Syksy tuo muassaan tukun uutisia pelipalkintovoittajista, finalisteista ja ties sun mistä. Tässä kohtaa on vuorossa ‘Pelaajien valinta’ ja tämän vuoden finalistit.
Pelaajien valinta on lautapelibloggareistä ja -vloggareista koostuvan raadin jakama palkinto parhaalle suomennetulle – tai harrastajasarjassa – myös suomalaisen julkaisijan (mahdollisesti vain) englanniksi julkaisemalle pelille. Pelaajien valinta täyttää tänä vuonna muuten pyöreät 10 vuotta! Hyvä ME!
Niin, olemme Lunkisti.fi -edustuksella olleet raadissa mukana koko palkinnon olemassaolon ajan. Tätä työtä tehdään täysin “rakkaudesta lajiin” mentaliteetilla – eli työstä emme raatilaisina saa palkaa eikä palkintommekaan voittajille sellaista ole antaa. Sen sijaan tarjoamme kukin omalla tavallamme näkyvyyttä vuoden parhaille peleille ja sekä finalistit että voittajat saavat lisäksi käyttöönsä ‘Pelaajien valinta’ -logon käyttöönsä esimerkiksi pelilaatikkoon painettavaksi tai muutoin markkinoinnissa hyödynnettäväksi.
Vielä tätäkin tärkeämpää meille kaikille raatilaisille on olla varmistamassa, että “kansan syvät rivit” löytävät aidosti hyväksi todetut pelit ostoskoreihinsa ja sitä kautta laatupelattavaa päätyy kotien pelihetkiin.
Tässä kohtaa on hyvä kiittää kaikkia aktiivisia lautapelijulkaisijoitamme, jotka olette tänäkin vuonna pitäneet osaltanne huolen suomalaisten lauta- ja korttipelien julkaisemisesta. On tärkeää – näin aktiivisen lautapelaajan silminkin – pitää yllä omalla äidinkielellä julkaistuista peleistä, joita on helppo kaikkien lähestyä.
Artikkelin julkaisuhetkellä on tiedossa tämän vuoden ‘Pelaajien valinta’ -finalistit sekä perhe- että harrastajasarjassa. Seuraavat pelit ovat siis läpäisseet jo alkukarsintavaiheen mikä on pitänyt sisällään lukuisat raatilaisten testipelit ja sitä kautta nämä pelit ovat saaneet riittävän äänimäärän päästäkseen vuoden parhaimpien pelin joukkoon.
Lopulliset voittajat molemmista sarjoista selviävät lokakuun loppupuolella.
Seuraavassa lyhyet esittelyt molempien sarjojen finalisteista aakkosjärjestyksessä sekä päällimmäiset mietteemme peleistä. Emme lähde tässä kohtaa spekuloimaan sen enempää pelien keskinäistä paremmuutta tai arvailemaan voittajiakaan – raati hoitakoon oman tonttinsa rauhassa ja kun aika on kypsä, tulemme lopullisten voittajien kanssa julki.
PERHEPELISARJAN FINALISTIT
Perhepelisarjan ehdokkaan tulee olla suomeksi julkaistu peli, joka nimensä mukaisesti sopii esim. koko perheen (eli eri ikäisten) kanssa pelattavaksi.
5 Towers (Lautapelit.fi); 2-5 pelaajaa, kesto 20 min
Kuka kasaa korkeimmat tornit pelissä, jossa kaikki tarveaineet käyvä läpi tiukan huutokaupan? 5 Towers on napakka korttipeli, jossa joka kierros tarjolle tulee viisi numeroitua tornikorttia ja nämä huutokaupataan.
Kukin pelaajista pääsee kertaalleen tekemään tarjouksen siitä, montako korttia viidestä mahdollisesta ovat valmiita liittämään osaksi omia rakentuvia torneja. Haasteeksi muodostuvat tiukat rakennussäännöt: kukin torni rakentuu aina vain samoista rakennusmateriaaleista (eli väreistä) ja kortit tulee rakentaa torneittain laskevaan numerojärjestykseen.
Jos siis pelaajan violetti torni koostuu jo kolmesta kortista 10, 9 ja 6, niin pelaaja ei missään tilanteessa voi ottaa enää yhdeksikköä tai isompia numeroita tästä väristä. Pienen jouston tuo lupa siirtää yksi rakennetuista korteista omaan sakkopinoon ennen uusien korttien rakentelua.
Ja tässäpä 5 Towers pitkälti onkin. Pelin pakka ajetaan kahteen kertaan läpi ja sen aikana kukin koettaa rakentaa mahdollisimman korkeat tornit viidessä värissä.
5 Towers on oivallinen esimerkki korttipelistä, joka muutamalla tarkoin suunnitellulla säännöllä takaa mielenkiintoisen lopputuloksen. Peliin pääsee nopeasti sisään, se sisältää paljon nopeita ja kiperiä päätöksiä tehtäväksi ja jossa vastaukset eivät ole ilmeisiä. “Voinko jo kierroksella kaksi rakentaa vihreän tornin jossa päällimmäisenä on seiska ja kutonen?” Kukaan ei voi ja osaa tähän vastata – harkinta jää pelaajalle.
Peliä maustetaan vielä parin kortin omilla erikoisvoimillaan, jotka istuvat kuin nenä päähän. Oikein kelpo tapaus tämä.
Bomb Busters (Lautapelit.fi); 2-5 pelaajaa, kesto 30 min
Pomminpurkuryhmä (2-5 pelaajaa) saa eteensä toinen toistaan kiperämpiä pommeja purettavaksi. Laatikosta kuoriutuu lopulta 66 pommia purettavaksi ja yllätyksiä on taatusti edessä.
Riippumatta kulloinkin valitusta pommista pelin ydin pysyy hämmästyttävän yksinkertaisena: alkuun pelaajille jaettujen laattojen – jotka kukin asettaa omaan telineeseensä piiloon muiden katseilta – joukosta koetetaan vuorotellen löytää numeropareja ja katkoa näin johtopareja.
Onnistunut johtojen “tiimikatkaisu” tietää kyseisten laattojen asettamista oman telineen eteen, väärä katkaisu taas vie askeleen lähemmäs turmiota antaen kuitenkin arvokasta lisätietoa pelaajien hallussa olevista johdoista. Lisäksi toimintoarsenaalissa on soolokatkaisu tilanteessa, jossa itsellä on hallussa kaikki samannumeron johdot.
Bomb Bustersia maustetaan ansalangoilla, apuvälineillä ja pommiryhmän henkilökohtaisilla ominaisuuksilla.
Pelillisesti se on erinomainen yhteistyöpeli. Bomb Bustersissa yhdistyvät onnistuneesti rajattu pelaajien välinen kommunikointi, henkilökohtaisesti tehtävä päättely sekä riskinotto. Pelin – ja pommien – edetessä mukaan tulee uusia komponentteja ja yllättäviä elementtejä, mutta nämä integroituvat pelin yksinkertaisiin mekaniikkoihin oivallisesti.
Lisäpisteitä Bomb Busters saa siitä, että sitä pystyy pelaamaan vaihtelevilla pelaajaporukoilla ja tarvittaessa hyppien tasoista toiseen ja silti kaikki voivat siitä nauttia. Pommien purku ei siis vaadi millään tapaa yhtä ja samaa sitoutunutta porukkaa. Ja kokemus on osoittanut, että se toimii hyvinkin eri-ikäisten kanssa pelattuna.
Pelistä on julkaistu oma arvostelunsa blogissamme: Bomb Busters – johtojen katkojat.
Pinched! (Toyrock); 2-5 pelaajaa, kesto 45 min
Pelaajat ovat mestarivarkaita tavoitteenaan kasata porukan arvokkain ryöstösaalis. Joka kierros yksi pelaajista toimii pääjehuna valiten kohteen jonne tämänkertainen keikka kohdistetaan ja samalla muut pelaajat koettavat lukea pelilaudan ja pääjehun tilanteesta minne pitäisi rynniä “jaolle”.
Tehdyt valinnat paljastetaan yhtä aikaa, minkä jälkeen tapahtuu saaliinjako. Jos pääjehu on ainoana paikalla hän vie kaikki arvotavarat kohteesta, mutta jos paikalle ilmestyi muitakin otetaan tavaraa konservatiivisemmin osallistujien kesken. Myös ne, jotka päätyivät aivan väärään paikkaan saavat hekin pientä hyvää. Kukin kohde pitää lisäksi sisällään omat pienet lisänyanssinsa ja minitoimintonsa joista pyritään ottamaan etu irti jos mahdollista.
Pelivuoronsa lopuksi pääjehu liittää arvotavarat osaksi omaa ryöstösaalista pinoten samanlaisia tavaroita yhteen ja tarvittaessa muuttaen ne rahaksi ja siten tehdään tilaa uudelle tavaralle. Kun tietty määrä “yöllisiä ylitöitä” on tehty, katsotaan kuka nettosi hämäristä keikoista eniten.
Pinched! on suoraviivaisen hilpeä tapaus. “Minä tiedän mitä sinä ajattelet tai haluat” -arvauspeliksi Pinched! on ehdottomasti sieltä paremmasta päästä: valintojen pohjaksi on riittävästi tietoa saatavilla ja arvailujen tekeminen sekä toimintojen läpivienti on muutakin kuin päätöntä säntäilyä.
Arvotavaroiden niputtaminen ja myynti muistuttaa mm. mainion Bohnanzan papuviljelyä ja sopii Pinched!:iin hyvin sillä nyt “enemmän ei ole läheskään aina suinkaan parempi”. Mainio kepeä perhepeli joka toimii eritoten vähän isommilla pelaajamäärillä.
Taru Sormusten Herrasta: Sormuksen ritarit -tikkipeli (Asmodee Nordics); 1-4 pelaajaa, kesto 20 min
Yhteistyötikkipeli, jonka tarina on suoraan kaikkien tuntemasta kirja- ja/tai elokuvasarjasta. Taustatarinaa myös hyötykäytetään läpi pelin ‘Sormusten ritarien’ tarinan nytkähtäessä pykälän eteenpäin läpipelatun skenaarion jälkeen. Samalla uusi kierros tuo mukanaan mahdollisesti uusia pelattavia hahmoja, kortteja tai muita lisäsääntöjä.
Itse tikkipelaaminen hoidetaan yhteistyöhengessä. Kullakin pelaajalla on oman valitun hahmokortin mukainen tavoite täytettäväksi tikkikierroksille ja jos kaikki onnistuvat tavoitteessaan menee jako läpi. Tikkipeliksi ‘Sormusten ritarit’ on suoraviivainen: sitä maata mitä tikkiin ensimmäinen pelaa pitää muidenkin pelata jos kädestä maata löytyy. Pelissä ei ole valttia eikä muutoinkaan yleensä erikoiskortteja paitsi se yksi: mahtisormus.
‘Taru Sormusten Herrasta: Sormuksen ritarit’ -tikkipeli on onnistunut yhteistyötikkipeli. Sen säännöt ovat sikäli yksinkertaisemmasta päästä, että se sopii myös ensikertalaisille. Kokeneempikin peluri pidetään silti varpaisillaan skenaarioittain vaihtuvien sääntöjen vuoksi. Ja pelin tuttu teema on useimmille suuri plussa.
HARRASTAJASARJAN FINALISTIT
Harrastajasarjan pelit maistuvat astetta syvällisempääkin pelattavaa hakevalle. Lisäksi tähän sarjaan kelpuutetaan myös suomalaisen julkaisijan vain ja ainoastaan englanniksi julkaisema peli. Tai peli, jossa sääntökirja on suomennettu, mutta osassa komponenteista (esim. kortit) on kielenä englanti ilman toimintoja avaa symboliikkaa (eli vaativat englanninkielen osaamista).
7 Wonders Dice (Asmodee Nordics); 2-7 pelaajaa, kesto 30 min
“Seitsemän ihmeen” uusin tulokas on nimensä mukaisesti noppapeli. Aivan kuten muissakin sarjan peleissä pelaajat asettuvat rakentamaan resurssikoneistoa, kasvattamaan sotajoukkoa, rakentamaan ihmeitä sekä kehittämään teknologioita. Mutta kaikki tämä tällä kertaa heitettyjen noppien avustuksella.
Lopputulos on kuin 7 Wonders ikään, mutta astetta suoraviivaisempana, nopeampana ja silti – hämmästyttävän lähellä alkuperäisen pelin tuntua. Oman valtakunnan kehittyminen tehdään pelaajakohtaisiin pyyhittäviin pelilautoihin. Ratkaisu on luonteeltaan sellainen, että 7 Wonder Dice kulkee mukana matkassakin eikä vie paljoakaan tilaa.
7 Wonders Dice on oivallinen osoitus siitä, kuinka menestynyttä pelisarjaa pystytään kunnioittamaan myös muutaman nopan ja uudelleenkäytettävien pyyhittävien pelilautojen muodossa. Siinä on tiettyä tuttuudentunnetta, mutta riittävästi omaa jolla lunastetaan oma paikka “seitsemän ihmeen pelisarjassa”.
PuffiNova (Tie Games); 1-5 pelaajaa, kesto 90 min
PuffiNovassa pelaajat (2-5) pelastavat avaruudesta PuffiNovan asukkaita, jotka ovat sinne singahtaneet meteoriitin osumasta. Pelivuorolla lähetetään joko yksi omista raketeista pelilaudalle poimimaan asukkaita oman käden täytteeksi, tai pelataan kädestä yksi asukkaista/rakennuksista omalle laudalle tuomaan timantteja ja/tai tähtiä – parhaassa tapauksessa molempia. Jokainen omalle laudalle pelattu kortti on potentiaalinen pistelähde pelin päättyessä.
PuffiNovan erikoisuus on pelin erilaisissa korttipakoissa joista vain osa valikoidaan yksittäiseen peliin. Pakat ovat siinä määrin erityyppisiä – osan tarjoillessa esimerkiksi enemmän vuorovaikutusta pelaajien välillä kuin toiset – että yksittäiset pelikerrat poikkeavat toisistaan huomattavasti riippuen käytetyistä pakoista.
PuffiNova on täysin suomalaista käsialaa ja julkaisusta vastaa niinikään uusi alan toimija TieGames. Lopputulos on näistä haastavista lähtökohdista huolimatta toimiva ja PuffiNova ansaitsee finalistipaikkansa omilla ansioillaan. Graafinen ilme on sekin freesin erilainen ja omintakeinen.
Peli on suoraviivainen joskin vie etenkin isommilla pelaajamäärillä runsaasti peliaikaa. Pistekoneiston rakennus kysyy pelisilmää eli tässä mielessä se miellyttää kokeneempaakin peluria.
Tembo: Survival on the Savanna (Asmodee Nordics); 1-4 pelaajaa, kesto 45 min
Tembo: Survival on the Savanna (jatkossa pelkästään Tembo) on korttivetoinen yhteistyöpeli, jossa pelaajien yhteisesti kontrolloima norsulauma pyritään ohjastamaan kohteesta A paikkaan B muutaman välirastin kautta. Haasteena ovat ympärillä olevat vaanivat leijonat, jotka kärkkyvät saalista.
Pelivuorolla joko rakennetaan käsikortein laudalle reittiä jota edetä; samalla tulee peitetyksi laudan symboleita mitkä tuovat pelaajien käyttöön uusia norsuja. Tai sitten kortti käytetään lauman levittäytymiseen, jolloin ketjutetaan kortissa kuvatun mukaisesti uusia norsuja aiempien viereen. Näin mahdollistetaan liiikkuminen uusiin kohteisiin.
Vuoron päätteeks pakasta nostetaan kortti pelatun tilalle ja on seuraavan vuoro. Paitsi jos sieltä paljastuu leijona, jolloin laudalla olevat naaras- ja urosleijonat pyrkivät pääsemään iholle ja saaliin kimppuun. Korttipakasta löytyy myös lauman johtajaa kuvaavia norsukortteja, jolloin johtajaa siirretään laudalla uuteen paikkaan poistaen samalla sieltä muut norsut. Koska laumanjohtaja kuluttaa liikkuessaan energiaa, pitää sitä myös kerätä laudan puuruuduista.
Selviääkö lauma villipedoista ja riittääkö annettu aika vaeltaa läpi savannin? Näihin kysymyksiin tiivistyy Tembon perimmäinen idea.
Tembo on osoittanut haastavuutensa. Pelissä on lukuisia erilaisia karttoja pelattavaksi ja vaikeustasoa löytyy laidasta laitaan, mutta tehtävä ei ole helppo millään tasolla. Leijonat ovat armottomia, aikapaine kova ja yhtään hankalammat tasot tuntuvat ainakin alkuun suorastaan mahdottomilta.
Vaikeustaso on se, minkä vuoksi Tembo jaksaa kiehtoakin. Sinällään sen mekaniikat ja perimmäinen tavoite on yksinkertainen eikä kehity vaikeustasojen vaihdellessa, jonka vuoksi vaikeustason tappiinviritys on pelkästään hyvästä.
The White Castle (Lautapelit.fi); 1-4 pelaajaa, kesto 80 min
Valkolinna haastaa pelaajat yhdeksän merkityksellinen toimintovalinnan keskiöön. Joka vuoro valitaan yksi tarjolla olevista nopista ja pyritään hyödyntämään se maksimaalisesti. Isompinumeroinen noppa on lähtökohtaisesti parempi, sillä se saattaa antaa toiminnon ohella rahaakin. Toisaalta pienempi noppa mahdollisen lisämaksun ohella aktivoi oman lyhtytoimintojen sarjan.
Pelilaudan nopparuudut tarjoilevat suoria resursseja, omien työläisten asettelua eri kohteisiin tai vaihteleviin komboihin näiden välillä. Jokainen peli on erilainen ja tarjolla olevat kombot vaihtelevat, joten The White Castle tarjoilee kaikilla pelikerroilla jotakin uutta löydettävää.
Tässä meillä on vahvasti strateginen peli. Muutaman erityyppisen toimintovaihtoehdon ympärille rakentuu kudelma, joka haastaa kaikenikäiset ja kokeneetkin pelaajat. Silti The White Castle on peli, joka maistuu taatusti myös joka kodissa, kunhan näkee sen pienen opetteluvaivan mikä siinä on. Toisaalta pieni oppimiskäyrä palkitsee ja pelille on taatusti luvassa uusintakertoja ja -pyyntöjä, etenkin kun yhden pelin pelaaminen ei vielä tuntikausia.
Pelistä on julkaistu oma arvostelunsa blogissamme: The White Castle – yhdeksän merkittävää noppavalintaa.
