velho-4 yksittäistä velhoa neljä pykälää. Liikkumiset tapahtuvat aina myötäpäivään.

Mikäli tornia siirrettäessä tornin päällä on velhokokelaita saavat nämä ilmaisen kyydin tornin mukana. Jos vastaavasti kohderuudussa on torni ja/tai velhoja niin ei hätää – siirrettävä torni tulee näiden päällä. Ja itse asiassa velhojen peittelyyn Wandering Towersissa pyritäänkin sillä parkkeeraamalla torni velhokokelaan tai -kokelaiden päälle ansaitsee samalla yhden taikajuomapullon täydennyksen!

…edellinen siirto päättyy tällaiseen tilanteeseen yrittäessä louhia omia velhoja tornien syövereistä. (kuva: Tero Hyötyläinen)

Aina kun tornia pääsee liikuttamaan ei ole suinkaan pakko siirtää koko tornia vaan voi ottaa siirrettäväkseen osan lähtöruudun tornikompleksista. Näin tornien koot pelilaudalla vaihtelevat ja liikuttelun myötä velhokokelaita paitsi peitellään pelilaudalla myös koetetaan kairata omat velhot näkyviin jotta näitä pääsee liikuttamaan. Tässä kohtaa pelaajat saavat myös olla tarkkana missäpäin alati muuttuvaa pelilautaa omat velhokokelaat mahtavatkaan majailla.

Tavoitteena on päästä omalla pelivuorolla siirtämään oma velhokokelas mustaan velhotorniin. Tämä viimeinen liike pitää pystyä tekemään tasaluvulla eli jos lipsahtaa ruudunkin yli mustasta tornista niin sitten tuli liikkuneeksi liikaa. Mustan tornin sijainti elää sekin pelilaudalla: aina kun joku ”pussittaa” velhokokelaan onnistuneesti siirtyy musta torni myötäpäivään seuraavaan vapaaseen vaakunaruutuun – joka voi olla pelilaudalla tai jonkin tornin päällä näkyvä korppivaakuna.

Nelosen liikkeellä saa etualan tornista velhon kotiutettua. (kuva: Tero Hyötyläinen)

Napakan kahden toiminnon ohella pelivuoroon voi sisällyttää vielä bonustoiminnon joka maksaa taikajuomia. Nämä bonustoiminnot ovat useimmiten lisäliikettä torniin tai velhokokelaalle hinnan ollessa pullon taikka kaksi taikajuomaa. Käytetyt taikajuomat poistuvat pelistä joten ylenpalttisesti bonustoiminnoille ei ole mahdollisuutta. Ja loppuviimeksi jos useampi pelaaja täyttää pelin lopetusehdon samalla kierroksella vähemmillä taikajuomahörppimisillä ratkotaan voittaja.

Käytti bonustoiminnon taikka ei osana pelivuoroa siirtyy pelivuoro kahden suoritetun toiminnon päätteeksi seuraavalle pelaajalle ja tässä kohtaa oma käsi täydennetään jälleen kolmeen korttiin.

Pyöreät lätkät tarjoavat taikajuomilla ekstraliikkeen velholle tai kaksi tornille. (kuva: Tero Hyötyläinen)

Peli Wandering Towersia päättyy kierroksella, jolla joku tai jotkut ovat täyttäneet taikajuomapullonsa ja toimittaneet viimeisenkin velhokokelaistaan mustaan torniin. Yksi peli Wandering Towersia kestää enimmilläänkin 30 minuuttia joten varsin napakasta pelistä on kyse.

Maaginen peli

Wandering Towers on nappitapaus. Parhaimmissa perhepeleissä yhdistyvät suoraviivaiset säännöt yhdistettynä napakoihin pelivuoroihin ja sopivaan määrään tuuria. Vaeltelevissa torneissa tarjoillaan kaikkea tätä ja tarjoillaankin hienosti.

Pelivuoroaan voi hahmotella riittävässä määrin etukäteen ja vaikka viimekädessä edeltävä pelaaja todennäköisesti sotkeekin suunnitelmia, niin ylimääräistä odotteluaikaa ei lopulta juurikaan kerry.

Pelin onnistuneesta graafisesta ilmeestä vastaa kokenut sotaratsu Michael Menzel ja voi pojat, että jälki on hienoa: yksinkertaista, mutta ah niin kaunista.

Pelikertoihin saa halutessaan pientä vaihtelua taikajuomalätkillä, joita laatikosta löytyy kymmenkunta erilaista joista voi valita mukaan mieleisensä tai vaikkapa arpoa ne. Sittenkin pelin henki pysyy lopulta samana.

Wandering Towers menee heittämällä meidän suosikkien joukkoon ja toivottavasti tämä mainio tapaus päätyisi vielä suomennosten joukkoonkin – niin on vetävä tapaus!

Wandering Towers (2022), peli vaeltelevista torneista ja kokelaista pyrkimässä korrppitorniin. (Tero Hyötyläinen)

Tero

Tero on pitkän linjan lautapelaaja, jota pelit ja pelaaminen - oli sitten kyseessä pahvilauta tai digitaaliset pelit - ovat kiinnostaneet aina. Uusiin peleihin tutustuminen kutittelee aina ja leikkisästi voidaankin sanoa, että Teron missiona on tietää lautapeleistä enemmän kuin kaupan myyjät. Teron sweet spot on peleissä, joiden kesto on noin tunnin luokkaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.