Tarkastelussa on Martin Wallacen Steam Power (2024) joka tarjoilee monta pykälää keveämpää ratakiskojen rakentelua ja tavarakuljetuksia kuin miehen tunnetuimpiin junapeleihin lukeutuva Age of Steam (2002) tai sen uudistetumpi painos Steam (2009).
Tällä kertaa lähtökohta on huomattavasti perhepelimäisempi ja suoraviivaisempi ja pelin lähin verrokki lienee Via Nebula (2016). Mutta minkälaisen vastaanoton tällainen kevyt junailu lopulta saikaan olihan se kuitenkin nostettu blogissamme aiemmin Spiel’24 mielenkiintoiset uutuudet -ennakkolistalle?
Radasta kaikki alkaa
Pelin alkuun valitaan pelattava kartta joita peruspelin laatikosta löytyy kaksin kappalein. ‘Steel Belt’ vie Pohjois-Amerikkaan, toinen on nimetty yksinkertaisemmin Saksaksi. Molempiin karttoihin mahtuu 2-5 pelaajaa ja kartat on painettu ohuelle keinosilkille. Ei nyt ihan ensimmäinen kerta kun kankaiseen pelilautaan törmäämme, mutta selkeästi vähemmistössä tällaiset ratkaisut ovat olleet. Materiaali on rypytön ja pöydälle levitettynä hyvinkin tasainen; siitäkin huolimatta, että pelilaatikkoon mahtuakseen kangas täytyy laskostaa monenmonituista kertaa.
Kartan levittämisen perään sinne arvotaan valmiiksi määriteltyihin ruutuihin kaupunkilaatat jotka kertovat minkävärisiä tuotteita kaupunkiin aikanaan rakentuvat tehtaat tuuppaavat pihalle. Kun vielä pelaajille jaetaan viisi sattumanvaraista tikettiä tikettipakasta ja annetaan alkupääomaa viiden rahan edestä on esileikit suoritettu.
Omalla pelivuorolla tehdään kaksi toimintoa seuraavista vaihtoehdoista valiten ja halutessaan saman toiminnon voi toistaa:
- Rakenna rataa
- Rakenna tehdas
- Täytä tiketti
- Nosta tikettejä
- Ota kolme rahaa.
Pelin ensimmäiset vuorot menevät rataa rakentaen. Kunkin pelaajan aloitusradan saa rakentaa minkä tahansa kaupungin kylkeen, mutta tämän jälkeen asetettavien kiskojen tulee laajentaa pelaajan omaa rataverkostoa. Yhdellä radanrakennus-toiminnolla saa asettaa kaksi kiskoa ja tehdyt kiskot merkitään pelaajan omilla junilla jotta tiedetään niiden omistajuus. Rakentelu on tasamaalle ilmaista, kukkuloilla se maksaa kaksi ja vuorilla neljä rahaa. Tosin vuoria ei vakiokartoissa edes ole ja kukkuloitakin lopulta vähänlaisesti eli paljolti kiskot syntyvät ilman rahallisia kuluja.
Tehtaiden perustaminen on sekin ilmaista, mutta niitä voi tehdä vain tyhjiin kaupunkeihin jonne johtavat jo kiskot. Tehtaita saa rakentaa myös kaverin rataverkoston keskelle joskin valtaosin ne kyllä kannattaa rakentaa itselle sopiviin kohteisiin jotta rajallisesta viiden tuotekuution arsenaalista pääsee hyötymään maksimaalisesti.
‘Täytä tiketti’ -toiminnolla paljastetaan yksi hallussa olevista tiketeistä ja toimitetaan siinä olevat tuotteet. Tarvittavat tuotteet poimitaan pelilaudan tehtaista ja ne tulee kuljettaa oman rataverkoston piiriin tiketin täyttämiseksi. Tuotteita saa ostaa kaverin tehtaista ja hyödyntää myös toisten rataverkostoja kuutioiden kuskailussa. Nämä toimet maksavat kuitenkin yhden rahan per kuutio per tehdas ja/tai kaverin ratalinkki joten mieluusti operoidaan omilla reiteillä ja omilla tehtailla jos vain mahdollista. Ja jos tietyt kuutiovärit puuttuvat kartalta tai niitä ei ole millään tapaa kytketty pelaajan rataverkostoon voi puuttuvat kuutiot ostaa myös “ilmasta”. Viiden rahan kappalehinta “ilmasta hankittuna” on useimmiten merkittävä jarru.
Tiketin täyttö antaa useimmiten rahaa ja pisteitä sekä ylimääräisen tiketissä kuvatun toiminnon, mutta on joukossa myös pelkästään isomman satsin pisteitä antavia tikettejä. Jos tiketti tarjoilee lisätoiminnon tulee tämä tehdä heti tiketin täytön perään eli ilmaistoimintoja ei voi jemmata tuleville kierroksille.
‘Nosta tikettejä’ -toiminnolla nostopakasta saa pari uutta tikettiä käteensä myöhempää täyttöä varten. Se viides toimintovaihtoehto – ‘Ota kolme rahaa’ – kertoo itse itsensä ja johon turvaudutaan vain äärimmäisessä hädässä tai jos/kun viimeisellä kierroksella “ei ole enää parempaakaan tekemistä”.
Edellä kuvattua viittä toimintoa kahden ryppäissä vuorotellen suorittaen toimintoja ajetaan niin kauan kunnes joku pelaajista on täyttänyt tikettejä ennalta määrätyn määrän; määrän vaihdellessa kymmenen molemmin puolin pelaajamäärästä riippuen. Kun annettu raja tulee vastaan pelataan kyseinen kierros loppuun ja siirrytään pisteytykseen.
Lopussa käsivarannot vaihtuvat viidellä rahalla yksi voittopiste -kaavalla. Täytetyt tiketit antavat niissä kerrotut pisteensä joihin lisätään vielä pelilaudalla tyhjennettyjen tehtaiden tuomat voittopisteet sekä suoria voittopisteitä tarjoavien kaupunkien lisäpisteet. Näillä eväillä pitäisi voittaja olla selvillä.
Kaikki edellä mainittu tarjoillaan 60 minuutin paketissa johon pelaajista riippuen sisällyttää jopa sääntöjen selityksen. Ja tämä kesto pelaajamäärästä riippumatta kun pelin kokonaiskestoa ohjataan täytettävien tikettien määrällä.
Kaikki kytkeytyy kaikkeen
Steam Powerin viisi toimintovaihtoehtoa ovat selkeitä ja napakoita. Tämä johtaa siihen, että pelivuorot ovat nopeita ja pääsääntöisesti viuhuvat hyvää vauhtia pelaajalta toiselle ja siten kokonaiskesto pysyy tunnissa. Yksinkertaiset säännöt mahdollistavat Steam Powerin pelaamisen kaikenlaisessa seurassa.
Sittenkin se mitä pelivuorollaan tekee ei ole mitenkään kristallinkirkasta ja selkeää, pikemminkin päinvastoin. Toimintoja on aina liian vähän ja on ilmeistä, että läheskään kaikkialle ei ehdi. Ennen kuin oma seuraava vuoro tulee on tiellä jo kaverin kiskot tai se hyvä tehdaspaikka mennyt jollekulle nopeammalle.
Kiireen tuntu on suorastaan ihanan tuskaisasti läsnä. Ahtaahko kartta pakottaa vuorovaikutukseen muiden pelaajien kanssa jo lähtölaukauksesta alkaen ja pelin keskiössä on nimenomaan kyse siitä, miten ottaa kaverista enemmän irti kuin mitä hän saa sinusta. Mieli hyrisee tyytyväisenä tilanteissa jossa kaveri pukkaa tehtaan paikkaan johon sellainen olisi pakotettu itse rakentamaan omalla seuraavalla vuorolla: vaikka ne pari kuutiota jokusen rahan maksaakin, niin säästyipä tällä kertaa toinen puolisko pelivuorosta johonkin tähdellisempään! Sikäli kun rahavarat riittää…
Vahvasti vuorovaikutteisten pelien ystävälle Steam Power on herkullinen tapaus alusta loppuun. Peli ei ole suoranaisesti ilkeä ja kaverin toimien kamppaamista, mutta “kartalla nyt vaan sattuu ja tapahtuu” ja strategisissa paikoissa olevista kuutioista käydään juoksukilpaa ennen kuin ne loppuvat. Jos tällainen kuulostaa hyvältä, on Steam Poweria kovin helppo suositella. Ei nyt ihan kaksinpeliksi mutta 3-5 pelaajaa ja johan toimii. Soolopelikin löytyy ja ihan toimiva sellainen, mutta sittenkin tämä loistaa ihmispelaajia vastaan.
Pelin kartat tarjoilevat jonkin verran vaihtelua: Saksassa tarjolla on kylki kyljessä olevia kaupunkeja useampia, Amerikassa tällaista luksusta ei ole mutta vastapainoksi lisäpisteitä kaupunkityypeistä joiden kaikki lätkät eivät pääse alkuvalmisteluissa kartalle. Yhtään enempää peliä pelaava halunnee silti käsiinsä lisäkarttapaketit joita tulee myyntiin kevään 2025 aikana samalla kun peli laajemmaltikin tulee tarjolle.
Siinä missä Steam Power on pelinä hyvinkin makoisa tapaus jättää komponenttipuoli toivomisen varaa; näin ainakin pelin ensimmäisen retail-version kohdalla. Pahin kompastuskivi koskettaa puisia tuotekuutioita: musta ja (tumman) harmaa ovat ikävän lähellä toisiaan. Niin lähellä, että päätin korvata originaalit harmaat kuutiot vaaleammalla sävyllä jotta ne erottaa keinovalossakin. En tiedä vaivaako sama ongelma vain näitä Spiel-messuille kiikutettuja kappaleita, mutta olette ainakin varoitetut.
Kankaisten pelilautojen fani en ole ollut koskaan ja pahimmillaan kangaslipareet ovat suorastaan kehnoja ja totaalisen mutkalla (katson esim. sinua Courtisans). Steam Powerin ohut tekosilkki on kuitenkin yllättävän hyvä joten tältä osin pidän suuremmat mölyt mahassani ja totean, että toimii se näinkin. (Toki ottaisin silti sen perinteisen pahvisen pelilaudan sikäli kun pelilaatikon koko pysyisi samana – ja miksei pysyisi?)
Kokonaisuutena Steam Power on kunnarin arvoinen suoritus: erittäin onnistunut kevyt-junailu, jossa sopivasti sattuu ja tapahtuu koko pelin ja kestokin on sopivan napakka. Suosittelemme lämpimästi!
