Kalenteri pyyhkii jo pitkällä marraskuussa eli ei ole jouluunkaan enää pitkälti. Koska joululahjojen hankinta, oli niitä lahjan saajia sitten vähän taikka paljon, saattaa olla monelle stressaavaa niin saanemme tulla tänäkin vuonna avuksesi?
Lautapelit ovat mitä oivallisin lahja. Ne tarjoavat yhteisen hetken saman pöydän ääressä jaettavaksi sen sijaan, että kukin sulkeutuu videopelien taikka kirjojen pariin. Joulun aika ja pitkät pyhät ovat mitä otollisin hetki ottaa yhteinen pelihetki perinteeksi ja viedä se osaksi arkiviikkojen rutiineja. Ja ne hyvät pelit myös päätyvät pöydälle uudestaan ja uudestaan.
Oli lahjan saaja se porukan nuorempi osapuoli tai sitten kokeneempi kehäkettu niin uskallamme luvata, että seuraavilla tarjokkailla onnistut. Kokosimme listan moderneja klassikoita ja onpa joukossa myös useampia uutuuksia ihan tältäkin vuodelta – siis lautapelisuosikit! Kunkin pelin kohdalla myös suositus kohdeyleisöstä.
Näillä vinkeillä pelien kimppuun, jotka esitellään aakkosjärjestyksessä.
Ark Nova 
1-4 pelaajaa; 90-150 min (harrastajille)
Viime vuosien kuumimpia harrastajauutuuksia on Ark Nova. Tämä eläintarhailua monelta kantilta lähestyvä peli tarjoilee herkkua kaikille jotka ovat vailla haastavaa aivopähkinää. Ja vaikka kaverin pelin seuraaminenkin on tärkeässä roolissa niin onhan tämä silti enemmän sellainen oman “hiekkalaatikon” työstö kuin vuorovaikutuksen juhlaa.
“Miten täyttää omaa eläintarhaa tehokkaasti aitauksin ja eläimin samalla kun täyttää pelikohtaiset tavoitteet?” – on kysymys, johon pitää itse löytää se jouhein vastaus. Taloudenpitokin vaatii oman huomionsa.
Jos taloudesta sattuu jo löytymään Ark Novan ystäviä niin olethan huomannut, että peliin on saatavilla useampiakin lisäosia? Näistä eritoten ‘Merimaailmat‘ on suorastaan erinomainen! Sen sisältö ei monimutkaista pelin ydintä mutta monipuolistaa pelikokemusta. Ja tuopa se muassaan vielä parannusta pienemmällä pelaajamäärällä pelattaessa mikä on muutenkin Ark Novaa parhaimmillaan: nyt 2-3 pelaajan peli toimii Merimaailmat-lisäosan myötä vielä entistäkin paremmin!
Pelistä on oma arvostelunsa: Ark Nova – eläintarhailijan arkea.
Arnak – Kadonneet rauniot 1-4 pelaajaa; 90-120 min (harrastajille)
Peli jonka ulkoasu tuo mieliin Indiana Jones -elokuvat, mutta pelinä on sitten jotain muuta: se on viidakkoseikkailu kadonneille raunioille, jossa resurssit ovat aina vähissä ja toimintoja haluaisi jokusen enemmän kuin on tarjolla.
Arnak on pohjimmiltaan “resurssioptimointiharjoitus” jossa onneksi on tuuriakin rahtunen mukana eli kaikkea näkyvää ei voi vain laskea. Siinä yhdistyy ovelalla tavalla oma pakanrakennus ja työläistenasettelu matkalla kohti maksimaalista voittopistematkailua. Ja lisäosaakin – oikein toimivaa sellaista – on tarjolla, jos peruspeli on jo hanskassa.
Botanicus 2-4 pelaajaa; 60 min (harrastajille)
Nyt päästään työntämään sormet multaan! Tai no, ohjastamaan puutarhureita, jotka hoitavat sitten ne likaisemmat työt. Tehtävänä on täyttää omaa puutarhaa siten, että kukkaistutukset ihastuttavat paitsi vaativaa yleisöä niin myös huolehditaan puutarhan täyttämisestä muutenkin. Pelin toiminnot – jotka luonnollisesti liittyvät kukkien istuttamisiin ja kasteluun mutta myös taloudenhoitoon – tehdään toimintolaudalta valiten mikä taasen ohjaa vuorojärjestystä. Tästä yhdistelmästä rakentuu mielenkiintoinen kokonaiskeitos.
Botanicus on maittama puzzle jossa pääpaino on oman puutarhan täyttämisessä tiettyyn muottiin oikeankokoisilla kukilla, mutta kiitos vuorojärjestysmekaniikkansa myös toisten tekemiset eivät ole yhdentekeviä. Pelilaatikosta löytyy peruspeli aloittelijoille, mutta suosittelen kyllä kohtaamaan heti haastavamman pelimuodon koska siellä se todellinen tämän pelin tähti majailee.
Botanicus on vuoden 2025 Pelaajien valinta voittaja harrastajasarjassa joten kertonee sekin jo jotain. Ja luonnollisesti myös blogissa erikseen esitelty: Botanicus – puutarhojen kukkaloistoa.
Cascadia 1-4 pelaajaa; 30-45 min (perheille)
Viimevuosien nerokkaimpia laattapelejä edustava Cascadia yhdistää laattahaasteen sekä niille aseteltavien eläinryhmien pulman. Pelaaminen tapahtuu siten kahdella eri tasolla pelaajien elinympäristön laajentuessa kierros kierrokselta ja näiden laattojen päälle rakentuvista eläinryhmistä.
Cascadian säännöt ovat suoraviivaiset ja pisteytyksiin saa mukavasti vaihtelua eri pelikerroille kiitos erilaisten tavoitekorttien. Sittenkin lopputulos on riittävän yksinkertainen, että pelistä nauttivat niin aikuiset kuin lapset.
Cascadia on sekä Spiel des Jahres -että Pelaajien valinta voittaja männävuosilta ja esitelty blogissamme: Cascadia – suunnittelua kahdella tasolla.
Castle Combo 2-5 pelaajaa; 20 minuuttia (perheille)
Yhdeksän kortin verran korttikomboa, sitä tarjoaa Castle Combo. Pelivuorolla ostetaan pöydästä yksi tarjolla olevasta kuudesta kortista ja asetetaan osaksi pelaajan omaa 3×3 korttiruudukkoa. Pöydällä kortteja on tarjolla kahdessa eri yhteiskuntaluokassa joista toiset ovat pääosin maaseudun työläisiä ja toiset linnan asukkeja. Uusi kortti antaa pelattaessa jotain hetkellistä hyvää – ja joskus kanssapelaajillekin – mutta pääpaino on huomioida sen pisteytystapa pelin päättyessä.
Castle Combo on sanalla sanoen mainio. Yhden pelin pelaa pariinkymmeneen minuuttiin ja vaikka korttien pisteytyksissä ei lopulta isosti uusia innovaatioita olekaan niin se tekee sen minkä tekee hyvin makoisasti. Peli on graafiselta ulkoasultaan täysosuma ja komponentit muutenkin jiirissä.
Ainoa nootti minkä pelille voi antaa on “laiska suomennos”: vaikka säännöt ja kotelo onkin käännetty kotimaiselle kielelle niin korteissa on jonkin verran englantia. Olisi tietysti ollut kiva saada tällainen peli täydellisesti suomennettuna, mutta nyt pitää varautua kääntämisapuun parin kortin osalta jos ei englanti taivu vaikka pääosin korttien toiminnot selkeitä ovatkin.
El Grande 2-5 pelaajaa; 60-90 minuuttia (harrastajille)
Lautapeliklassikko, alkujaan nimittäin jo vuodelta 1995, sai suomennoksensa vuonna 2024 uuden painoksen myötä. El Grande tarjoilee parasta mitä enemmistöpelimekaniikka lautapeleille tarjoaa: se on voimain koitos Gibraltarilla jossa tartutaan pikavoittoihin kun sellaisia tarjolla on ja samalla pyritään toki junttaamaan jalansija alueilla niin että niistä irtoaisia pisteitä tulevaisuudessakin.
Pelivuorot ja toiminnot ovat yksinkertaisia mutta niiden yhteensaattaminen tehokkaasti vaikeampaa kun ympärillä muutkin pyrkivät työntämään nappuloitaan pelilaudalle – ja kavereita sieltä pois. Varsin yksinkertaiset säännöt takaavat sen, että pelaamaan pääsee nopeasti ja jännitys on käsin kosketeltavissa loppuun saakka.
El Grande on saanut oman arvostelunsa: El Grande – enemmistöpelien kruunattu kuningas.
Faraway 2-6 pelaajaa; 20 minuuttia (perheille, isommalle porukalle)
Suoraviivaisen näpsäkässä Farawayssa pelaajat pelaavat yhden kolmesta käsikortistaan jatkakseen omaa korttirivistöä ja pöydästä napataan uusi kortti tarjolla olevista. Tämä toistetaan kahdeksan kortin verran. Jos uusin kortti oli arvoltaan suurempi kuin jonon edeltäjä pääsee lisäksi erilliselle pyhättö-pakalle mistä saa apukortteja loppupeliin ja pisteytyksiin.
Farawayn juju tulee siitä, että korttien jono pisteytetään lopusta alkuun eli se minkä pelasit aivan ensimmäiseksi on lopulta kortti joka pisteytetään viimeisenä ja toisin päin. Lisäksi suurimmassa osassa korteista on vaatimuksia jotka tulee täyttää jotta pisteitä ylipäätään heltiää mikä luo erinomaisen kiharaiset lähtökohdat hyvin pelaamiseen. Yksinkertainen, mutta oivaltava pieni korttipeli.
Harmonies 2-5 pelaajaa; 20 minuuttia (perheille)
Yhteisestä poolista vuorotellen maisemanappeja poimien pelaajat muodostavat kukin omaa elinympäristöä eläimille. Eläimiä kuvaavat kuutiot, joita pelaaja saa haltuunsa eläinkorttien kautta ja muodostaessaan tälle sopivat puitteet saa kuutioita siirretyksi laudalle.
Harmonies on tiivis ja toimiva kahdella tasolla tapahtuva pulmapähkinä 1-4 pelaajalle. Haasteet vaihtelevat pelikerrottain kiitos eläinkorttien vaihtelevien vaatimusten.
Harmonies on runsaasti kehuja saanut pelaavalta kansalta eikä ihme. Vuorokuvio on napakka ja tarjottu haaste mielekäs. “Kuinka asetella maisemanamiskat tehokkaasti siten, että eläimiä tupsahtaa pelilaudalle runsain mitoin ja että samalla elinympäristökin tuottaa pisteitä?” -on se kysymys johon Harmoniesin ydin tiiviistyy.
Ei nyt aivan samanlainen helmi kuin edellä esitetty Cascadia, mutta hyvä peli ja Pelaajien valinta -perhepelisarjan voittaja tältä vuodelta!
Heat 1-6 pelaajaa; 30-60 min (perheille, harrastajille, isommalle porukalle)
Kilvanajon ystäville ei Heatiä parempaa olekaan. Pelkästään peruspeli taipuu kuudelle pelaajalle asti ja erikseen hankittavilla lisäosilla formulakisailuun saa mukaan peräti kahdeksan. Sitä hauskempi tämä on mitä enemmän on ratinkääntäjiä mukana, mutta mukaan saa toki “tietokoneajajia” tien tukkeeksi. Niin tai näin, Heat on yhdistelmä tarkkaa ajoa yhdistettynä sopivaan määrään epävarmuutta: “vedänkö riskillä ja jos niin kuinka paljon?”
Varsin yksinkertaisella toteutuksella siihen on saatu ammennetuksi ohitukset imuhyötyineen päivineen, on vaihtelevaa keliä ja mahdollisuus kisailla jopa koko kauden mestaruuksista. Erinomainen peli vähän isommalle nuppiluvullekin ja jo peruspelin mukana tulevilla lisäsäännöillä ja autojen päivityksillä tämä maistuu harrastajallekin.
Heat on arvosteltu blogissamme: Heat – kilpa-ajopelien ykkösluokkaa.
Kultakopla 3-6 pelaajaa; 15 min (perheille, isommalle porukalle)
Avautuuko kassakaapin kätköt vai laukeaako hälytys ja joudutte kipittämään takavasemmalle ilman saalista? Kultakopla on yhteistyöpeli, jossa tavoitteena on asettaa pelaajien pokerikädet arvojärjestykseen hyvin rajallisin kommunikaatioavuin. Tässä on peli joka näyttää maistuvan myös niille jotka eivät yleensä yhteistyöpeleistä saati pokerista perusta! Hämmentävää.
Kultakopla koukuttaa: yksi kassakaappimurtojen ketju ei kestä kuin sen vartin jonka aikana selviää voititteko vai hävisittekö. Useimmiten tulee otettua heti uusinta… ja vielä uusinta. Peli on sitä hauskempi ja haastavampi mitä enemmän pelaajia on mukana joten suosittelemmekin peliä vähintään viiden porukalle pelattavaksi, mutta kuudes tai vieläkin useampi tekee hommasta vielä hauskempaa. Niin… vaikka pelikotelo ilmoittaa maksimipelaajamääräksi kuusi, niin muutama lisänappula/chippi ja teitä voi olla jopa kahdeksan.
Kultakopla on arvosteltu blogissamme: Kultakopla – porukalla pokerikädet kohdalleen.
Pictures 3-5 pelaajaa; 30 min (perheille, isommalle porukalle)
Kuinka sommitella parilla kivenmurikalla ja puutikulla talvimaisema sateenvarjoineen? Tai kahdella kengännauhalla värkätä kivisilta ja paikallisjuna? Tätä ja paljon muuta tarjoilee hilpeä partypeli Pictures, jossa kaikki työstävät hankalilla materiaaleilla kuvavihjeet ja sen perään arvailevat toistensa tuotokset.
Peli on ‘Spiel des Jahres’ -voittaja johon on tullut vuosien saatossa useampia lisäosiakin. Jo yhdellä lisäosalla peli laajenee aina kuudelle pelaajalle asti ja samalla saa pelikerroittain vaihtuvat komponentitkin – mikä on todellinen win-win diili. Peli on vielä näin muutavan vuoden jälkeenkin parhaita partypelejä mitä tiedän!
Pictures on esitelty blogissamme: linkki.
Seas of Strife 3-6 pelaajaa; 45 min (perheille, isommalle porukalle)
Astetta ovelampi, mutta säännöiltään silti suoraviivainen tikkipeli Seas of Strife haastaa lätkimään korttia pöytään siten, että oma tikkipino ei kasva. Kyseessä on laistotikki parhaasta päästä. Pelin hienous piilee siinä, että pelatut kortit päätyvät pelaajalle joka pelasi suurimman numeron siinä maassa mitä tikkiin pelattiin eniten. Mikä siis voi olla ihan jotain muuta maata kuin millä tikki avattiin.
Seas of Strifea voi pelata jo kolmella pelaajalla, mutta peli on ontto kokemus vielä neljälläkin. Vasta kun pelaajia on 5-6 takaa sen, että tikkiin tulee riittävä määrä kortteja ja pelin ydinidea siten loistoonsa. Silloin ollaan magian äärellä ja peli erinomainen.
Peli on arvosteltu blogissa: Seas of Strife / Texas Showdown – kierompaa laistotikkiä.
Tower Up 
2-4 pelaajaa; 30 minuuttia (perheille)
Muutaman säännön ympärille tiivistyvässä Tower Upissa pelaajat rakentavat yhteiselle pelilaudalle tornitaloja neljässä eri värissä. Vuorolla joko otetaan rakennusmateriaaleja tai pykätään uusi torni tulille samalla laittaen palikat ympärille oleviinkin rakennelmiin. Tavoitteet vaihtelevat peleittäin, mutta aina on hyvä jos lopulta oman kattonsa saa tornin ylimmäksi ilman, että sitä kukaan muu pääsee enää peittämään.
Tower Up on äärimmäisen näppärä ja teemakin istuu kuin nenä päähän. Ja mikä parasta se tarjoilee mahdollisuuksia kekseliäisiin liikkeisiin jossa vastapelaajia kampitetaan “silleen hyvässä hengessä” oma etu silmällä pitäen. Erinomainen peli ja sääntöjä lukuunottamatta täysin kielivapaakin vielä.
Trio 2-6 pelaajaa; 20 minuuttia (perheille)
Trio laittaa pelaajat kaivamaan pelaajien käsistä sekä pöydästä kolmea samaa numeroa. Tämä perimmäinen tavoite muistuttaa siten muistipelejä, mutta työkalut suorittamiseen poikkeavat merkittävästi: pelata voi ja kanssapelaajilta pyytää vain joko käden pienintä tai suurinta numeroa ja pöydän keskeltä toki flipata kortteja ympäri kuin muistipelissä konsanaan. Jos trion saa näkyviin on lähempänä voittoa, epäonnistuessaan vuoro siirtyy seuraavalle.
Trio on hilpeä tapaus. Ytimekkäät pelivuorot yhdistettynä sopivaan määrään muistamista, onnea ja pelin lukua muodostavat hykerryttävän kokonaisuuden. Yhden jaon pelaa 10-15 minuuttiin ja harvoin pelikerta jää siihen yhteen vaan porukka toivoo uusintamatsia. Pelilaatikko lupailee peliä aina kuudelle asti, mutta kyllä tämän sweetspot on siellä neljän pelaajan nurkilla.
Tämä näpsäkkä korttipeli on myös blogissa arvostelut: Trio – kolmikkojen haku päällä.
Wandering Towers 2-6 pelaajaa; 30 min (perheille, isommalle porukalle)
Ulkoasultaan lastenpeliä huokuva Wandering Towers maistuu toki lapsille, mutta taatusti myös aikuisille! Tavoitteena pelissä on siirtää omat velhokokelaat mustaan torniin käsikortteja pelivuorolla pelaamalla, mutta haasteena on jatkuvasti vaihtuvat pelitilanteet: tornit vaihtelevat paikkaa ja niiden alle katoavat myös velhokokelaat jos niikseen tulee.
Wandering Towers on hilpeä peli, jossa myös muistielementti on läsnä: missä tornissa ja monennessako kerroksessa oma velhokokelas mahtoikaan majailla? Ja toisaalta jos samalla kun torneja siirtelee ja saa oman nappulansa näkyviin niin aina mukavampi jos samalla jemmaa siirretyn tornin alle toisten pelaajien nappuloita.
Tämä erinomainen komponenteiltaan kielivapaa peli on myös arvosteltu blogissamme: Wandering Towers – vaeltelevat velhotornit.
