Piratenbillard (1989) on Reinhold Wittigin suunnittelema, erittäin näyttävä, näppäryyspeli 2-4 pelaajalle. Tavoitteena on saada siirretyksi omat sotalaivoja kuvaavat puukuulat pelilaudan omasta päädystä vastakkaiseen päätyyn. Matkalla on mahdollisuus upottaa vastapelaajien laivoja joilla on sama perimmäiset tavoitteet, mutta seilaussuunta vähän eri. Se kuinka kuulia siirretään on elementti josta Piratenbillard muistetaan.
Kuulien pompauttelua puukehikossa
Piratenbillardin pelilautana toimii puujalkojen päällä seisova 55cm x 55cm kokoa oleva puuristikko. Ristikon pohja on kangasta, mikä mahdollistaa omaperäisen tavan puisten kuulien siirtelyyn. Lähtötilanteessa pelaajien kuulat ovat yhdellä pelilaudan sivustalla odottamassa siirtelyään – toivottavasti – haluttuun suuntaan.
Omalla pelivuorolla valitaan tietty ristikon ruutu jossa on yksi tai useampi oma kuula. Tästä ruudusta pyritään pompauttamaan kuulat uuteen paikkaan. Työvälineenä toimii kapeakärkinen puumaila, jolla koputellaan ko. ruutua alapuolelta. Kankaista pohjaa riittävällä voimalla kopauttamalla kuula tai kuulat nousevat ilmaan ja heilahtavat toisaalle ruudukossa tai huonommalla tuurilla lentävät kokonaan pois pelilaudalta.
Saattaa kuulostaa hyvinkin sattumanvaraiselta näpräämiseltä ja ihan alkuun se sitä onkin. Mutta alkuhaparoinnin jälkeen huomaa nopeasti, että Piratenbillard ei suinkaan ole pelkkää sattumankauppaa. Maila kapeine ja tylppine kärkineen mahdollistaa tähtäämisen: kärki nimittäin näkyy kankaan läpi siten että voit oikeasti tähdätä tiettyyn osaan ruutua jolloin on parempi aavistus siitä mihin suuntaan kuula lähtee. Tästä seuraa se, että viereisiin ruutuihin siirtymisen onnistumisen todennäköisyys on huomattavan suuri, ristikkäisiin ruutuihin vähän tätä epävarmempaa ja kauempiin ruutuihin liikkumisessa epävarmuustekijöitä on jo reilummin.
Kun kuulan tai kuulia on pompauttamalla saanut liikutetuksi tarkistetaan päätyikö samaan ruutuun eri pelaajien kuulia. Jos päätyi – onneksi olkoon – upotit juuri yhden kanssapelaajien laivoista ja tämä kuulan poimitaan itselle pisteen merkiksi. Jos taas saat seilatuksi kuulan läpi pelialueen vastapuolen päätyruutuun on se suoritus kolmen pisteen arvoinen.
Tämän jälkeen on myötäpäivään seuraavan pelaajan vuoro.
Peli päättyy kun joku pelaajista saa kerätyksi seitsemän pistettä tai kun kaikilta loppuvat kuulat. Yksi peli Piratenbillardia kuluttaa pelikelloa vain 10 minuuttia eli äkäisestä meritaistelusta on kyse.
Valtavirrasta poikkeavaa hupailua
Piratenbillard on hauska pelattava. Pelin tärkein osuus – pallojen pompauttaminen – on tehty just eikä melkein oikein. Kuulien siirtely on pienen hetken eli pelin taikka pari himppasen epämääräistä muuttuen kuitenkin hyvin nopeasti tuurin ja taidon symbioosiksi, jossa näitä molempia elementtejä on juuri sopivassa suhteessa.
Pelaajille annetaan siten riittävän vahva tuntemus kontrollista erityisesti lyhyissä pompautuksissa mutta yhtään pidemmälle tehtävät siirrot kasvattavat virhemarginaalia. Yhdistelmä on siten sellainen, että matalan opettelukäyrän jälkeen peliä pystyy pelaamaan aloittelijakin riittävällä tasolla muiden kanssa. Tässä mielessä Piratenbillard on helpommin pöydättävä kuin vaikkapa Crokinole jossa pelaajien taitoerot näkyvät herkemmin.
Pelin komponentit ovat todella laadukkaat. Puukehikko kankaineen on viimeistelty ja sama viimeistelyn kädenjälki näkyy mailoissa joista ei rosoreunoja löydy. Tämä toki näkyy sitten myös hinnassakin sillä Pirantenbillardin hintalappu pyörii sadan euron molemmin puolin. Ja sen verran erikoinen peli on kyseessä, että ostopaikkaa joutuu etsiskelemään ulkomaisista verkkokaupoista.
Vaan sittenkin, jos haluaa vähän erilaisen pelin ja näppäryyspelit kiinnostavat, niin Piratenbillardia on helppo suositella. Se on myös peli, joka nousee paitsi parhaiden puisten pelien kärkikymmenikköön (ks. Top-10 Laatupelattavaa puusta) niin myös kautta aikain parhaiden pelien listallemme löytyen mm. 2024 vuoden listaltamme: Top-100 vuosimallia 2024.
