Cities (2024) on kahden tuottoisan pelisuunnittelijan Phil Walker-Harding ja Steve Finn -yhteistuotos, jossa kukin pelaajista rakentaa omaa kaupunkimaisemaansa. Rakentelun yhteydessä haalitaan myös omaan tuotokseen sopivasti istuvia pisteytyskortteja. Peli on kevyt ja helposti lähestyttävä ja siten linjassa suunnittelijoidensa aikaisempaan tuotantoon.
Nostimme Citiesin Spiel’24 ennakossamme lupaavimpien uutuuksien joukkoon joten tiettyjä etukäteisodotuksia sille oli ladattuna. Nyt kun peliin on riittävässä määrin paneuduttu on hyvä hetki pysähtyä arvioimaan nähtyä ja koettua. Onko tässä kestohitin ainesta vai hulahtaako kaupunkikyhäelmä taskulämpimän tuotoksen puolelle kuten kävi Walker-Hardingin My Shelfie (2022) -pelille (lukaise kyseisen pelin arvio tästä).
Valintojen kautta rakentuva kaupunkimaisema
Kukin pelaaja saa alkuun 2×2 ruutua kokoisen kaupunkilaatan, neljä työläistä sekä kolme markkeria, joilla merkitä peliin arvotun kohdekaupungin (ao. kuvassa Sydney) täytetyt tavoitteet.
Pelin päälaudan täyttö paljastaa pitkälti mistä Citiesissä on kyse: tavaraa pusketaan pelaajien poimittavaksi neljässä eri kategoriassa ja kun “kaikkea on maisteltu” täytetään lauta uutta kattausta varten. Kaava toistuu kaikkiaan kahdeksan kierroksen verran jonka jälkeen vatsat on täynnä… tai siis kaupunkimaisemat valmiita pisteidenlaskuun.
Kunkin kattauksen aikana pelaajat siis poimivat päälaudalta jokaisesta kategoriasta yhden asian: henkilökohtaisen pisteytyskortin, 2×2 kokoa olevan kaupunkilaatan, vesi- tai maaelementtejä, rakennuksia. Kun yhdestä kategoriasta on jotain ottanut ei sama pelaaja siitä toista enää saa ennen uutta kierrosta.
Mitään jo otettua ei myöskään korvata heti uudella vaan tarjooman määrä pienenee valintojen edetessä. Se mistä kategoriasta kulloinkin valintansa tekee jää kuitenkin jokaisen itsensä päätettäväksi. Tuliko tarjolle just sulle sopiva pisteytyskortti? Nappaa se nyt tai ennen seuraavaa omaa vuoroasi se voi olla jo menetetty! Vastaava uhka leijuu toki myös kaikissa muissa kategorioissa, joten pientä jännitettä on läpi kierroksen pelaajien kiiruhtaessa eri asioiden perässä omien ääneenlausumattomien prioriteettien eteenpäin ajamana.
Ja mitä sitä olikaan tarjolla? Kaupunkilaatoilla pelaajat rakentavat henkilökohtaisen 3×3 laattakudelman kaupunkinsa perustaksi. Yksittäisissä 2×2 kaupunkilaatoissa on vaihteleva kattaus puisto-, vesistö- ja värikoodattuja rakennusruutuja myöhempää käyttöä varten.
Neljässä värissä olevilla rakennuspalikoilla ja puisto- sekä vesielementeillä täytetään edellä mainittuja kaupunkilaattoja. Rakennuspalikat kelpaavat vain vastaavanvärisiin rakennusruutuihin ja samaa väriä voi myös pinota päällekkäin rakentaen maksimissaan neljän kerroksen korkuisia pilvenpiirtäjiä. Puisto- ja vesielementeistä pyritään tekemään erilaisten asioiden ryppäitä koska niistä ropisee pelin päätteeksi kaikille pisteitä. On joukossa vielä patsaslaattojakin, jotka vievät rakennusruudun antaen kuitenkin suoria pisteitä sekä jokerirakennusruutuja jolloin saa joustoa rakentamisväreihin.
Pistekortit ovat tarjolla olevista kategorioista viime kädessä se tärkein. Voit toki rakennella pilvenpiirtäjiä, puistoja ja vesistöjä ihan kuinka haluat, mutta päätön rakentelu ei pistepottia kerrytä. Tarjooma kerrallaan poimitut pistekortit – joita lopulta kullekin kertyy kahdeksan kortin verran – antavat suunnan sille, mihin pyrkiä. Osa pistekorteista ohjaa rakentamaan tietynkorkuisia ja värisiä pilvenpiirtäjiä, osa isoja tai useita puistoja, vesistöjä tai jotain muuta.
Alkukierroksilla oleviin pisteytyskortteihin ehtii reagoida luonnollisesti pelin edetessä paremmin, loppukierrosten viimeisiä pistekortteja valitessa on jo ilmeistä mikä sopii omiin tarpeisiin paremmin kuin toinen. Tästä syystä vuorojärjestyksessä ensimmäisten joukossa toimiminen saattaa olla merkityksellistä ja tälle piikkipaikalle pääsee valitsemalla seuraavan kierroksen aloitusvuoron samalla kun tyytyy pariin arvalla poimittuun rakennuspalikkaan. Mutta tämä vaihtoehto tarjolla vain nopeimmalle.
Nopeus on valttia myös tavoitteiden täyttämisessä. Pelin alkuun arvottu kaupunkilaatta kuvaa kolme kategoriaa josta palkitaan lisäpisteillä ja nopeimmalle luonnollisesti enemmän kuin hitaammille. Nämä tavoitteet voivat olla esim. “rakenna kolme viheraluetta jossa on myös vähintään yksi puistoelementti” tai “rakenna joki joka virtaa koko kaupungin halki” -tyyppisiä.
Olivat omat tai yleiset tavoitteet lopulta mitä tahansa, niin kahdeksan täyden pelikierroksen jälkeen kullakin pelaajalla on edessään “valmis” 3×3 kaupunkilaattamaisema rakennuksineen ja muine elementteineen. Lisäksi kullakin on édessään joukko henkilökohtaisia pisteytyskortteja jotka tarjoilevat omasta kaupunkimaisemasta pisteitä toivottavasti enemmän kuin muut saavat omistaan.
Peli Citiesiä kestää noin 40 minuuttia pelaajamäärästä riippumatta (2-4), kokeneemmat pelurit nipistänevät tästäkin vielä sen 10 minuuttia. Eli varsin napakka perhepeli on kyseessä.
Viihdyttävä pieni aivopähkinä
Cities on soljuva ja toimiva tapaus. Se on täynnä pieniä mielekkäitä päätöksiä tehtäväksi ja läpi pelin mukana kulkee pieni jännite mm. pistekorttien muodossa. Pelisuunnittelun saralla täytyy antaa lisäkiitosta oivalluksesta jättää kunkin kategorian vaihtoehdoista yksi alassuin jolloin sen valitseva ei varmuudella tiedä mitä saa.
Pelaajien välinen vuorovaikutus on hienovaraista “se mitä valitset on muilta pois” -tyyppiä minkä lisäksi on vielä kilpajuoksuelementit yleisiin tavoitteisiin. Viime mainittujen osalta on tärkeää tunnistaa myös mihin niistä kannattaa lopulta pyrkiä ja mitkä eivät ole vaaditun työmäärän arvoisia eli niihin ei kannata lukittautua liiaksi.
Vaikka kaikki toimii ja pelivuorot kiertävät hyvää tahtia pelaajalta toiselle tarjoten napakan kokonaiskeston jättää Cities sittenkin vain “ihan mainio” jälkimaun. Pelillisesti siinä ei ole mitään mullistavaa uutta ja peli toisensa jälkeen pelattuna se alkaa tuntuu liiaksi toisteiselta. Edellisestä kommentista ei pidä tehdä päätelmää ettenkö pitäisi Citiesistä (pidän kyllä), mutta tunnistan tarpeen pitää pelikertojen välissä hivenen taukoa jotta se “saman toistaminen” ei haittaa liiaksi.
Citiesissä on siten vähän samaa valuvikaa kuin alun mainitussa My Shelfiessä pelikertojen etenevän pienistä vaihtuvista elementeistä huolimatta samoja latuja. Citiesin onneksi tällä kertaa itse peliä on verrokkiaan enemmän joten jo nyt uskallan luvata sille pidempää ikää kuin My Shelfielle. Se, että laatikosta löytyisi etenkin enemmän pisteytyskortteja ja vesi- & viheralue-elementtejä olisi silti ollut tervetullut lisä – nyt nimittäin näistä molemmista kaikki on aina pelissä 3-4 pelaajalla pelatessa.
Vaikkei Cities siis ihan täysosuma olekaan niin se on kaikesta huolimatta hyvin oivallinen vaihtoehto napakahkoa perhepeliä etsivälle. Ja toimii se kaksinkin, tuolloin saman kattauksen aikana tehdään poiminto kahdesti per kategoria ja loppu tulee neljän kierroksen jälkeen.
