Alkaa olla taas ajankohtaista vaihtaa vuosikalenterit uusiin kun sanomme heipat vuodelle 2025 ja käännämme katseemme uuteen vuoteen. Tämä on samalla hyvä hetki vetää mennyt pelivuosi pakettiin blogin puolella ja lisäksi nostella vuoden isoimmat pelihitit ja jakaa muutama hutiosumakin matkan varrelta.
Mutta aloitellaan blogivuodesta ja mitä kaikkea tällä saralla tapahtuikaan.
Lautapeliarvostelut vuonna 2025
Erilaisia lautapeliartikkeleita blogissa julkaistiin kaikkiaan 21 kappaletta, joista valtaosa (14) keskittyi yksittäisten pelien arvosteluihin. Peliarvosteluissa keskityimme paitsi kiinnostaviin suomenkielisiin uusiin julkaisuihin myös omiin suosikkeihimme maailmalta. Tästä linjasta – eli “erinomaisuudet edellä” – joka on myös koko lautapeliblogimme olemassaolon kantava voima pidämme kiinni myös ensi vuonna.
Seuraavat pelit saivat peliarvostelunsa:
- Botanicus – puutarhojen kukkaloistoa (2025)
- Cities – kaupunki täynnä pistepotentiaalia (2024)
- Faraway – Alulan ihmeet sinne ja takaisin (2023)
- FLOWERS – kesäisen kepeitä kukkaniittyjä (2024)
- Foundations of Metropolis – arkkitehdit kilpasilla (2024)
- Hooky – maaginen deduktiosanapeli (2023)
- Immortal – kukka-asetelmia hautausmaalle (2025)
- Indonesia – talouspelien A-ryhmää (2005)
- Kultakopla – porukalla pokerikädet kohdalleen (2024)
- Marrakech – mattokauppias mainioin (2007)
- Sea Dragons – piraattilaivoille huutia (2023)
- Steam Power – rataverkostoja ja tikettejä (2024)
- Trio – kolmikkojen haku päällä (2023)
- Up or Down – korttisarjojen rakentelua (2024)
Erityisesti listan -leiman saaneet pelit ovat sellaisia jotka arvostamme korkealle. Nämä pelit ovat myös sellaisia joilla on suurin potentiaali nousta “kautta aikain Top-100 pelien” joukkoon eli listaukselle jonka julkaisemme joka toinen vuosi – seuraavan kerran taas vuonna 2026.
Uudet top-listat 2025
Peliarvostelujen ohella vuoden aikana teimme muutaman top-listauksen joista ‘BGG:n top-100 vuosimallia 2004’ oli koko vuoden artikkelit huomioiden suuritöisin. Samalla kyseinen listaus oli kuitenkin myös mielenkiintoinen pysähdys tarkastella lautapelimaailman kuumia uutuuksia rapiat 20 vuotta peräpeiliin katsottuna. Ja sikäli erilainen lista, että sen anti ei ollut ns. omaa tuotantoa vaan peliharrastajien näkemys sen hetkisestä parhaiden pelien listasta.
Top-listojen artikkelisetti oli seuraavanlainen:
- BGG:n Top-100 vuonna 2004; parasta ennen vaiko edelleen? Miltä näytti boardgamegeekin parhaiden pelin listaus yli 20 vuotta takaperin ja onko niistä enää mihinkään tämän päivän pelaajan silmin katsottuna?
- Spiel ’25 -tarkkailuluokka. Kaivoimme Essenin pelimessujen uutuuksien (~1400 kpl) joukosta kymmenen meidän mielestämme mielenkiintoisinta uutuutta. Lisäksi artikkelissa listaus odotetuimmista uutuuksista BGG:n ja Tabletop Together Toolin käyttäjien silmin.
- Top-10 peli-illan pelastajat kuudelle pelaajalle. Kun pelaajia on enemmän kuin valtaosa peleistä kelpuuttaa on kaivettava esiin luottopelaajat isommalle pelaajaporukalle. Tällainen lista erinomaisia kuuden pelaajan pelejä on muotoutunut meille – ota vinkit hyötykäyttöön!
Muut artikkelit
Yksittäisten peliarvostelujen ja top-listojen ohella on tehty myös peliaiheisia yleislistauksia ja esittelyjä seuraavasti:
- Joulun lautapelisuosikit: näitä pukinkonttiin! Meidän tärppimme parhaista lautapelilahjoista kaikenikäisille lautapelien ystäville.
- Lunkisti.fi:n -vuosi 2025 + parhaat ja karvaat (tämä artikkeli).
- Pelaajien valinta -finalistit 2025. Esittelimme Pelaajien valinta -kilpailun perhe- ja strategiasarjan finalistit sekä jaamme päällimmäiset mietteemme peleistä. Myös tänä vuonna olimme osa valintaraatia.
Vuoden parhaat ja karvaat
Lautapeliblogin pitämisessä ei olisi mieltä jollei pitäisi pelien pelaamisesta. Hyvistä peleistä kirjoittaminen ja niistä vinkkaaminen on pelaamisen ohella koko harrastuksen antoisinta puuhaa ja seuraavassa nostammekin esiin vuoden 2025 parhaat uudet pelikokemukset seitsemän pelin voimin.
Pelkästään hyviin peleihin kätemme ei sittenkään aina osu ja myös tänä vuonna on niitä ei-niin-hyviä pelikokemuksia. Nostamme siten alempana kolme pahinta pettymystä tälläkin saralla. Pelit eivät välttämättä ole ne vuoden kolme absoluuttisesti huonointa peliä tai pelikokemusta mutta tässä kategoriassa on pelillä saattanut olla ennalta kovemmat odotukset kuin mitä sitten peli on lopulta tarjonnutkaan.
Ja kyseessä on siis meille uusia pelejä vuonna 2025, mutta on mahdollista että listalla on alkujaan jo hyvän matkaa aikaisemmin julkaistuja pelejä.
Vuoden parhaat pelit
Seuraavat seitsemän peliä pääsivät vuoden parhaiden uutuuksien listallemme.
Faraway (2023)
Farawayssa pelaajat pelaavat kädestään yhden kolmesta kortista jatkamaan omaa korttirivistöä. Jos pelasit isomman kortin kuin edellinen, saat pyhättökortin avuksi korttien tavoitteiden täyttämiseen. Kahdeksan pelatun kortin jälkeen koko korttirivistö pisteytetään, mutta tässä on tvisti: kaikki kortit pisteytetään lopusta alkuun ja siten, että viimeiseksi pelattu kortti ei saa avukseen kuin pyhättökortit sikäli kun apuja tarvitsee, toiseksi viimeinen sekä viimeisen kortin että pyhätöt ja niin edelleen.
Täytyy myöntää, että todennäköisesti olisin Farawayn ohittanut kokolailla kokonaan jollei se olisi ilmestynyt suomeksi ja siten Pelaajien valinta -kilpailun ehdokaslistoille (jonka raadissa olimme tänäkin vuonna). Ulkoasu tökkii pelissä edelleen, mutta pintaa raaputtamalla paljastuu mainio sisältö jonka olisimme mieluusti nähneet em. kilpailun finalistienkin joukossa mutta sinne ei tällä kertaa rahkeet riittäneet.
Farawayn yksinkertainen idea käänteisestä pisteytysjärjestyksestä on erittäin kekseliäs ja toimiva. Kun itse pisteytyskin on hyvin hiottu kokonaisuus pyhättökortteineen päivineen, niin ollaan herkullisen fillerin äärellä. Peli on nopea opettaa, nopea pelata ja silti kiinnostava. Just erinomaista ja siten kuuluu vuoden parhaiden uutuuksien joukkoon.
Ja peli on ehditty myös blogissamme jo arvostellakin: Faraway – Alulan ihmeet sinne ja takaisin.
Hooky (2023)
Jostakin BGG:n syövereistä tuli tänä vuonna vastaan tämä Hooky, josta en ollut missään koskaan ennen mitään kuullutkaan. Sanapelin ja klassisen deduktiopelin yhdistelmä pelin alkuun pelaajille jaetaan aakkoset ja kolme laitetaan sivuun, jotka pitäisi saada selville. Vuorotellen toisilta viisikirjaimisia sanoja kysellen saadaan vastauksena montako kirjainta ko. sanassa “osui” kaverin saamiin aakkosiin ja kuuden kyselykierroksen jälkeen pitäisi olla selvillä paitsi ne sivuun laitetut kirjaimet, mutta myös mitä aakkosia kullakin on kädessään.
Kuulosti paperilla hyvältä ja kun omistan Black Viennan, niin tämähän testattiin alkuun “kotikutoisella” versiolla. Ja hitsi, että tämä toimiikin hienosti! Hooky on riittävän nopea ja suoraviivainen mutta samalla sopivan haastava niin meikäläinen nauttii tästä ihan satasella.
Ja ostin toki ihan kuvan kaupallisen versionkin ihan vain tukeakseni hienoa pelisuunnittelua vaikka ulkonäkö Hookyssä on kaikkea muuta kuin kaunis. Jos siis sanapelit ja klassiset deduktiot on yhtään lähellä sydäntä niin en voi kuin suositella. Yksi vuoden selkeistä parhaista löydöistä.
Ja pelihän on toki arvosteltu blogissamme: Hooky – maaginen deduktiosanapeli.
Kultakopla (2024)
Voiko yhteistyönä pelattava pokeripeli olla mistään kotoisin? Kyllä. Vaikka ei pokeria muutoin pelaisikaan? Kyllä. Eikä juuri perusta yhteistyöpeleistäkään? Kyllä, sittenkin. Kultakopla, joka maailmalla tunnetaan nimellä ‘The Gang’ sai suomennoksensa tänä vuonna ja siihen on siten paneuduttu.
Pelissä tavoitteena on asettaa pelaajien pokerikädet paremmuusjärjestykseen. Texas Hold’emin tapaan pelaajat saavat kaksi käsikorttia ja jo näiden pohjalta lähdetään arvioimaan oman pokerikäden paremmuutta suhteessa muihin. Ja tilannetta tarkastellaan uusiksi, kun pöytään lätkiään ensin kolmen kortin ‘flop’, sitten neljäs kortti ‘turn’ ja oikea arvojärjestys pitää saada kohdilleen viidennen ‘river’ kortin päätteeksi. Arvojärjestys lukitaan kunkin vaiheen kohdalla poimimalla sopiva chippi pöydällä olevista – tarvittaessa se kanssapelaajalta napaten.
Kultakopla sai pöhinän aikaiseksi heti Spiel’24 messujen julkaisun yhteydessä. Mutta olin sittenkin vielä skeptinen juurikin pokeri-yhteistyö -yhdistelmän vuoksi. Vaan onneksi annoin pelille mahdollisuuden sillä nyt ollaan timantin – vai pitäisikö sanoa kullan – äärellä.
Lyhimmillään kolmen ja maksimissaan viiden pokerikäden pelaaminen “pankkikeikkailun” merkeissä on mieltä kutkuttava rykäisy jonka tahkoo 15 minuuttiin. Peli on hauska ja sitä parempi mitä isompi pelaajamäärä on pelaamassa, Eli mielellään tätä pelaa 5-6 pelaajalla ja onpa sitä pelattu tätä isommallakin porukalla (vaikkei virallista laajennuslisäosaa vielä 2025 vuoden puolella olekaan julkaistu). Kultakopla on vuoden kovin uutuus meille.
Pelistä on oma arvostelunsakin blogissa: Kultakopla – porukalla pokerikädet kohdalleen.
River of Gold (2024)
Käytännössä pimennosta esiin marssinut suunnittelija, Keith Piggott, on työstänyt iloksemme pelin jossa pelilaudan läpi virtaavan jokielementin ympärille on työstetty resurssienkeruuta, tiketintäyttöä sekä pykätään rakennuksia. Toiminnot joita on tarjolla ohjautuvat pelaajan laivojen ja nopean kertomiin osiin pelilautaa eikä sovi unohtaa myöskään. ns. “pitkää peliä” jossa lopussa on tarjolla muheita pisteitä alue-enemmistöistä.
River of Gold ei sinällään tarjoile mitään uutta, mutta tutuista elementeistä rakentuu toimiva paketti jossa kestokin pystyy sopivana. Pelin noppaelementti on erinomainen: sitä pystyy säätämään, mutta aina ei saa just sitä mitä haluaa tai olisi itselle parasta, joten oma peli vaatii myös tasapainoilua.
Vuorovaikutusta on mukava määrä, unohtamatta myöskään kilpajuoksua tavoitekorteille. Kaikkinensa River of Gold yllätti hyvinkin positiivisesti ja peli on ehdottomasti menneen vuoden valopilkkuja.
Sea Dragons (2023)
Pelilautana toimii meri, jonka pyörteitä ja merivirtoja väistelemään asetellaan vuorotellen merilohikäärmeitä tavoitteena upottaa pelilaudan merirosvolaivoja. Näistä saaduilla merkkarimerkeillä täytetään tarjolla olevia tikettejä eli voittopisteitä Sea Dragonsissa viime kädessä metsästetään. Tiketintäytön ohella kyse on myös enemmistöistä meren neljällä eri osalla – mutta tätä osiota maustetaan osin piilotiedolla, sillä tarjolla on myös korallikortteja joilla enemmistövertailuun tuodaan yllätyksiä.
Sea Dragons on korealla ulkoasulla varustettu polyominopeli koko perheelle ja kielivapaa komponenteiltaan sääntöjä lukuunottamatta.
Toisinaan odottavan aika on kohtuu pitkä: Sea Dragons oli nimittäin se kaikkein odotetuin uutuus Spiel’23 -listoilta, mutta sen pieni englanninkielinen ensipainos tuli ja meni jo messuilla ja seuraavaa erää saatiin odotella puolitoista vuotta. Ja kyllä kannatti: peli on juuri niin mainio kuin ounastelinkin sen olevan.
Sen polyominohaaste on mielenkiintoinen kun on kiire haalia merkkarilaivamerkkejä tiketintäyttö mielessä pitäen, mutta samalla korallipakka piilokortteineen auttaa mm. lopun enemmistöpisteytyksessä. Lopputulos on raikkaan erilainen ja kaikesta abstraktiudesta huolimatta myös kiinnostava ulkonäöltään. Tykkään pelistä tasolla joka oikeuttaa vuoden parhaiden uutuuksien listalle.
Peli on arvostelu niinikään blogissa: Sea Dragons – piraattilaivoille huutia.
Shackleton Base: A Journey to the Moon (2024)
Kilpailua kuun kamaralla. Shackleton Base: A Journey to the Moon on työläistenasettelu, jossa kuun kamaralle tulee kierroksen alussa sukkulat miehistöineen joista kukin pelaaja valitsee omansa tiiminsä- samalla tulee määriteltyä kyseisen kierroksen pelijärjestyskin. Omia astronautteja vuorotellen kuun pinnalle tai omaan tukikohtaan lätkien suoritetaan pelin eri toimintoja tavoitteena operoida tehdä toimintoja tehokkaammin kuin muut samalla hyödyntäen kyseisen peliin arvottuja kolmea organisaatiota ja sitä kautta tahkota mahdollisimman paljon pisteitä. Shackleton Base on tuhti europeli peliharrastajien makuun.
Itse nostin pelin Spiel’24 ennakkolistalle eli kyseisen vuoden mielenkiintoisimpien peliuutuuksien joukkoon. Nyt, noin vuotta myöhemmin kun olen päässyt peliä viimein pelaamaan niin en saata kuin nyökkäillä itselleni hyväksyvästi: Shackleton Base on erittäin hyvä raskas europeli, niin hyvässä – kuin vähän pahassakin.
Pelin opettaminen ottaa oman aikansa ja etenkin alkuvalmisteluja riittää aina lähtien arvottavista kolmesta organisaatiosta. Mutta kun sen pelin niksit on opettanut, niin pelatessa sääntökirjaa ei juuri tarvitse tavailla eli kaikki on mietitty loppuun asti. Shackleton Base: A Journey to the Moon oli vuoden kovimpia – vähän raskaampia – pelituttavuuksia ja huomaan jopa harkitsevani sen ostamista jollakin aikataululla. Erinomainen “parasta kolmella pelaajalla” -kategorian peli.
Steam Power (2024)
Tämä Martin Wallacen kevyt-junailu on täynnä napakoita pelivuoroja kun pelaajat rakentavat junaverkostoa pelilaudalle, perustavat tehtaita tai täyttävät tikettejä. Steam Power pakkaa yksinkertaiseen pelikehikkoonsa vahvasti vuorovaikutteisen pelin jossa laudalla sattuu ja tapahtuu ja kiireen tuntu on läsnä jo ensimmäisestä pelivuorosta lähtien. Se nousi heti tuoreeltaan kiinnostavimpien Spiel-julkaisujen listallemme vuodelta 2024 (ks. Spiel’24 ennakot).
Steam Powerin ennakko-odotukset täyttyivät ja ylittyivätkin kun pelin saimme käsiimme. Se on kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta mielenkiintoinen pelattava joka käy kiinnostavaksi heti ja jännitys kantaa aina kalkkiviivoille asti. Oma rataverkosto pyritään lisäksi rakentamaan kaverin kylkeen sopivasti, jotta tämän tuotteista ja verkostosta pääsee ottamaan isomman hyödyn kuin mitä tämä saa omistasi.
Peruspelin kartat suosivat 4-5 pelaajan pelejä, mutta lisäosakarttojen kautta mahdollistuu paremmat pelit myös pienemmille pelaajamäärille. Steam Power on parhaita kevytjunailuja koskaan.
Peli on arvosteltu blogissa: Steam Power – rataverkostoja ja tikettejä.
Vuoden karvaat pelikokemukset
Kolme vuoden heikointa esitystä – syystä taikka toisesta – ovat seuraavat.
Stamp Swap (2024)
Stonemaier Gamesin postimerkkeilypeli Stamp Swap nousi Spiel’ 24 ennakossamme kiinnostavien pelin listalle. Pelin keskiössä on “minä leikkaan, sinä valitset” mekaniikka joka tässä pelissä on toteutettu siten, että alkuun poimittujen postimerkkien ja toimintokorttien jaon jälkeen kukin pelaaja jakaa poimimansa tuotteet kahteen osaan. Näistä toinen jää itselle ja toisen osan poimii joku muu pelaajista itselleen.
Kierroksen kakkosvaiheessa itselle päätyneet kaksi settiä postimerkkejä ynnä muut tilkkeet levitetään sitten osaksi omaa postimerkkikansiota samalla pisteyttäen yksi peliin päätyneistä pistekorteista. Kuulostaa paperilla lupaavalta ja siksipä se jäi mieleen – etenkin kun ulkoasu näytti olevan kunnossa.
Kun sitten peli tuli vastaan käytettynä kappaleena hyvään hintaan niin nappasin sen aikailematta. Mutta että olipahan synkeä kokemus!
Ensinnäkin kierroksen alun “mitä tälle kierrokselle tulee tarjolle” osio ja alun poiminnat ennen kuin edes päästään “minä jaan sinä valitset” vaiheeseen on tökerö. Itse valintavaihe taas on sitten ohi hetkessä ja kaiken tavaran asettelu pelaajan omalle laudalle ei sisällä kiperiä päätöksiä laisinkaan. Tällaisena Stamp Swap jättää riittämättömän tunteen eikä tunnu kiinnostavalta.
Kun päälle lisätään vielä käytettävyysongelmat jossa ei tahdo erottaa mihin sarjaan mikäkin kuva kuuluu JA turhaa häsläystä lisäävät spesialistit on kokemus enemmän ärsyttävyyden puolella. En siis pitänyt kokemuksesta ja päädyttiin hyvin kauaksi etukäteisodotusten täyttymisestä. Sanomattakin selvää, että Stamp Swap on lähtenyt myöskin kiertoon.
Unconscious Mind (2024)
Unconscious Mind hyökkää europelien syvään päähän. Se yhdistää työläistenasettelua koneistonrakenteluun ja rondel-mekaniikkaan pelaajan käyttäessä korttejaan resurssien keruuseen ja konvertointiin mahdollisimman optimaalisesti. Komponenttiosasto ja ulkoasu on tappiinsa viritetty mikä houkuttaa pelin mielenkiintoisen ja poikkeavan teeman äärelle.
Valitettavasti sisältö on lopulta kovasti ontto ja teema ei kanna alkua pidemmälle. Kun peli lisäksi keskittyy oman navan tuijotteluun ja optimointiin hitaan ja raskaan kehikon ympärillä niin enpä muista hyvään hetkeen kokeneeni tällaista “hukkaan heitetyn peli-illan” kokemusta.
Niin paljon kuin peli saikin julkaisuhetkellä hypeä niin en keksi ulkoasun ohella siitä mitään kehuttavaa. Tympeääkin tympeämpi kokemus ja pelkästään tästä syystä Unconscious Mind on “ansainnut” paikkansa vuoden huonoimpien pelien listallemme.
Windmill Valley (2024)
Peli tulppaanien viljelystä. Windmill Valley esittelee pelaajakohtaiset toisiinsa kytketyt ratasrondelit joiden toimintojen valossa
Windmill Valley ulkoasu on kunnossa ja kun komponentit sekä käytetty symboliikka on tikissään niin pelin pariin syöksyy odotukset tapissa. Valitettavasti sisältö jättää sittenkin toivomisen varaa. Tuntuu, että osa peliin ympätyistä toiminnoista on vähän tekemällä tehtyjä eivätkä ainakaan balanssissa.
Siten lopputuote on muutenkin vähän sinnepäin eikä lainkaan niin kiinnostava kuin mitä ulkoasu ja säännöt saattoivat olettaa. En sitten tiedä liekö lisäosa tuo kaivattua tasapainotusta ja mielenkiintoa. Oma mielenkiintoni lopahti kuitenkin jo ensipeleihin.
