Kerala – kaksi pientä elefanttia marssi näin

Kerala on kevään ’Nürnberg 2016’ –messujen satoa ja julkaisijana toimii Kosmos. Spielbox-lehden julkaisusta 3/2016 löytyy sekä pelin arvostelu, että myöskin artikkeli kyseisen pelin suunnittelusta/suunnittelijasta. Kannattaa lukaista mikäli siihen tulee mahdollisuus.

Peli on pakattu perinteiseen Kosmoksen neliönmuotoiseen laatikkoon, jonka ulkoasu on hyvinkin minimalistinen kahden suuren elefantin täyttäessä muuten punataustaisen kannen. Sama minimalistisuus ja selkeys jatkuu laatikon sisältä löytyviin komponentteihin asti, sillä tarjolla on isojen puisten elefanttien (kaksi kullekin pelaajalle) ohella kangaspussillinen paksuja laattoja viidessä värissä sekä pieni pisteenlaskuvihko. Vaikka komponentit ovat suuria jää tyhjää tilaa laatikkoon runsaasti eli kompaktimman laatikon käyttö olisi ollut mahdollista. Ymmärrän toki julkaisijan halun käyttää vakiokokoista pelilaatikkoa, mutta yhtään enempää pelejä omistavat arvostaisivat tässä kohtaa oikeampaa laatikkokokoa.

Ja alussa oli kaksi norsua sekä yksi aloitusruutu.
Ja alussa oli kaksi norsua sekä yksi aloitusruutu.

Pelin alkuvalmistelut on suoritettu nopeasti: jokainen pelaaja ottaa kaksi puista elefanttia sekä vastaavan värisen aloituslaatan, jolle elefantit asetetaan. Mikäli pelaajia on vähemmän kuin viisi, poistetaan kangaspussista tietty määrä laattoja, mutta muilta osin ollaankin valmiita itse peliin.

Ota laatta.. aseta laatta… liikuta elefanttia… Toista

Keralassa kukin pelaaja tekee omaa pelilautaansa. Kierroksen aloittaja nostaa kangaspussista pelaajien määrän verran laattoja ja myötäpäivään kukin pelaaja ottaa laatoista yhden, viimeisenä vuorossa olevalle ei siten jää valinnanvaraa. Näin saadut laatat kukin asettaa omalle pelilaudalleen elefantin viereen, jonka jälkeen yksi elefanteista siirtyy tälle uudelle laatalle. Laattojen asettelussa vanhojen laattojen päällerakentaminen on sallittua ja joskus kannattavaakin.

Neljän hengen peli ja pelivuoro: pelaajien verran laattoja, joista yksi kullekin pelaajalle. On 2 tai 3 pisteen laattaa tai musta laatta, joka on 5 pisteen arvoinen, jos sen vieressä vain on punainen laatta.
Neljän hengen peli ja pelivuoron alkutilanne: pelaajien verran laattoja pussista ja näistä yksi päätyy kullekín pelaajalle.

Kun kaikki ovat laattansa näin pelanneet, siirtyy kangassäkki myötäpäivään seuraavalle pelaajalle, joka nostaa taas pussista pelaajien määrän laattoja ja joista kukin valitsee taas yhden, jonka pelaa laudalle yhden elefantin viereen, jolle elefantti taas liikkuu jne. Näin jatketaan kunnes kangaspussi on tyhjä. Kaksi kertaa pelin aikana pelaaja voi jättää laatanottamisen väliin, mikä merkitään kaatamalla toinen pelaajan elefanteista. Passaamisen hinta on yksi piste pelin lopussa.

Laattojenasettelun haaste

Pelissä on laattoja viidessä värissä. Tavoitteena laattojenasettelussa on tehdä mahdollisimman suuria alueita yhtä väriä, sillä pelin päättyessä pelaaja saa pisteitä ainoastaan yhdestä alueesta per väri – poislukien pelaajan oma väri, jossa alueita sallitaan kaksi. Kaikki muut mahdolliset laatat päätyvät pelaajan miinuspinoon, joka luonnollisesti yritetään pitää mahdollisimman pienenä.

Samanväristen isojen alueiden rakentaminen ei ole kovinkaan helppoa, sillä laattoja saa asettaa ainoastaan jommankumman elefantin viereen, jotka siten joka laatan asettamisen jälkeen vielä liikkuvat tälle uudelle laatalle. Viiden värin yhtäaikainen hallinta on tehty käytännössä mahdottomaksi – ainakin täydellisen rakentamisen osalta.

Pelin edetessä norsut ovat levittäytyneet jo laajalle.
Pelin edetessä norsut ovat levittäytyneet jo varsin laajalle.

Ja jotta soppa olisi astetta mielenkiintoisempi niin tarjolla olevat laatat eivät suinkaan ole kaikki samanarvoisia vaan laattojen mahdollinen arvo vaihtelee väliltä 0-5. Suurimmassa osassa laatoista on kuvattuna 1-3 elefanttia, jolloin niiden arvo on yhtä kuin laatassa olevien elefanttien lukumäärä. Lisäksi on laattoja, joiden lähtöarvo on 0, mutta jotka ovat 5 pisteen arvoisia, jos niiden vieressä erikseen merkityllä sivulla on tiettyä väriä oleva laatta. Mukana on myös muutamia erikoislaattoja, jotka mahdollistavat aiemmin asetetun laatan siirtämisen uuteen paikkaan tai vaikkapa elefantin siirtämisen ihan mihin tahansa omalla pelilaudalla. Erikoislaattojen kikkailun kanssa on tosin hyvä muistaa se, että samalla mahdollinen pistesaalis ei kartu vaikka ne muuten helpotusta toisivatkin.

Valmista tulee miltei vartissa

Elefanttifestivaali päättyy kun kangaspussista loppuvat laatat. Tässä kohtaa pelikello näyttää noin 20 minuuttia, nopeamminkin on mahdollista. Seuraa enää pisteenlasku, jota varten mukana tulee pieni mutta kätevä ja selkeä pisteenlaskuvihko on hyvä kaivaa esiin.

Aivan alkuun kukin pelaaja poistaa rakennelmastaan kaikki sellaiset laatat, jotka ylittävät asetetut ’vain yksi alue per väri paitsi omassa värissä kaksi aluetta’ –rajat. Tämä laattapino tuo -2 pistettä per poistettu laatta. Tämän jälkeen tarkistetaan, onko pelaajalla kaikkia laattoja kaikissa väreissä. Jollei, sakotetaan puuttuvista väreistä -5 pistettä per väri. Mikäli pelaajalla jäi käyttämättä passausmahdollisuuksia, näistä hyvitetään 1 piste per käyttämätön passaus. Tämän jälkeen lasketaan laatoissa näkyvät elefantit väreittäin, jotka tuovat 1-3 pistettä per laatta sekä tarkistetaan, saako pelaaja niistä tietyistä erikoislaatoista 5 pistettä vai ei. Suoritetaan yhteenlasku ja näin eniten pisteitä kerännyt voittaa.

Keralan pelilaatikko - yksinkertaisen tyylikäs ja sitä kooltaan sitä perinteistä Kosmoksen kokoa.
Keralan pelilaatikko – yksinkertaisen tyylikäs ja sitä kooltaan sitä perinteistä Kosmoksen kokoa.

Yksinkertaista, kevyttä ja helposti lähestyttävää – jopa vähän tylsää?

Kerala on kaikessa yksinkertaisuudessaan nopeasti opetettu ja jo ensimmäinen peli sujuu joutuisasti. Peliä on helppo suositella koko perheen kanssa pelattavaksi tai tilanteisiin, jossa joukossa on vähemmän kokeneita pelaajia. Koska varsinainen kiusanteko ei ole mahdollista, niin pelaaminen on väistämättä varsin leppoisaa. Minun makuuni jopa liian leppoisaa, sillä jäin kovasti kaipaamaan lisää syvyyttä, mielekkäämpiä valintoja ja enemmän haastetta. Nyt Kerala kolahtaa ’ihan kiva, mutta…’ –kategoriaan, mikä tarkoittaa sitä ettei sitä parin pelin jälkeen jaksa enää enempää. Kevyiden helposti lähestyttävien pelien kategoriasta löytyy siis parempiakin vaihtoehtoja.

Keralan eduksi on joka tapauksessa laskettava se, että vaikka peli on hyvin abstrakti ja siten saattaisi karkottaa osan potentiaalisesta yleisöstään, on abstraktiuden taso onnistuttu häivyttämään hienoilla komponenteilla, joiden hypistely on miellyttävää. Laatukomponenteista siten taas kiitosta julkaisija Kosmokselle. Se isompi ongelma ainakin täällä Pohjolan perukoilla tämän pelin suhteen on kuitenkin se, että peli ei koskaan “lyönyt läpi” vaikka englanninkielinen versiokin on julkaistu, joten kiinnostuneiden pitänee tähytä ulkomaille.

Infolaatikko: Kerala
Pelaajia: 2-5 Kesto: 30 minuuttia Julkaisuvuosi: 2016
Saatavuus: ulkomaiset nettikaupat (englanniksi).
Lisätietoa: boardgamegeek

Tero

Tero on pitkän linjan lautapelaaja, jota pelit ja pelaaminen - oli sitten kyseessä pahvilauta tai digitaaliset pelit - ovat kiinnostaneet aina. Uusiin peleihin tutustuminen kutittelee aina ja leikkisästi voidaankin sanoa, että Teron missiona on tietää lautapeleistä enemmän kuin kaupan myyjät. Teron sweet spot on peleissä, joiden kesto on noin tunnin luokkaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.